Synnytyspelko

K

Tiedän tunteen. Itse juuri synnytin kolmannen lapsen ja koko raskausaika meni stressatessa synnytystä (kävin kyllä pelkopolilla juttelemassa mutta en kokenut että siitä olisi ollut sen suurempaa hyötyä) . Eka syntyi käynnistettynä (suun kautta olevalla lääkkeellä) ja vaikka synnytys kokonaisuudessaan oli nopea, oli se myös helvetin tuskallinen (pahimmat synnytyspoltit kaikista näistä synnytyksistä). Enkä tietenkään ehtinyt saada mitään kipulääkityksiä. Lapsikin oli liki 4,5 kiloinen.

Toka käynnistyi luomusti ja jälleen oli nopea synnytys. Ilman kipulääkkeitä mentiin. En muista ponnistusvaiheesta muuta kuin kivun, johon luulin kuolevani. Mieskin pelästyi kun luuli että ihan oikeasti teen kuolemaa.

Kolmas jouduttiin jälleen käynnistämään (ballong ja tippa). Tällä kertaa ehdin saamaan kohdunkaulanpuudutteen mutta yhtä tuskaa se synnytys silti oli. Kaiken lisäksi lapsi jäi päästään ja hartioistaan jumiin joten siinä oli sitten kaksi ihmistä avittamassa (lue, repimässä) lasta ulos.

Koko raskausajan yritin asennoitua siten että synnytys todennäköisesti on nopea eikä ponnistusvaiheen kipukaan kestä kuin hetken (melkein puoli tuntia loppujen lopuksi). Terkkari vähätteli pelkoani koska synnytys oli jo kolmas, onneksi neuvolalääkäri sentään kuunteli ja lähetti pelkopolille. Ehkä sinullekin voisi olla pelkopolista hyötyä?