Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yrittäminen
20.02.2016 |
Ollaan "vasta" 8 kk yritetty lasta mutta alan jo vaipua epätoivoon. Pelkään ettemme voi saada lasta. Tiedän että tämä on lyhyt aika ja jaksan kyllä odottaa JOS saisin vaan varmuuden että joskus saamme lapsen.
Aina sitä miettii ja laskee että silloin kun olemme siellä ja silloin kun tapahtuu sitä olen varmaan jo raskaana. Nyt kun nämä asiat ja tapahtumat lähestyy en ole vielä edes raskaana ja se ahdistaa.
Kaikilla lähipiirissä kavereilla on jo lapsia ja puheenaiheet liittyy lapsiin. Ollaan tässä maagisessa 30 ikävaiheessa. Alan jo miettiä olenko edes hyvä äiti, kun ajattelen näin itsekkäästi.
Kommentit (7)
Ei kaikki saa lapsia, suurin osa silti saa. Tapahtuu miten tapahtuu, älä stressaa sitä. Kannattaa täyttää elämänsä muullakin sisällöllä, että sitten jollei lasta tule ollenkaan ei jää pakkomielteisenä ihmisrauniona siihen ajatukseen vellomaan että ah se äitiyden autuus ei nyt omalla kohdalla onnistunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sun surun ja nousevan paniikin, mutta ota rauhassa! Me yritettiin 1,5 vuotta jonka jälkeen lähdettiin hoitoihin. Ennen kuin ensimmäiseen hoitoon päästiin niin tärppäskin ihan luomuna. Kyllä teillä aikaa vielä on vaikka kuinka, älä turhaan panikoi! :)
Menette tutkimuksiin, kun vuosi tulee yrittämistä täyteen. Mitään vikaa ei tarvitse olla, että yrittämiseen menee muutama vuosi.
Kannattaa hakeutua tutkimuksiin ennen kuin panikoi tai vaipuu epätoivoon ( mikä taas vaikeuttaa raskautumista). Joskus kyse on hyvinkin pienestä, korjattavissa olevasta ongelmasta. Mulla se oli iso, muuten oireeton polyyppi kohdussa. Yritystä 2v ennen leikkausta, jonka jälkeen tärppäsi heti.
Jännä jos tosiaan kaikilla tutuilla lapsia. Me ollaan 30 v. ja saatiin just eka lapsemme. Ollaan tuttavapiirin ainoat, tai no onhan kahdella, mutta ne muksut alkaa olla jo lähempänä kymmentä vuotta. Eli tekivät sillon parikymppisenä. Ei siis kanssamme samassa tilanteessa ketään tuttuja, joten kolmenkympin maagisuuden suhteen hiljaista. :D
Tsemppiä teille, turhautuminen ymmärrettävää, mutta vielä ei todellakaan ole syytä vaipua murheen alhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommentoijille :)
Yritän olla ajattematta asiaa ihan koko aikaa ja täyttää elämää myös muulla (niin kun myös mieheni on sanonut). Huh, katse kiinnittyy vaan kaikkiin lapsettomuusuutisiin ja alkaa kuvitella omalla kohdalle.
Ja tiedän, että huolettahan ei siihen plussaan pääty.
Eikö paikalla ole ketään muuta samassa tilanteessa ollutta tai olevaa? Ap