Lue keskustelun säännöt.
Epävarmuus ja mustasukkaisuus parisuhteessa
19.02.2016 |
Haluan ihan ensimmäiseksi sanoa, että tiedän tunteideni olevan lapsellisia ja vailla pohjaa, ja tiedostan ongelman olevan ennen kaikkea omassa päässäni. Olen epävarma ihminen, ollut aina, sekä ihmissuhteissa, opiskellessa että työelämässä. Opiskelua ja töitä tämä on vaikeuttanut erittäin paljon, sillä olen ajoittain lähes lamaantumispisteeseen saakka sitä mieltä, että minusta ei ole mihinkään. Jostain kumpuaa se alitajuinen tunne, että olen lähtökohtaisesti huonompi kuin muut.
Järjellä ajatellen tiedän olevani ihan hyvä ihminen, keskitasoa vähintään kaikilla tasoilla. Minulla on ihana mies, ja tiedän mihin hän on minussa rakastunut: huumorintajuun, pyrkimykseen menestyä työelämässä, empaattisuuteen, älykkyyteen jne. Silti olen parisuhteessakin ollut aina epävarma, vaikka yritänkin sen mieheltäni kaikin tavoin peittää.
Kaikki negatiivinen on nyt noussut voimalla pintaan, sillä mieheni vaihtaa työpaikkaa. Hänen aiemmin miesvaltainen työyhteisönsä vaihtuu nyt sellaiseen, jossa ympärillä on laumoittain nuoria naisia. En epäile hetkeäkään, etteikö mieheni herättäisi jonkin verran kiinnostusta moisessa ympäristössä. Mutta se ei tietenkään ole se ongelma, vaan mieheni toiminta. En usko ikimaailmassa hänen alkavan mihinkään työpaikkaromansseihin salassa, mutta yksi puoli minussa pitää täysin mahdollisena skenaariona, että hän yksinkertaisesti ihastuu/rakastuu johonkin ihmiseen, jota hän näkee päivittäin, jonka kanssa istutaan palavereissa, on työn puolesta paljon yhteistä, on yhteiset pikkujoulut ja muut firman virkistystapahtumat jne.
Meidän suhteemme on hyvällä pohjalla, mutta arkipäiväistymistä on toki tapahtunut. Yhteistä aikaa ei ole liiaksi, ja minä olen väsynyt ja stressaantunut kolmekymppinen, en pirtsakka parikymppinen. Tiedän että minä en voi sitä mitenkään estää, jos mies on rakastuakseen toiseen naiseen, käyhän niin monille muillekin. Silti tämä muutos saa minussa aikaan todella paljon epävarmuutta.
Niin että mitenkähän tästä sitten pääsisi yli. Miehelle en ole sanonut mitään aiheesta enkä aiokaan, mutta kun hän alkaa tuolla uudella työpaikalla käydä, niin se tulee ottamaan koville. Siitä huolimatta ettei näin saisi ajatella ja tuntea.
Kommentit (19)
Se on hyvä, että tiedostat itsekin oman mustasukkaisuutesi syyt ja turhuuden. Sinuna lähtisin kyllä psykiatrille purkamaan tuota riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta itsestäsi. Itse olin nuorempana ihan samanlainen, mutta päätin tietoisesti muuttaa pääni. Onnistuin "psyykkaamalla" itseäni ja nykyään olen itsevarma ja tiedän omat heikkoudet ja vahvuudet. Jos itse et onnistu yksin saamaan päätäsi kuntoon, niin suosittelisin ammattiapua. Eihän tuollaista elämää ole kiva elää vielä vuosikymmeniä, kun tuntee olevansa huono ja riittämätön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmuutta elämässä on opittava sietämään ja luottamaan siihen että pystyy sopeutumaan myös tilanteiden muuttuessa. On luovuttava myös liiallisesta ja turhasta kontrollista. Et kuitenkaan voi kontrolloida kaikkea mitä elämässä tapahtuu, et varsinkaan sitä mitä tapahtuu toisen ihmisen elämässä.
kyllä suosittelisin että puhut asiasta miehesi kanssa! se voi auttaa epävarmuuteen. Yritä myös löytää yhteistä aikaa lisää! Se ei ainakaan haittaa mitään. luultavasti vain vahvistaa teidän suhdetta ja varmuutta toisiinne. :)
Miksi koet ettet saisi tuntea noin? Ei tunteessa ole ikinä mitään väärää. Mustasukkaisuus on inhimillinen ja luonnollinen tunne.
On miehiä ja naisia jotka saisivat "kenet vain" jos haluaisivat. Riippuu täysin ihmisestä miten toimii näissä tilanteissa, kun tulee vastaan ihminen joka yrittää flirttailla tms. Lähteekö mukaan vai ei. Itse (nainen) olen joutunut monta kertaa näihin tilanteisiin, mutta minun toiminnalla se loppuu siihen. Miehet tajuavat ettei kannata jatkaa "iskemistä". Sillä onko varattu vai ei, ei ole mitään merkitystä niiden flirtailijoiden mielestä. Itsekin naimisissa ja sen tietävät. Tiedätkö itse miten miehesi toimisi jos näin kävisi. Nuori kaunis nainen lähtisi iskemään. Oma mieheni ei koskaan ole ollut yhtään epävarma, vaikka tietää tilanteen. Tietää millainen ihminen olen. Sillä ei ole väliä hänelle, millaisia ne isku miehet on. Tunnetko sinä puolisosi? Pystytkö luottamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei:( mulla vähän sama juttu. Ei yhtään kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Haluan ihan ensimmäiseksi sanoa, että tiedän tunteideni olevan lapsellisia ja vailla pohjaa, ja tiedostan ongelman olevan ennen kaikkea omassa päässäni. Olen epävarma ihminen, ollut aina, sekä ihmissuhteissa, opiskellessa että työelämässä. Opiskelua ja töitä tämä on vaikeuttanut erittäin paljon, sillä olen ajoittain lähes lamaantumispisteeseen saakka sitä mieltä, että minusta ei ole mihinkään. Jostain kumpuaa se alitajuinen tunne, että olen lähtökohtaisesti huonompi kuin muut.
Järjellä ajatellen tiedän olevani ihan hyvä ihminen, keskitasoa vähintään kaikilla tasoilla. Minulla on ihana mies, ja tiedän mihin hän on minussa rakastunut: huumorintajuun, pyrkimykseen menestyä työelämässä, empaattisuuteen, älykkyyteen jne. Silti olen parisuhteessakin ollut aina epävarma, vaikka yritänkin sen mieheltäni kaikin tavoin peittää.
Kaikki negatiivinen on nyt noussut voimalla pintaan, sillä mieheni vaihtaa työpaikkaa. Hänen aiemmin miesvaltainen työyhteisönsä vaihtuu nyt sellaiseen, jossa ympärillä on laumoittain nuoria naisia. En epäile hetkeäkään, etteikö mieheni herättäisi jonkin verran kiinnostusta moisessa ympäristössä. Mutta se ei tietenkään ole se ongelma, vaan mieheni toiminta. En usko ikimaailmassa hänen alkavan mihinkään työpaikkaromansseihin salassa, mutta yksi puoli minussa pitää täysin mahdollisena skenaariona, että hän yksinkertaisesti ihastuu/rakastuu johonkin ihmiseen, jota hän näkee päivittäin, jonka kanssa istutaan palavereissa, on työn puolesta paljon yhteistä, on yhteiset pikkujoulut ja muut firman virkistystapahtumat jne.
Meidän suhteemme on hyvällä pohjalla, mutta arkipäiväistymistä on toki tapahtunut. Yhteistä aikaa ei ole liiaksi, ja minä olen väsynyt ja stressaantunut kolmekymppinen, en pirtsakka parikymppinen. Tiedän että minä en voi sitä mitenkään estää, jos mies on rakastuakseen toiseen naiseen, käyhän niin monille muillekin. Silti tämä muutos saa minussa aikaan todella paljon epävarmuutta.
Niin että mitenkähän tästä sitten pääsisi yli. Miehelle en ole sanonut mitään aiheesta enkä aiokaan, mutta kun hän alkaa tuolla uudella työpaikalla käydä, niin se tulee ottamaan koville. Siitä huolimatta ettei näin saisi ajatella ja tuntea.
Minusta sinun tulee kääntyä nyt ammattiautajan puoleen. Joko työterveyden kautta tai sitten varaat ajan terveyskeskukseen ja haet apua.
Mustasukkaisuus on sairaus, se mistä se johtuu sitä ei voi täällä tietää. Mutta uskon että saat apua jos sitä haet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun tajuat, että tuo on sinun ongelmasi, ei miehesi. Parisuhde pitää perustua luottamukseen. Jos alkaa jokaista mahdollista miehen kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen pelätä ei loppua tule. Mulla oli työkaverina vanhempi, pullea täti jonka mies oli hirveän mustasukkainen. Nainen ei autossa vieressä istuessaan uskaltanut katsettaan ulos nostaa kun mies muuten epäili hänen tuijottavan viereisen auton miestä. Ajattele miten ahdistavaa tuon naisen elämä oli, eikä todellakaan ollut mikään pettäjätyyppi, enemmän tavallinen lastenlapsista nauttiva mummo. Käsittele noita tunteitasi. Ei niitä kokonaan sulkea pois kannata, mutta muista niiden olevan tunteita, ei totuutta. Ja jonkinlainen terapia saattaisi auttaa sinua löytämään enemmän itseluottamusta, että uskoisit enemmän itseesi ja teidän parisuhteeseenne.
Ehkä kannattaisi kertoa asia kokonaan miehellesi. Joka paikassa kyllä toitotetaan, että miehet pitävät itsevarmoista naisista, ja ehkä näin onkin. Mutta läheisimmällesi pitäisi pystyä puhumaan myös pelot ja omat heikkoudet. Ja voihan olla, että miehellesi olisi jollain tavalla vähän myös imartelevaa kuulla, että olet hänestä mustasukkainen (meillä oli näin: erinäiset kriisit herättivät minussa ylivoimakkaan mustasukkaisuuden, piilottelin tunnettani kunnes vihdoin otin asian puheeksi ja huomasin, että nuo tuntemukset hivelivät mieheni itsetuntoa... asiasta saatiin puhuttua ja tilannetta paljon helpotettua).
Suosittelisin myös, että opettelet tuntemaan miehesi työkaverit, käyt työpaikalla, vaikka yhteisellä lounaalla ja joskus juhlissa. Minulle tämä on itsestään selvä toimintatapa ollut jo paljon ennen mitään mustasukkaisuuksia. Mutta se taitaa olla harvinaista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöh. Tuskin se sun mies ketään kiinnostaa. Taas yksi potentiaalinen pettäjä itkemässä turhasta. Menisit itseesi ja miettisit miksi itse haluat pettää.
Odotin tulevani ihan lytätyksi hulluna mustasukkaisena hirviönä, kiitos rohkaisevan sävyisistä vastauksista!
Ongelma todellakin on yksin minun. Mieheni on uskollinen, rehellinen ja luotettava, eikä ole koskaan antanut mitään syytä epäilyksiin. En oikeastaan ollenkaan pelkää että hän lähtisi jotain hauskanpitoa hankkimaan muiden naisten kanssa, vaan sitä että samalla alalla oleva, nuori ja kaunis nainen vain saisi hänet rakastumaan. Koska niitä tunteita ei voi täysin hallita. Olemme mieheni kanssa aivan eri aloilla, ja minusta on aina ollut ikävää etten ymmärrä niin paljon hänen työstään kuin haluaisin. Toisaalta minua ei haittaa ettei hänkään ymmärrä minun alaani kovin hyvin, enkä minä ole myöskään koskaan ihastunut töissä kehenkään.
En siis varsinaisesti epäile että miehessäni olisi taipumuksia petturuuteen, enemmän pelkään suhteemme päättymistä siksi, että vastaan vain tulee joku parempi. Joku, jonka kanssa viettää melkein enemmän aikaa töissä kuin vaimon kanssa kotona.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, mä olen ihan samanlainen. Tiedän ettei mieheni mua petä (eikä nyt tarvi syyttää mua sinisilmäisyydestä, mulla on perusteet tuolle). Rakastaa mua ja tahtoo olla mun kanssa. Mutta silti aina pelkään että miestä vastaan tulee joku joka vie siltä jalat alta ja sen jälkeen mä näytän sen silmissä harmaalta hiirulaiselta enää...
Mä olen puhunut mun miehelle tuosta mun pääviasta. Sunkin kannattaa puhua. Parisuhteessa pitää voida näyttää tunteensa ja olla myös heikko. Mä ainakin olen saanut noista keskusteluista paljon apua ja musta on ihana tunne kun mies jotenkin ymmärtää mua.
Vierailija kirjoitti:
Odotin tulevani ihan lytätyksi hulluna mustasukkaisena hirviönä, kiitos rohkaisevan sävyisistä vastauksista!
Ongelma todellakin on yksin minun. Mieheni on uskollinen, rehellinen ja luotettava, eikä ole koskaan antanut mitään syytä epäilyksiin. En oikeastaan ollenkaan pelkää että hän lähtisi jotain hauskanpitoa hankkimaan muiden naisten kanssa, vaan sitä että samalla alalla oleva, nuori ja kaunis nainen vain saisi hänet rakastumaan. Koska niitä tunteita ei voi täysin hallita. Olemme mieheni kanssa aivan eri aloilla, ja minusta on aina ollut ikävää etten ymmärrä niin paljon hänen työstään kuin haluaisin. Toisaalta minua ei haittaa ettei hänkään ymmärrä minun alaani kovin hyvin, enkä minä ole myöskään koskaan ihastunut töissä kehenkään.
En siis varsinaisesti epäile että miehessäni olisi taipumuksia petturuuteen, enemmän pelkään suhteemme päättymistä siksi, että vastaan vain tulee joku parempi. Joku, jonka kanssa viettää melkein enemmän aikaa töissä kuin vaimon kanssa kotona.
ap
Tuo mitä kirjoitit tuohon loppuun.. Rivien välistä kuitenkin voi tulkita niin ettet pidä täysin mahdottomana ajatuksena etteikö miehesi voisi lähteä toisen naisen mukaan. Oletko koskaan miettinyt asiaa toisin päin. Nuo ovat nimittäin sinun ajatuksiasi, ei miehesi. Voisitko sinä itse kuvitella että joku mies veisi sinun jalat alta ja se olisi menoa. Ajattelet kuitenkin noin miehesi ehkä tekevän vaikka elämänne olisi muuten hyvällä mallilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama, pohjiksi tosi heikko itsetunto muutenkin ihmissuhteissa ja komea ex-naistenmies, jota kaikki rakastavat ja jolla on ollut nuorena ihan älyttömän paljon irtosuhteita.
Hänen lähin työkaverinsa on sellainen blondi, jolla on koko ajan sivisuhteita ja pettää omaa miestään muiden vaihtuvien miesten kanssa. Kaunis nainen ja tyyliltään ihan mieheni ihannenainen. Blondi pitää miestäni lähimpänä uskottunaan näissä miessuhteissaan ja lähettää kotiinkin kaiken maailman "hyvää juhannusaattoiltaa"-toivotuksia.
Musta on tullut erittäin mustasukkainen. Asiaa ei auta, että olen lapsen saamisen jälkeen lihonut ja mies ei tykkää vaan pyytää koko ajan laihduttamaan. Ennen laihduin aina helppsti, mutta nyt ei meinaa onnistua, kun olen nyt alkanut tunnesyödä epävarmuuteen ja kun tunnen olevani ruma.
Ratkaisu on tietty kehittää itseluottamusta, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Kun itse olit nuori ja nätti olit parisuhdemaailmassa se jolla oli valtaa valita. Kun ikää alkaa olemaan yli 30, asetelma muuttuu, ja miehet ovat niitä jotka karkkikaupassa valitsevat. Itse varmasti nuorena lensit kukasta kukkaan ja "pidit hauskaa". Nyt on miehen vuoro. Deal with it. Semmosta se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olit nuori ja nätti olit parisuhdemaailmassa se jolla oli valtaa valita. Kun ikää alkaa olemaan yli 30, asetelma muuttuu, ja miehet ovat niitä jotka karkkikaupassa valitsevat. Itse varmasti nuorena lensit kukasta kukkaan ja "pidit hauskaa". Nyt on miehen vuoro. Deal with it. Semmosta se elämä on.
Kaksi miesystävää ollut elämäni aikana, toinen tämä nykyiseni, joten en sanoisi kukasta kukkaan lentämiseksi omaa toimintaani :) Ja tulee sitä ikää miehillekin, osa toki saa vain lisää karismaa, mutta eivät kaikki.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin tulevani ihan lytätyksi hulluna mustasukkaisena hirviönä, kiitos rohkaisevan sävyisistä vastauksista!
Ongelma todellakin on yksin minun. Mieheni on uskollinen, rehellinen ja luotettava, eikä ole koskaan antanut mitään syytä epäilyksiin. En oikeastaan ollenkaan pelkää että hän lähtisi jotain hauskanpitoa hankkimaan muiden naisten kanssa, vaan sitä että samalla alalla oleva, nuori ja kaunis nainen vain saisi hänet rakastumaan. Koska niitä tunteita ei voi täysin hallita. Olemme mieheni kanssa aivan eri aloilla, ja minusta on aina ollut ikävää etten ymmärrä niin paljon hänen työstään kuin haluaisin. Toisaalta minua ei haittaa ettei hänkään ymmärrä minun alaani kovin hyvin, enkä minä ole myöskään koskaan ihastunut töissä kehenkään.
En siis varsinaisesti epäile että miehessäni olisi taipumuksia petturuuteen, enemmän pelkään suhteemme päättymistä siksi, että vastaan vain tulee joku parempi. Joku, jonka kanssa viettää melkein enemmän aikaa töissä kuin vaimon kanssa kotona.
ap
Tuo mitä kirjoitit tuohon loppuun.. Rivien välistä kuitenkin voi tulkita niin ettet pidä täysin mahdottomana ajatuksena etteikö miehesi voisi lähteä toisen naisen mukaan. Oletko koskaan miettinyt asiaa toisin päin. Nuo ovat nimittäin sinun ajatuksiasi, ei miehesi. Voisitko sinä itse kuvitella että joku mies veisi sinun jalat alta ja se olisi menoa. Ajattelet kuitenkin noin miehesi ehkä tekevän vaikka elämänne olisi muuten hyvällä mallilla.
Olen miettinyt asiaa, olen jostain joskus lukenutkin että pettäjät epäilevät usein muita pettämisestä. Minä kuitenkin rakastan miestäni ja pidän itseäni onnekkaana kun minulla on hänet. Työpaikalla on aina pyörinyt myös miespuolisia kollegoita, mutta mitään kipinää ei ole syttynyt kenenkään kanssa koskaan. En usko että pettäisin koskaan. Jos kävisi niin huonosti että lakkaisin rakastamasta miestäni ja rakastuisin toiseen mieheen, niin ottaisin eron ensimmäisenä. En kuitenkaan usko myöskään kevyin perustein eroamiseen. Huonoja aikoja tulee aina, ja usein ne menevät ohi.
ap
Se oma pää olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo ennen kuin on mitään parisuhdetta aloittanutkaan. Nyt se paska on jo housussa.
Et tule pääsemään pakoon tilanteita joissa miehesi voi tutustua naisiin. Mustasukkaisuus on normaali tunne, mutta se pitää osata työntää pois ajatuksista. Eihän siitä tule mitään jos murehdit jatkuvasti sitä että tulet petetyksi. Epävarmuutesi kuulostaa kyllä isolta ongelmalta joka häiritsee elämääsi muillakin alueilla. Se ajatusmalli olisi vaihdettava positiivisempaan, sinä olet hyvä omana itsenäsi, sinä kelpaat ja sinä pärjäät!