Miten selviätte lapsen oksennustaudista?

Meillä mies siivoaa oksennukset. Mä en vaan kykene siivoomaan oksennuksia

Minä myös inhoan, pelkään , vihaan , yök! Mut mulla ei ole lapsia...

Jotenkin sitä vaan pärjättiin. Kaksi taaperoa itse ja mies samaanaikaan vatsataudissa, siinä sitä hulinaa olikin.

Kouluikäisenä onneksi ymmärsivät vessan pöntön hienouden tässäkin asiassa.

Hyvin selviää, kun on ämpäri ja pyykkikone.

Samaan tapaan kuin Auschwitzistä, hammasta purren.

Pari viikkoa sitten. Kaksi alle kouluikäistä ja yh. Koko yön siivosin oksennuksia ja juoksin ämpärin kanssa vuoron perään toisen luo. Aika monta koneellista tuli pyykkiä :( Silloin kyllä kaipasin toista aikuista mukaan kuvioon. Onneksi oli lyhytkestoinen tauti ja siitä selvittiin. Laitoin silloin aivot narikkaan, siivosin, pidin ämpäriä kun lapsi oksensi, vaihdettiin petivaatteita, ravattiin suihkussa, lopulta nukuttiin patjalla kylppärin lattialla, lohdutin kun molemmat pelkäsivät oksentamista, kannoin juotavaa. Huh! Toivottavasti menee taas vuosi ennen seuraavaa :)

Tässä mun vinkit:

-laita lapsi nukkumaan muovifroteella vuoratulle patjalle lattialle. Ohut pestävä täkki ja tyyny käärittynä pyyhkeeseen. Sankkoja patjan ympärille. Käy itse lähistölle nukkumaan, jotta heräät lapsen heräämiseen. Tarjoa sankkoa. 

Jos joudut siivoamaan oksennuksia, niin laita huivi tai hengityssuojain naaman eteen ja voimakas pastilli suuhun. Siivoa oksennukset rätillä, jonka käyt huuhtelemessa aina bideesuihkulla pöntön yllä (jos siis paljon sattumia).

Muista juottaa lasta pieniä määriä kerrallaan (muutama kulaus) niin usein kuin mahdollista. Huolehdi, että lapsi saa myös suoloja (esim. Osmosal).

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa sitten. Kaksi alle kouluikäistä ja yh. Koko yön siivosin oksennuksia ja juoksin ämpärin kanssa vuoron perään toisen luo. Aika monta koneellista tuli pyykkiä :( Silloin kyllä kaipasin toista aikuista mukaan kuvioon. Onneksi oli lyhytkestoinen tauti ja siitä selvittiin. Laitoin silloin aivot narikkaan, siivosin, pidin ämpäriä kun lapsi oksensi, vaihdettiin petivaatteita, ravattiin suihkussa, lopulta nukuttiin patjalla kylppärin lattialla, lohdutin kun molemmat pelkäsivät oksentamista, kannoin juotavaa. Huh! Toivottavasti menee taas vuosi ennen seuraavaa :)

Sä oot hyvä äiti

Oksutaudit ovat olleet elämäni kamalimpia kokemuksia. Pahimmillaan koko perhe; aikuiset ja lapset sairaana samaan aikaan, ja selvittävä on, vaikka ei jaksaisi. Olkaa onnellisia, että nykyaikana ei ole enää rotavirusta juurikaan rokotusten ansiosta. Se se vasta olikin tauti.

Joo nää on niin ällöttäviä.

Pelkään lapseni oksennustautia, en sen takia että tekisi pahaa. Vaan siksi, että on diabeetikko ja pari vuotias, olemme siis aina tiputuksessa sairaalassa kun hänellä on oksennustautia. Ei suostu syömään ja verensokeri laskee liikaa.. Eli jos joku pelkää siivoamista oksennuksen jäljiltä niin tervetuloa meille. On vähä eri siivota paikkoja ka tavata suihkussa kun olla hälytysvalmiudessa koko oksennustaudin ajan

Tässä muuten hyvät ohjeet mutta kannattaa pitää siivouskaapissa vanhoista vaatteista leikeltyjä rättejä joita ei tarvitse huuhdella vaan voi heittää suoraan roskiin.

Vuoraa sänky pyyhkeillä. Vati tai sanko viereen. Vatsataudin leviämisen voisi tehokkaastikin ehkäistä kun kaikki pysyisivät kotona riittävän pitkään oksennustaudin jälkeen. Ei missään tapauksessa kouluun seuraavana päivänä. Samoin koteihin joissa on ollut oksennustauti ei kannata mennä kahteen viikkoon oksennustaudin jälkeen. Tätä ei moni ymmärrä. "Ei meillä ole enään kahteen päivään oksennettu" ja sitten jo pyydetäänkin kavereita. Muuta ei sitten tarvikaan..

Eihän se kenellekään mieluista ole, mutta sitten kun tilanne on päällä niin kumman neutraalisti ja rauhallisesti sitä pientä poikaa hoitaa, sääliksi vaan käy vähän. Mitäpä näille mahtaa kun kohdalle osuu, hoitaa vaan parhaansa mukaan niin kuin itseä pentuna hoidettiin.

Oksennustauti on karmea, mutta kun se on omilla lapsilla, niin ei se tunnu oikein missään. Jotenkin ne oman lapsen eritteet on eri asia kuin muiden eritteet. Pahimpina vuosina sairastettiin vatsatautia kolmisen kertaa vuodessa, nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman.

Heti kun eka lapsi oksentaa, vedän henkeä, että nyt mennään, ja sitten vaan sankot esille, sänkyjen suojaus, toinen vanhemmista äkkiä apteekkiin hakemaan hiilitabletteja ja nopeasti imeytyviä särkylääkkeitä lapsille ja aikuisille (pandol zapp, pamol f). Pullotolkulla juotavaa, pillimehuja ja jädeä. Se, joka ei ole vielä sairastunut, tekee valmiiksi jotain vatsaa rauhoittavaa ruokaa (kuten kanaa ja riisiä) siihen hetkeen kun lapset on jo terveet ja me miehen kanssa vielä yrjötään. Koiraa käyttää pitkällä lenkillä se, jota kuvottaa vähiten, koska sen jälkeen voi olla että ihan heti ei pysty koiraa pissattamaan.

Sitten yrjötään porukassa jos huono tuuri käy, ja ainahan se vähän kuin käy. Loppuu se yrjötautikin joskus sentään. Ollaan taas perheenä yhtä kokemusta rikkaampia.

Oksentamisen pelossa jätin lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Oksennustauti on karmea, mutta kun se on omilla lapsilla, niin ei se tunnu oikein missään. Jotenkin ne oman lapsen eritteet on eri asia kuin muiden eritteet. Pahimpina vuosina sairastettiin vatsatautia kolmisen kertaa vuodessa, nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman.

Heti kun eka lapsi oksentaa, vedän henkeä, että nyt mennään, ja sitten vaan sankot esille, sänkyjen suojaus, toinen vanhemmista äkkiä apteekkiin hakemaan hiilitabletteja ja nopeasti imeytyviä särkylääkkeitä lapsille ja aikuisille (pandol zapp, pamol f). Pullotolkulla juotavaa, pillimehuja ja jädeä. Se, joka ei ole vielä sairastunut, tekee valmiiksi jotain vatsaa rauhoittavaa ruokaa (kuten kanaa ja riisiä) siihen hetkeen kun lapset on jo terveet ja me miehen kanssa vielä yrjötään. Koiraa käyttää pitkällä lenkillä se, jota kuvottaa vähiten, koska sen jälkeen voi olla että ihan heti ei pysty koiraa pissattamaan.

Sitten yrjötään porukassa jos huono tuuri käy, ja ainahan se vähän kuin käy. Loppuu se yrjötautikin joskus sentään. Ollaan taas perheenä yhtä kokemusta rikkaampia.

Sangot.