Väsymys etävanhempaan

Miesystäväni on aika tossukka, koska pelkää lasten äidin hankaloittavan tapaamisia eli käytössä viikko-viikko järjestely. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Meillä päätetään lomista suunnilleen sitten, kun tiedetään miten äiti lomailee. Jos on menoa ns, lapsiviikolla vaihtamista kysellään varovasti. Yleensä lopputuloksena on mahdoton vaihto, koska äidillä sattuu juuri olemaan jokin meno, vaikka kavereiden kanssa baariin. Välillä meiltä on mennyt ohi isompia juhlia, koska hoitoa ei ole saatu järjestymään. Samoihin aikoihin ei voi antaa palautetta mistään negatiivisesta asiasta, jotta vaihtoon olisi jotakin mahdollisuuksia. Jos lähi-äiti haluaa jotain vaihtaa, siihen suostutaan yleensä aina. Etä-isä maksaa kiltisti elarit, koska pelkää lähi-äidin muuten vievän asian oikeuteen. Äidille kertyy tuloja lapsista kuukaudessa n. 1000 euroa (kaksi lasta) ja lapset ovat isällään puolet ajasta. Molemmissa kodeissa on varusteet lapsille ja äiti siis ostaa tarvittavat vain omassa kodissaan käytettäväksi. Pakollisia harrastuskuluja on vuodessa n. 250 euroa, ei päivähoitomaksuja yms. Jos on lääkärikuluja yms. ne maksetaan siellä missä lapsi kulloinkin on. Isä maksaa sairaskuluvakuutukset lapsista.

Minä elän parisuhteessa, jossa asuu kumitus nimeltä lähi-äiti. Hän määrittää meidän elämäämme ja minä en siihen voi tossukka miehen takia vaikuttaa. En ole ihan varma haluanko elää näin. Onko muita saman kokeneita?