Lue keskustelun säännöt.
Urpot yliopistossa, ketään ei kiinnosta teidän elämäntarinanne ja melkein asiaan liittyvät kokemuksenne
17.02.2016 |
Siellä luennolla on 200 ihmistä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan sitä luennoivaa lehtoria tai professoria. Niitä kahtasataa ei oikeasti kiinnosta tippaakaan, kun viittaat ja kerrot, että sinullakin on oikeastaan kokemusta samasta asiasta ja se meni sitten näin ja tähän väliin kerrot asiaan liittymättömän anekdootin ja sitten tapahtui tätä ja... Huonokäytöksistä ehkä, mutta saat olla aivan varma, että tuollaisella toiminnalla saat kanssa-opiskelijat huokailemaan teatraalisesti ja pyörittelemään silmiään, kun näkevät kätesi pystyssä.
Jossain pienissä seminaariryhmissä ehkä ok ja silloin tietysti kun kokemuksia erikseen kysytään, mutta muuten ei.
Kommentit (47)
Ok. Yritän muistaa tämän ensi kerralla niin sun ei tarvii kärsiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
:D Aikuisopiskelijat todellakin on pahimpia!
Luulin, että tämä ilmiö kukoistaa vain AMK:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Jep, niin ovat. Ja eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä (ylläri), vaan horisevat yleensä vielä aiheen ohi, mikä tekee kaikesta vielä tuskastuttavampaa, kun harvoin luennoija kehtaa monisatapäisen yleisön edessä sanoa suoraan, että sori Martta-Irmeli, mutta puhut ihan läpiä päähäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulkaa, se vasta tuskaa onkin, kun opiskelee alaa jonka asiantuntija vähän joka toinen kuvittelee olevansa, kunhan vaan on tehnyt urotyön ja synnyttänyt maailmaan lapsen. Siinä saa kasvatustieteen luennoilla facepalmata ihan urakalla, kun mammat tosissaan argumentoivat kaikkea vastaan sillä, että ei minunkaan lapseni tai kyllä minun lapseni ainakin. Olen opiskellut myös hyvin paljon ympäripyöreämpää ja vähemmän käytäntösidonnaista alaa ja siellä tuollainen ilmiö ei onneksi/tietenkään kukoistanut.
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, tunnistin itseni... Anteeksi!
Olen vain tottunut siihen että aihetta lähestytään keskustelun pohjalta, kuten työelämässä. Aika noloa!
Mä vähän luulen, että luennoitsijan kannalta kyselevä ja keskusteleva opiskelija on vähän miellyttävämpi kuin kynsiään viilaava puoliteini, jonka naamasta näkee, että sisällä ei liiku mikään ja asia ei kiinnosta.
Ja kyllä, aion jatkossakin avata luennolla suuni, jos minulla on jotain sanottavaa. Sen kun pyörittelette silmiänne, minä olen opiskelemassa ja kiinnostunut asioista. Vain Suomessa luennolla puhuminen voi aiheuttaa ongelmia, muualla maailmassa se on täysin normaalia ja suotavaa.b
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Riippuu varmaan siitäkin, onko kyseessä toinen akateeminen tutkinto vai onko opiskelemaan päädytty lukuisten lähärivuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Kun tulin lähdin suoraan lukiosta yliopistoon, olin jonkun mukaan kokematon untuvikko, joka ei ymmärtänyt mitään. Kun lähdin myöhemmin keski-iässä opiskelemaan toista alaa yliopistoon, olin jonkun mukaan typerä keski-ikäinen, joka ei ymmärtänyt mitään. Niin tai näin, aina väärinpäin. ;) Koulu on kuitenkin oppimista varten, jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen, että luennoitsijan kannalta kyselevä ja keskusteleva opiskelija on vähän miellyttävämpi kuin kynsiään viilaava puoliteini, jonka naamasta näkee, että sisällä ei liiku mikään ja asia ei kiinnosta.
Silloin luennoija luultavasti itsekin osallistaisi luennolla istuvia eikä kiusaantuneena tuijottelisi kelloaan, kun joku kertoo taas "hauskaa" vitsiään ennen kuin pääsee asiaansa, joka viiden aasinsillan kautta liittyy luennon teemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Omassa tiedekunnassani aikuiset vaikuttavat tietäviltä. Meillä kyllä opettajat ihan kannustavatkin keskusteluun, ja ovat pettyneitä, jos keskustelua ei synny tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen, että luennoitsijan kannalta kyselevä ja keskusteleva opiskelija on vähän miellyttävämpi kuin kynsiään viilaava puoliteini, jonka naamasta näkee, että sisällä ei liiku mikään ja asia ei kiinnosta.
Ja kyllä, aion jatkossakin avata luennolla suuni, jos minulla on jotain sanottavaa. Sen kun pyörittelette silmiänne, minä olen opiskelemassa ja kiinnostunut asioista. Vain Suomessa luennolla puhuminen voi aiheuttaa ongelmia, muualla maailmassa se on täysin normaalia ja suotavaa.b
Oletko sä oikeasti opiskellut "muualla maailmassa" vai perustatko tuon johonkin jenkkileffoista saatuihin mielikuviin? Esimerkiksi Ranskassa opettajan sana on se totuus, eikä opiskelijan suusta oleteta tulevan mitään järkevää. Ainakaan tarkoitus ei ole yrittää haastaa luennoitsijaa. Luennoilla kirjoitetaan mahdollisimman sanatarkasti ylös kaikki, mitä luennoitsija sanoo.
Kun aikoinaan opiskelin, meillä oli yksi tuollainen hölisijä massaluennolla. Kommentoi, selitteli ja kyseli koko ajan. Kunnes sitten proffalla meni hermo ja se sanoi hölisijälle päin naamaa, että "tuo ei liity tähän asiaan mitenkään. Seuraavan kerran kun avaat suusi, pidä huoli, että asiasi liittyy tähän luentoon". Hölisijän suu tukkiutui sillä.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan opiskelin, meillä oli yksi tuollainen hölisijä massaluennolla. Kommentoi, selitteli ja kyseli koko ajan. Kunnes sitten proffalla meni hermo ja se sanoi hölisijälle päin naamaa, että "tuo ei liity tähän asiaan mitenkään. Seuraavan kerran kun avaat suusi, pidä huoli, että asiasi liittyy tähän luentoon". Hölisijän suu tukkiutui sillä.
Oikein. Luennoitsijoilla pitäisi olla munaa laittaa höpöttäjät hiljaiksi koska höpötys on häiritsevää kanssaopiskelijoille. Ja ihan s**tanan ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää on yleensä niitä aikuisopiskelijoita, joilla on varma oma kanta - aina eri kuin professorilla.
Oon miettinyt tätä, että miksi aikuisopiskelijat vaikuttavat vähän kaikessa olevan enemmän pihalla kuin ne suoraan lukiosta tulleet. Luulisi että elämänkokemus auttaisi, mutta ei se kyllä näytä auttavan, ollaan pihalla kuin pulmuset, kysellään tyhmiä eikä vaikuteta tajuavan kauheasti niistä opiskeltavista asioistakaan. Poikkeuksiakin tietysti on, parhaat aikuisopiskelijat ovat äärimmäisen nohevia.
Luulen, että se johtuu sinusta itsestäsi. Et vaan ymmärrä niiden pointteja kun sinulla itselläsi ei ole elämänkokemusta tarpeeksi.
Valmistuin itse yli 7 vuotta sitten, mutta ihana havaita etta sama ilmio, nuo rasittavat aikuisopiskelijat ovat yha seurana yliopistolla. Itse aina ajattelimme etta tahan on kaksi syyta a) jopa vuosikymmenien tauon jalkeen valmius opiskella voi olla huomattavasti heikentynyt. Kauppakorkeassa tama nakyi matematiikan taitojen taytena unohtamisena seka puutteellisena kielitaitona. b) luullaan etta oma tyokokemus "myyntitehtavista" aaneen kerrotuna auttaa muita opiskelijoita ymmartamaan Maslowin tarvehierarkian markkinoinnin peruskurssilla.
Tietyilla kursseilla sali kuohahti aina vahan kun lopuksi lujennoitsija tiedusteli kysymyksia, aina samojen rasittavien ikaloppujen kysyessa itsestaanselvyyksia.
Vaikka yliopistossa opitaan kriittisyyttä, kysymysten kysyminen massaluennoilla on taito.
Näin:
"Sopisiko mielestäsi myös Foucault'n panopticon tähän esimerkiksi?"
"Voisitko tarkentaa?"
"Voisitko antaa esimerkin?"
Ei näin:
"Mun mielestä se ei kyllä mene noin, koska [omakohtainen, myötähäpeää nostattava kokemus]" (ei edes kysymys)
"Miksi tutkimuksessa ei otettu huomioon seikkoja x, y, z ja n?" (metodologia on toki tärkeää, mutta kun johonkin tutkimustulokseen viitataan sivulauseessa ja aikaa on kolme minuuttia niin BITCH PLZ)
Melkein jokaisella luentosarjalla on aina just se yksi tyyppi. Useimmiten aikuisopiskelija.
Hear, hear! Joka luennolla yksi viittaaja-horisija, jolla ei ole käsitystäkään tilanteeseen sopivasta käytöksestä. Pahinta!