Mistä johtuu vastavuoroisuuden puute?

Ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Ideoita?

Olen tullut tulokseen ettei asialle voi mitään. Ihmiset ovat itsekkäitä eivät osaa ajatella toisia, vain itseään. Tämä siis luonne tai siihen on kasvatettu, et voi muutta toista mitenkään. Korkeintaan hetkeksi voit sada toisen ajattelemaan, että muistakin olisi kiva kuulla joskus jotain positiivista palautetta, mut yhtä lyhyeen se loppuu, ehkä kerran muistaa jotain kehaista.

Minulla on tuollaisia ihmisiä suurin osa kavereista, ja jopa sukulaisista, Mielellään tulevat kylään ja ottavat apua vastaan kaikessa mm lasten kuljetuksissa harrastuksiin, lastenhoidossa, jne

 mutta eipä vastavuoroisuudesta ole tietoakaan, eivät koskaan kysy minun tytärtäni mukaan, kun menevät jonnekin, toisia lapsen kavereita kyllä ottavat mukaan... Kiitosta ei kuulu missään vaiheessa, vaikka esim vien harrastukseen joka kerta erään tytön, teen ison mutkan ajoreitillä, kun eivät asu meidän lähellä. En odota mitään jatkuvaa ylistystä ms, mut joskus olis kiva, jos vaikka kutsuisivat minun tytön heille leikkimään vaikka tunniksi, olisi mukavaa tyttärestäni.Tuo tyttö tulee mielellään harrastuspäivnä meille kyllä leikkimään, eli leikit sujuu heillä. 

Eli on monia joiden lapset meillä leikkii aina, koskaan ei kutsuta heille.

Eikä todellakaan koskaan kuulu mitään, et kivaa kun lapsi saa koulun jälkeen tulla teille leikkimään, kun mjuuten joutuisi olemaan ihan yksi viiteen asti ... Kuitenkin annan ruokaa ja katson et läksyt tehdään jne

Eli joko AP tyydyt tilanteeseen tai heivaat kaverin menemään.

Vuosien saatossa olen tähän päätökseen tullut, asialle ei voi tehdä mitään.

En ole kyllä haaveillutkaan, että tuollaista saisi muutettua. Jotenkin se tuntuu olevan luonteessa, eikä siihen noin vain vaikuteta.

Jos on kyse sellaisesta tyypistä, joka ottaa vastaan palveluksia, mutta ei ole itse valmis auttamaan, niin pidän sitä itsekkäänä ja röyhkeänä, kuten sanoit. Mutta tuota sosiaalisuudessa olevaa vastavuoroisuuden puutetta on kyllä noilla kiltillä ja nöyrilläkin ihmisillä. Olen ajatellut, että onko se sitten vain jotain sosiaalista kyvyttömyyttä, itsetunnon puutetta, mitä lie arkuutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun on tosi kiltti ihminen, mutta sillä tavalla raskasta seuraa, että mielellään ottaa kyllä vastaan kehuja ja kannustusta, mutta ei koskaan sano mitään ystävällistä takaisin. Kivahan se on kehua ja kannustaa, kun toinen on ihan silminnähden ilahtunut ja hyvillään, kun vähän aiheesta kehaisee tai muistuttaa hyvistä puolistaan. Mutta vastavuoroisuuden nimissä olisi ihan kiva, jos joskus itsekin saisi kuulla, että oli kiva päivä tai olipa hyvää ruokaa. En kaipaa mitään ylistämistä, mutta jotain pientä positiivista edes joskus. Mutta sitä ei tipu, ei tipahda. Kyse ei ole parisuhteesta, vaan ihan vain kaverista. Miksi tuollainen tavallinen vastavuoroisuus on jollekin niin vaikeaa?

Ei taida olla kyse kaverista vaan avustettavasta. Olet henkilökohtainen avustaja ja haluat kehuja tekemistäsi ruoista ja työstäsi muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on tosi kiltti ihminen, mutta sillä tavalla raskasta seuraa, että mielellään ottaa kyllä vastaan kehuja ja kannustusta, mutta ei koskaan sano mitään ystävällistä takaisin. Kivahan se on kehua ja kannustaa, kun toinen on ihan silminnähden ilahtunut ja hyvillään, kun vähän aiheesta kehaisee tai muistuttaa hyvistä puolistaan. Mutta vastavuoroisuuden nimissä olisi ihan kiva, jos joskus itsekin saisi kuulla, että oli kiva päivä tai olipa hyvää ruokaa. En kaipaa mitään ylistämistä, mutta jotain pientä positiivista edes joskus. Mutta sitä ei tipu, ei tipahda. Kyse ei ole parisuhteesta, vaan ihan vain kaverista. Miksi tuollainen tavallinen vastavuoroisuus on jollekin niin vaikeaa?

Ei taida olla kyse kaverista vaan avustettavasta. Olet henkilökohtainen avustaja ja haluat kehuja tekemistäsi ruoista ja työstäsi muutenkin?

En ole minkäänlainen avustaja. Mutta tuli tuosta mieleen, että ehkä minun pitäisi osata ajatella, että se toisen kannustaminen ja kehuminen on minun homma, ja minun vaan kuuluu tehdä se. Ettei omista velvollisuuksista kuulu saada kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on tosi kiltti ihminen, mutta sillä tavalla raskasta seuraa, että mielellään ottaa kyllä vastaan kehuja ja kannustusta, mutta ei koskaan sano mitään ystävällistä takaisin. Kivahan se on kehua ja kannustaa, kun toinen on ihan silminnähden ilahtunut ja hyvillään, kun vähän aiheesta kehaisee tai muistuttaa hyvistä puolistaan. Mutta vastavuoroisuuden nimissä olisi ihan kiva, jos joskus itsekin saisi kuulla, että oli kiva päivä tai olipa hyvää ruokaa. En kaipaa mitään ylistämistä, mutta jotain pientä positiivista edes joskus. Mutta sitä ei tipu, ei tipahda. Kyse ei ole parisuhteesta, vaan ihan vain kaverista. Miksi tuollainen tavallinen vastavuoroisuus on jollekin niin vaikeaa?

Ei taida olla kyse kaverista vaan avustettavasta. Olet henkilökohtainen avustaja ja haluat kehuja tekemistäsi ruoista ja työstäsi muutenkin?

En ole minkäänlainen avustaja. Mutta tuli tuosta mieleen, että ehkä minun pitäisi osata ajatella, että se toisen kannustaminen ja kehuminen on minun homma, ja minun vaan kuuluu tehdä se. Ettei omista velvollisuuksista kuulu saada kiitosta.

Kavereiden ja ystävien auttaminen ei ole velvollisuus eikä mitenkään pakollista. Jos haluaa auttaa niin tosi hyvä, mutta velvollisuutta siihen ei ole kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on tosi kiltti ihminen, mutta sillä tavalla raskasta seuraa, että mielellään ottaa kyllä vastaan kehuja ja kannustusta, mutta ei koskaan sano mitään ystävällistä takaisin. Kivahan se on kehua ja kannustaa, kun toinen on ihan silminnähden ilahtunut ja hyvillään, kun vähän aiheesta kehaisee tai muistuttaa hyvistä puolistaan. Mutta vastavuoroisuuden nimissä olisi ihan kiva, jos joskus itsekin saisi kuulla, että oli kiva päivä tai olipa hyvää ruokaa. En kaipaa mitään ylistämistä, mutta jotain pientä positiivista edes joskus. Mutta sitä ei tipu, ei tipahda. Kyse ei ole parisuhteesta, vaan ihan vain kaverista. Miksi tuollainen tavallinen vastavuoroisuus on jollekin niin vaikeaa?

Ei taida olla kyse kaverista vaan avustettavasta. Olet henkilökohtainen avustaja ja haluat kehuja tekemistäsi ruoista ja työstäsi muutenkin?

Eikö sekin olisi kiva, jos avustettava sanoisi, että kiitos tästä päivästä, nähdään huomenna. Ja joskus jopa sanoisi, että olipa herkullista ruokaa tai keitit hyvät kahvit. Miksi joku ei pysty sellaiseen normaaliin vuorovaikutukseen? Ap

Minä jos juttelen tuntemattomien kanssa pitemmän aikaa niin kiitän aina seurasta kun lähden

Minä hämmästelin samaa ja hiljaa jätin sellaisen kaverin taka-alalle.

Sitten he pelästyvät ja kyselevät mikä on hätänä, onko kaikki hyvin? Eivätkö voi elää, niin ettei tarvitse miettiä jälkikäteen.

Olla vain normaalin empaattisia, normaalit käytöstavat huomioivia.

Eivät nuo halua kuitenkaan mitään pahaa, ovat hyvinkin mukavia, mutta ei niistä saa mitään irti.

Yleensä olet se joka vetää ja vie sekä nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä hämmästelin samaa ja hiljaa jätin sellaisen kaverin taka-alalle.

Sitten he pelästyvät ja kyselevät mikä on hätänä, onko kaikki hyvin? Eivätkö voi elää, niin ettei tarvitse miettiä jälkikäteen.

Olla vain normaalin empaattisia, normaalit käytöstavat huomioivia.

Eivät nuo halua kuitenkaan mitään pahaa, ovat hyvinkin mukavia, mutta ei niistä saa mitään irti.

Yleensä olet se joka vetää ja vie sekä nostaa.

Niin että jonkinlaisena itsekkyytenä sinäkin tuota pidät? En millään haluaisi ajatella tuosta ihmisestä itsekkäänä, mutta kai sekin vaihtoehto on vaan käytävä läpi. Ap