Miksi en tykkää ihmisistä?

up

Työtä saat kun osaa jotakin niin hyvin, ettei ryhmätyökyvyttömyydellä ole väliä.

Ihmispelko voi olla syynä sulla. Ainakin mulla oli. Aika ja itsetunnon kasvatus auttoi minulla. Ihmissuhteissa riittää kun on edes yksi läheinen ystävä, se pitää mielen tasapainossa.

Olen lapsesta asti leikkinyt yksin enkä aikuisenakaan ole kaivannut muiden seuraa. Töissä käyn ja sekin on jo ihan tarpeeksi tuskaa, kun pitää pari sanaa vaihtaa muiden kanssa.

Mahdotonta sanoa, eikä sinun palstadiagnooseja kannata kuunnellakaan, mutta hakeudu ihmeessä terapiaan, kun asia sinua kerran häiritsee. Ei tarvitse olla mielenterveysongelmainen hyötyäkseen terapiasta.

Sen sanon, että sosiaalisuuden kehittymiseen liittyy sekä myönteinen että kielteinen kehä. Valmiiksi sosiaalisesti taitava saa paljon tilaisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, menestyy niissä ja saa siten myönteisiä kokemuksia muiden kanssa toimimisesta, lisää motivaatiota olla sosiaalinen ja taas uusia tilaisuuksia kehttyä. Sosiaalisesti taitamattomalla kehä lähtee helposti kiertämään toiseen suuntaan: kun ei ole taitoja, ei saa tilaisuuksia kehittyä, eivätkä pettymykset kannusta yrittämään uudelleen.

Tämän kehän voi kääntää, mutta se vaatii halua ja vaivannäköä, kärsivällisyyttä ja mahdollisesti ulkopuolista apua. Yksi avun lähde ovat ammattilaiset kuten terapeutit.

Nelosen teksti on kyllä niin totta. Tarpeeksi paljon kun yhtä ihmistä potkitaan päähän, niin vaikea sieltä on enää nousta. Kun on ollut koulukiusattu ja vielä aikuisenakin syrjäytetään porukoista, niin kyllä siinä rupeaa vihaamaan ihmisiä. Ihmiset on mulkkuja.

Mulla ihan sama. Suurin osa ihmisistä on vaan niin nilkkimäisiä kiusantekijöitä; aina pitää olla joku selkäänpuukotettava, jota joukolla mollataan ja yleensä mollattava on se porukasta eniten erottuva tyyppi.

Niin totta.

Ihmiset varmaan suuttuvat tästä kommentista, mutta minä ymmärrän enemmän kuin hyvin kaikkia näitä koulusurmaajia sun muita jotka vuosien kiusaamisen ja nälveksimisen jälkeen päättävät tehdä jotain karmaisevaa. Ei ihmisen psyyke kestä sitä, että jätetään ulos porukasta. Saisivat ihmiset vähän miettiä, miten kohtelevat muita. Mutta ilmeisesti se on täysin mahdotonta joillekin näille, jotka ovat aina olleet osa jengiä.

Et ole ainut. Itse pidän vain hyvin harvoista ihmisistä. Tunnistan hyvin ihmisen todellisen luonteen. Jos on vähänkin ilkeä, kateellinen tai tyytymätön, välttelen mahdollisimman paljon. Pelkään lisäksi vakavasti mielenterveysongelmaisia, juoppoja, narkkareita ja joitain vammaisia. En edes halua muuttua, elämä on paljon yksinkertaisempaa ilman väkisin ylläpidettäviä "ystävyys"suhteita. Kumppani riittää, kun sen valitsee hyvin.

Et ole ainakaan ainoa. Olen itsekin samanlainen. Ihmiset on pelkkiä ärsyttäviä idiootteja.

Minua inhottaa ihmiset. Olen introvertti. Huvittaa oikeasti ,että ihmiset luulee olevansa jotain. Kuolevaisia hekin ovat. Kakalla käyvät. Hohoohhooooooooiiii. Miksi pitäisi olla kiinnostunut typeryksistä.

Jep, ihmiset ovat tyhmiä ja ärsyttäviä. Minä itse - ihmisiä ovat suurimmaksi osaksi.

Tai sitten todellinen luonteesi on ilkeä, tyytymätön ja halveksut ongelmaisia ja sairaita.

En tykkää ihmisistä, lapsista enkä eläimistä. En halua niitä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Ovat seksuaalisia, paheellisia, epäsiistejä, epämiellyttäviä, ilkeitä jne. Kaikkea negatiivista. Harrastavat seksiä, polttavat tupakkaa, syövät ylen, juovat kahvia, käyttävät alkoholia jne. Tekevät kaiken maailman paheita. Eivät käy töissä, eivät opiskele, eivät kuntoile. Että pysyisi kunnossa. Kotikin on kuin sikolätti. Siellä on hurtat ja kakarat sotkemassa. Olen itse viaton, ahkera, kiltti ja puhdas. Ei ole koskaan kiinnostanut seksi ja muut paheet. Pilata niillä itsensä. Olen aina tykännyt käydä töissä, opiskella ja kuntoilla. Pysyy kunnossa. Rakastan kaikkea kaunista. Luontoa, metsää, vettä, ulkoilua, omaa rauhaa, vapautta, erakkoutta, yksinäisyyttä, rahaa, tavaraa, mammonaa, kauniita paikkoja asioita ja esineitä, itseäni ja kaunista kotiani. Haluan olla kaiken kauniin keskellä yksin. Ainoastaan vaan yhteydessä enkelien ja Jumalan kanssa. Mies saa olla, kunhan on aseksuaali. Olen onnellinen yksinäni ja onneton ihmisten kanssa.

Mä lähden siitä, että kun on sopivan kohtelias ja etäinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen, hoitaa asialliset hommat niin pärjää. Omissa oloissani en tartte muita ihmisiä. Eläimistäkin pidän lähinnä vain kissoista ja linnuista, mikä on hiukan ristiriitaista, kun toiset on ensimmäisten ravintoa.

Täällä myös eräs joka on lopen väsynyt ihmisiin. Nyt vasta kypsemmällä iällä uskallan vihdoin olla sitä mieltä, että jumaliste mun ei tarvitse sietää ketään kuka ei mua miellytä. Olen vihdoin oppinut luottamaan intuitiooni ihmisistä ja olen myös hyväksynyt introverttiyteen taipuvaisen luonteeni. Joutuessani tekemisiin ihmisten kanssa vapaa-ajallani, tarvitsen paljon aikaa toipuakseni, ihmiset ovat sellaisia energiasyöppöjä. Yksi hyvä ystävä on ja hän on täydellinen ja riittää vallan mainiosti.

Ihanaa että on muitakin!

Ei sinussa ole mitään vikaa, ainakaan mun mielestä. Varovaisuus ihmisten suhteen on viisasta, sillä kusipäät ym. rasittavat eivät kanna kaulassaan kylttiä luonteenlaadustaan. Parempi katsoa kuin katua. Mä oon onnellisin silloin kun saan uppoutua omiin hommiini ja tapaan yhtä tai kahta ystävääni, joista pidän ja jotka tiedän luotettaviksi.

Kyllä sä lopulta löydät oikeat ihmiset ja tyytyväisyyden. Ei se ole aina niin helppoa, mutta ei siitä tarvitse hermostua, sillä se kuuluu asiaan ja ihminen on kekseliäs olento.

Suomalaiset geenit varmaan ihmiset Suomessa on epäsosiaallisia.

Minulla ja monella muulla sama. Mutta ihmiset ovatkin ylpistyneet ja tyhmentyneet. Omaa itseään täynnä. Pysytttelen kaukana pahasta olostaan. Tartuttavat muihin.