Auttakaa minua! Miten pääsen eroon miehestäni

Älä jätä sitä. Se tarvii sun tukea. Menkää parisuhdeterapiaan. 

Mä en tahdo enään terapiaan ton kanssa. Oon henkisesti ja fyysisesti ihan loppu tohon mieheen, mitään fyysistä läheisyyttä meillä ei ole edes ollut kohta kolmeen vuoteen. Ap

Sanot miehellesi että nyt erotaan, hankit asunnon ja muutat. Sitten hankit apua läheisriippuvuuteesi ettei tilanne toistu.

No ei siinä ruikuttaminen auta. Jos se yksinolo on muka tuollainen mörkö, niin paapo sitä juoppoa siinä seurana sitten. Muussa tapauksessa ryhdistäydy ja tee elämästäsi elämisen arvoista. Ja opettele nauttimaan elämästä ilman miestä, tai olet kohta taas samanlaisessa riippuvuussuhteessa toisen rentun kanssa.

Parempi sun on yksin kuin sen kanssa. Etkä varmasti ole loppuikääsi ypöyksin eron jälkeen. Tsemppiä.

Mä en uskalla sanoa! Mua pelottaa miten hän ottaa asian. Tiedän että hän rupeaisi piinaamaan minua, kerran sanoi minulle että jos otan eron hän tekee elämästäni helvettiä, polttaa isäni talon ja pitää huolen siitä etten olisi onnellinen ikinä enää. Ap

No kerrot poliisille noi sen uhkaukset ja sanot, että joutuu vaan linnaan, jos yrittää sulel mitään tehdä tai jollekulle muulle. Lähdet vaan menemään, kun herra ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalla sanoa! Mua pelottaa miten hän ottaa asian. Tiedän että hän rupeaisi piinaamaan minua, kerran sanoi minulle että jos otan eron hän tekee elämästäni helvettiä, polttaa isäni talon ja pitää huolen siitä etten olisi onnellinen ikinä enää. Ap

No minkäs sille sitten voi. Olet näköjään jo päättänyt jäädä. Onhan se helpompaa.

Täällä ollaan usein puhuttu siitä että usein tietynlaiset ihmiset päätyvät pitkiin ja tuskallisiin suhteisiin alkoholistien kanssa. Tästä ihmisryhmästä käytetään toisinaan termiä "läheisriippuvaiset", joihin sinä kuulut. Mee päihdelinkin sivuille. Siellä tätä vellotaan tuhansia sivuja.

Eroa!

Turvakodin kautta jos miehen reaktio pelottaa. Pakkaat ja lähdet kun mies on huitonut sinne kapakkaan. Myöhemmin vaikka sen isän kanssa hakemaan loput tavarat, ei missään nimessä yksin. Ja miehen puheluihin et lähdön jälkeen vastaa. Mutta säästä viestit, etenkin, jos uhkailee niissä.

Tapa se.

Pelkäät siis enemmän yksin jäämistä kuin sitä, että miehesi tappaa sut joku päivä? Mietipäs nyt!!!

Mä olen ollut läheisriippuvainen, mutta parannuin siitä noin 10vuotta sitten. Nyt se on taas tullut takaisin. Ihmettelen kovin miten voi tuollaista miestä kohtaan tulla tuo tulla. Niihän sitä sanotaan että ensimmäinen askel erossa on se vaikein. Mua vaan pelottaa etten pärjää, vaikka tiedän että pärjäisin. Pelottaa yksin jääminen, vaikka olenhan nytkin tavallaan yksin. Miksi tapasinkaa tuon miehen.... Ja ei, en tapa häntä vaikka sitä joku tuolla ylempänä ehdotti. AP

Pelkään kyllä sitäkin että tappaa minut joku päivä. Olen nytkin esittänyt nukkuvaa jo lähes 3h.. AP

Sait jännämiehen, älä itke vaan nauti nyt niin kauan kuin homma kestää.

Rehellisesti mun täytyy nyt sanoa, että en ikipäivinä pysty ymmärtämään, että joku ihan vapaaehtoisesti elää tuollaista elämää. Siis olisi mahdollisuus olla rauhassa, tehdä mitä huvittaa, nauttia mukavasta ja turvallisesta olosta, ja sitten mieluummin jää tuollaiseen. Ei mene jakeluun, ei mitenkään. Pikkuisen näkisi vaivaa ja järkkäisi oman asunnon, ja sen jälkeen saisi elää niin kuin itse haluaa. Mutta ei. Kun PELOTTAA olla yksin. Mieluummin elää juopon ja inhottavan ihmisen kanssa kuin nauttii vapaudesta. No on kyllä niin monenlaista hulluutta maailmassa, ja tuo on yksi hulluus tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut läheisriippuvainen, mutta parannuin siitä noin 10vuotta sitten. Nyt se on taas tullut takaisin. Ihmettelen kovin miten voi tuollaista miestä kohtaan tulla tuo tulla. Niihän sitä sanotaan että ensimmäinen askel erossa on se vaikein. Mua vaan pelottaa etten pärjää, vaikka tiedän että pärjäisin. Pelottaa yksin jääminen, vaikka olenhan nytkin tavallaan yksin. Miksi tapasinkaa tuon miehen.... Ja ei, en tapa häntä vaikka sitä joku tuolla ylempänä ehdotti. AP

Tän alotuksen perusteella sanoisin, että et ole parantunut.

Muuta isäsi luo. Itsenäinen suomalainen nainen, hohhoijaa.

Jätät kainalot ja alapään ajelematta, niin viikossa maksimissaan kahdessa on äijä lähtenyt, sillä kukaan ei kestä rämemajavaa

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti mun täytyy nyt sanoa, että en ikipäivinä pysty ymmärtämään, että joku ihan vapaaehtoisesti elää tuollaista elämää. Siis olisi mahdollisuus olla rauhassa, tehdä mitä huvittaa, nauttia mukavasta ja turvallisesta olosta, ja sitten mieluummin jää tuollaiseen. Ei mene jakeluun, ei mitenkään. Pikkuisen näkisi vaivaa ja järkkäisi oman asunnon, ja sen jälkeen saisi elää niin kuin itse haluaa. Mutta ei. Kun PELOTTAA olla yksin. Mieluummin elää juopon ja inhottavan ihmisen kanssa kuin nauttii vapaudesta. No on kyllä niin monenlaista hulluutta maailmassa, ja tuo on yksi hulluus tuokin.

Jotkut suorastaan näkee vaivaa, että saa olla sen juopon ja inhottavan ihmisen rääkättävänä. Tuttavani erosi suhteesta, jonka jälkeen pystynyt olemaan oikeastaan hetkeäkään yksin. Koko ajan piti olla joku hakusessa. Sen jälkeen kun löysi pahasti alkoholisoituneen 40v miehen, niin oli tyytyväinen. Ei uskonut mitään järkipuheita, vaan tämä pöhöttynyt monta lasta siittänyt ja hyljännyt mies, se oli se oikea. "Nyt hän tietää mitä hän on koko elämänsä etsinyt." Nyt kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta miehessä ei ole kuulemma mitään vikaa. Mitä näille voi sanoa? Hulluus se on tuokin, totta.