Lue keskustelun säännöt.
Pelkään ja panikoin huomista jo niiin paljon - apua :(
15.02.2016 |
Olen ollut pitkään sairauslomalla masennuksen vuoksi. Nyt kuitenkin on masennus väistynyt ja sairausloma loppu. Työkkäri päätti että on aika lopettaa kotona olo ja päättivät että aloitan työharjoittelun vanhustentalossa apulaisena huomenna. Onhan se minustakin hyvä viimein päästä "normaaliin elämään" kiinni ja tavalliseen arkeen. Ahdistaa kuitenkin suunnattomasti huominen. Masennukseni johtui rankoista kiusaamiskokemuksista joiden myötä itsetuntoni mureni palasiksi ja minusta tuli sulkeutunut, sosiaalisia kontakteja on ollut vähän enkä ole ollut pitkään aikaan tekemisissä "vieraiden ihmisten kanssa" jos psykologia tai perheenjäseniä ei lasketa. Tuntuu todella vaikealta aloittaa työharjoittelu etenkin paikassa joka nimenomaan on vieraiden hmisten kohtaamista ja sosiaalista työtä.
Työkkärin toimesta tutustuin taannoin muutaman päivän ajan yhteen vanhainkotiin. Ensimmäinen päivä meni ihan ok koska sain luvan vain pyöriä "omiin nimiini" pitkin taloa katsellen paikkoja ja seurailla touhuja
Toisena päivänä kehoitettiin sitten ottamaan kontaktia vanhuksiin omatoimisesti ja keksimään itsenäisesti virikkeitä. Siittä ei tullut mitään. Jotenkin kynnys ylipäänsä aloittaa keskustelu vieraalle ihmiselle on todella hankalaa ja ahdistavaa. Yleensä olen saanut tilanteissa paniikkikohtauksia. Olen sellainen ihminen joka tekee reippaasti annetun ja erikseen määrätyn ja ohjeistetun työn mutten osaa "oma aloitteisesti keksiä virikkeitä" vieraiden ihmisten kanssa olivatpa vanhuksia, lapsia tai aikuisia ihmisiä. En vain "osaa"/rohkene jutella ihmisille eikä muutosta tähän voi saada sormia napsauttamalla. Ahdistaa huominen niin vietävästi.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinut sellaiseen paikkaan sitten määrättiin? Oletko ammatiltasi hoitaja tms?
Tsemppiä kuitenkin! Älä vaadi itseltäsi tai muilta liikoja.
Juu hoitaja-taustaa löytyy. Ehkä olen niin pitkään ollut pois koulu- tai työmaailmasta etten osaa edes enää toimia vieraiden ihmisten kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myös vanhat kiusaamiskokemukset ovat vaikuttaneet itsetuntoon ja itsevarmuuteeni.
Pärjään kyllä ihan itsenäisesti elämässä; harrastan paljon liikuntaa, tykkään käydä keikoilla, luen kirjoja, matkustelen. Raha-asiat on kunnossa, hyvät perhesuhteet, hoidan ilman ongelmia virastoasiat, ruokakauppajutut ym. En koe jännittävänä tai ahdistava "virallisia tapaamisia" esimerkiksi työvoimatoimiston virkailijan, parturin, Kelan työntekijän tai kaupan kassan kanssa jutustela.
Jos olen kuntosalilla en koe ahdistava vaihtaa muutamaa sanaa esimerkiksi samaan aikaan pukuhuoneessa olevan itselleni vieraan kanssa.
Nimenomaan se että sanotaan että "Keksis nyt jokin kiva virike ja mene rohkeasti puhumaan ihmisille". Se että varta vasten pitää mennä seuraa pitämään ja varta vasten omatoimisesti itsenäisesti keksiä tekemistä ja tehdä aloitteita.
Eri asia jos sanottaisiin tarkemmat ohjeet että tuolla on Ulla - menes juttelemaan vaikka säästä hänen kanssa tuonne pöydän viereen.
Se tuntuu ihan eri asialta - helpolta ja annetaan selvät sävelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme tyhjästä marisija. Ei niille vanhuksille tarvitse mitään ihmeellisiä keskustelun avauksia miettiä, ovat jo kuitenkin aika vihanneksia. Ihan vaan tervehdys ja mitä kuuluu yms. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan itseään niskasta kiinni ilman mitään lapsellisia panikointeja tyhjästä.
Kuvittelet että se mummo on Ulla ja menet sen kanssa puhumaan säästä. Terve ulla olipa siellä liukasta tänään, mutta olipa kiva lumisade kyllä. Tykkääkös se Ulla lumesta jne. Hyvin se menee. Ne mummot on vaan kiitollisia kun joku puhuu jotain. Kysy saako antaa lakua tai suklaakarkki ja ota sellainen mukaan. Mistäs ruuasta se ulla pitää? Ai kaalilaatikosta, se se on minunkin herkkua...
Ehkä minusta puuttuu jo ihan luonteessa tietynlainen oma aloitteellisuus. En ole ikinä ollut kamalan vilkas ihminen. Toiset on luonnostaan puheliaita, kovaäänisiä ja erittäin sosiaalisia ja rohkeita. Itse olen perusluonteeltani rauhallinen, hiljainenkin jopa. Olen kyllä reipas ja nopea tekemisissäni mutta vaadin selkeät ohjeet tekemisiini.
Ja kun tähän liitetään ikävät kiusaamiskokemukset ja se että sosiaaliset piirit aika pienet niin tuntuu hankalalta aloittaa työskentely vieraiden ihmisten parissa jossa kuitenkin on paljon ihmisiä; työntekijöitä ja vanhuksia ja jossa kuitenkin yleensä etenkin hoitotyötä tekevät ovat tietyllä tapaa puheliaan oloisia ja rempseitä ja sosiaalisia ihmisiä.
Et minusta kuulosta terveeltä. Ei paniikkikohtauksia saava ole työkykyinen. Kuulostaa siltä, että sinulle tekisi hyvää hidastettu ja pehmitetty lasku. Eli enemmän alkuun noita päiviä, että saat olla rauhassa. Tsemppiä kuitenkin, vaikka aika kovalta tahdilta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyhjästä marisija. Ei niille vanhuksille tarvitse mitään ihmeellisiä keskustelun avauksia miettiä, ovat jo kuitenkin aika vihanneksia. Ihan vaan tervehdys ja mitä kuuluu yms. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä ottamaan itseään niskasta kiinni ilman mitään lapsellisia panikointeja tyhjästä.
En tiedä onko kyse vain niskasta kiinniottamisesta. Paniikkikohtauksen iskiessä ei esimerkiksi auta vaikka kuka ottaisi niskasta kiinni....Kyllä tällaisista ongelmista kärsivät muutkin kuin lapset/lapselliset ihmiset
Puhut niille kuin perheenjäsenillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä valitettavasti tiedä yhtäkään työtä jossa ei vaadittaisi ainakin jonkin verran omatoimisuutta.
Vanhusten kohdalla tuntuisi jopa typerältä ohjata puhumaan jostakin tietyistä asioista jonkun vanhuksen kanssa. Mistä voisin tietää kiinnostaako sinua puhua säästä ollenkaan ja jos ei keskustelu ei ole ollenkaan samanlaista kuin jos asia kiinnostaa. Jos kävisi ilmi että et mielellään aloita jutustelua (esim. kertoisit sen) ehkä ohjaisin sinut puhumaan vanhukselle joka itse on oma-aloitteinen.
Sulla on hoitotyöstä siis kokemusta ja panikoit pelkästään sitä että joudut puhumaan tai keksimään virikkeitä vanhuksille..? Ymmärrän että olet ollut kauan pois työelämästä, mutta hyvä isä. Ei tuo ihan normaalilta kuulosta, vaikka olisit kuinka ollut kauan pois työelämästä.
Ensimmäinen päivä jännittää tottakai aina ja uuteen paikkaan meneminen - meitä kaikkia. Alku on vaikein, mutta sitten kun alat saamaan itsesi ns takaisin, niin tajuatkin että panikoit turhaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et minusta kuulosta terveeltä. Ei paniikkikohtauksia saava ole työkykyinen. Kuulostaa siltä, että sinulle tekisi hyvää hidastettu ja pehmitetty lasku. Eli enemmän alkuun noita päiviä, että saat olla rauhassa. Tsemppiä kuitenkin, vaikka aika kovalta tahdilta kuulostaa.
Ensimmäinen harjoittelupäivä on vasta huomenna. Ja minulle on ennakkoon kerrottu että työnkuvaani kuuluu vain vanhuksille seuranpitäminen ja viriketoiminnat. En siis osallistu varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin kuten syöttämiseen, pesuihin ym. Työnkuvani olisi päivittäin siis pelkästään tätä sosiaalista puolta.. Jutustelua harva väittää raskaaksi verraten muihin vanhainkodin töihin mutta minusta nimenomaan se jutustelu tuntuu paljon raskaammalta kuin se että syöttäisin vanhuksia, auttaisin pesuissa ja muissa varsinaisissa töissä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et minusta kuulosta terveeltä. Ei paniikkikohtauksia saava ole työkykyinen. Kuulostaa siltä, että sinulle tekisi hyvää hidastettu ja pehmitetty lasku. Eli enemmän alkuun noita päiviä, että saat olla rauhassa. Tsemppiä kuitenkin, vaikka aika kovalta tahdilta kuulostaa.
Ensimmäinen harjoittelupäivä on vasta huomenna. Ja minulle on ennakkoon kerrottu että työnkuvaani kuuluu vain vanhuksille seuranpitäminen ja viriketoiminnat. En siis osallistu varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin kuten syöttämiseen, pesuihin ym. Työnkuvani olisi päivittäin siis pelkästään tätä sosiaalista puolta.. Jutustelua harva väittää raskaaksi verraten muihin vanhainkodin töihin mutta minusta nimenomaan se jutustelu tuntuu paljon raskaammalta kuin se että syöttäisin vanhuksia, auttaisin pesuissa ja muissa varsinaisissa töissä....
Entä jos kirjoittaisit ennen nukkumaanmenoa paperille mahdollisia juttelunaiheita/aloituksia ja viriketoimintaa? Ei olisi ihan "tyhjän päällä" huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkeintä on tehdä niin sanotusti talon töitä eli osallistua työyhteisön toimintaan. Jos sulle nyt on erikseen annettu tehtäväksi keksiä tekemistä vanhuksille niin lomitat sen virikkeen muihin päivän rutiineihin. Ja tärkeintä ehkä on, että suunnittelet vähän jokaiselle jotakin eli huomioit vanhukset yksilöinä.
Vierailija kirjoitti:
...hoitotyötä tekevät ovat tietyllä tapaa puheliaan oloisia ja rempseitä ja sosiaalisia ihmisiä.
En koe olevani kovinkaan sosiaalinen tyyppi vaikka hoitotyöstä vanhusten parissa pidänkin. Kaikki eivät tietenkään pidä siitä että en ole erityisen puhelias, mutta usein saan myös positiivista palautetta siitä että en aina hoitajana ole äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuunteleminen on monesti tärkeämpää kuin puhuminen. Ole empaattinen ja kiinnostuneen näköinen, hyvin se menee.
Voisitko lukea vanhuksille kirjoja tai lehtiä? Tai viedä heitä ulos? Laittaa soimaan vanhaa musiikkia? Voi sitä keksiä muutakin virikettä kuin keskustella.
Hiusten kampaamnen, kevyt hieronta jne ovat ihan hyviä virikkeitä monlle vanhuksille.
Oletpa saanut ilkeitä vastauksia ap :( olen itse melkein samassa tilanteessa, paitsi olen opiskelija ja tuleva työharjoittelu jännittää ja ahdistaa aivan sairaasti, en tiedä miten tulen pärjäämään. Minulla on myös kiusaamistaustaa, sekä töissä että koulussa. Minut on myös raiskattu ja huonoja ihmissuhteita on ollut. Sairastuin viime vuonna masennukseen ja paniikkihäiriöön ja siitä asti elämä on ollut yhtä alamäkeä. Suurin osa ihmissuhteistani on solmussa ja tuntuu ettei ole ketään kenelle puhua. Voisitko kertoa ohjaajalle /esimiehelle että sinua jännittää/pelottaa ? Jos saisit puhuttua aiheesta, luulen että se auttaisi hieman. Kaikkea hyvää sinulle !
Onko se Muistisairaiden ryhmäkoti?
Mitä jos kokeilisit ottaa vaikka jonkun aikakauslehden ja selailisit aitä vanhuksen kanssa. voit vähän kommentoida lehden juttuja, kuten " onpa kivan näköinen piha tässä kuvassa" tms. kannattaa myös kysellä vähän, vaikka "tässä on leivontareseptejä, mitä leivonnaisia tykkäät leipoa." monesti vahukset vaan kaipaavat sitä, errä joku kuuntelee ja he hoitavat itse enimmäkseen puhepuolen.
Miksi sinut sellaiseen paikkaan sitten määrättiin? Oletko ammatiltasi hoitaja tms?
Tsemppiä kuitenkin! Älä vaadi itseltäsi tai muilta liikoja.