Ja tänäänkin ahdistaa

Moi,

Jaan nyt ajatukseni teille. Olen kaksi vuotta kärsinyt kovasta ahdistuksesta ja loppua ei näy. Erosin 2v sitten, ero on ollut riitaisa ja jatkuu samanlaisena. Lähivanhempi "kiusaa" minua jatkuvilla ilmoituksilla joko lastensuojeluun, tai poliisille. Kaikki on kirjattu aiheettomina, mutta en vain jaksa tätä kehää enää. Haluaisin lapseni elämässä olla normaalisti läsnä, en pelätä sitä mitä ensi viikolla tapahtuu tai yrittääkö lähivanhempi taas jollain verukkeella estää tapaamiseni lapsen kanssa. Hiljattain jouduin putkaan vuorokaudeksi perättömän ilmoituksen vuoksi. Tästä tulen tekemään rikosilmoituksen aikanaan.

Varsinkin silloin, kun lähivanhemmalla on uusi parisuhde käynnissä, hän korostaa tätä pompotteluani. Joko purkaa jotain pahaa oloaan minuun tai sitten haluaa näyttää uudelle kumppanille miten superihminen hän on. Ongelma on siinä, että siitä kärsii sekä minä, että lapsi.

Nyt ymmärrän miksi vastaavissa tilanteissa etävanhemmat joskus nostavat kädet pystyyn luovuttamisen merkiksi.

Eipä sen kummempia, tästä taas kohti uutta viikkoa.