Haikeaa

Olen taas katsellut tunteja ja taas tunteja erilaisia youtube-videoita, joilla teinitytöt juttelevat äidin tai isän kanssa, ovat niin omia itsejään, vitsailevat ja nauravat onnellisina. Minä en koskaan voi olla sellainen, koska a) teini-ikäni oli ja meni ja b) minulla ei ole superihania vanhempia. Tai no, toinen heistä on suht kiltti ja ymmärtäväinen, mutten silti osaa niinkään avautua hänelle koska en vain ole oppinut. Toinen taas on kaikkea muuta kuin kiltti, mutta jaksaa silti vuodesta toiseen ihmetellä, miksen vain lähenny ikinä. No, vaikka a) siksi että rakastat alkoholia, b) huudat ja raivoat kaikesta, c) vähättelet valehtelematta aina
ja niin päin pois.
Nuo youtube-videot saavat mieleni niin haikeaksi. Miksi minä en voinut saada ihanaa teini-ikää ja lapsuutta, hukkua rakkauteen ja huomioon kotona. Nykyään olen ihmissuhteissa vaikea, toisaalta erittäin vaativa mutta jollain tapaa taas aivan liian salliva, kun suhteeseen pääsen. Annan liian monta kertaa anteeksi suoranaista typeryyttä ja lopulta tulen hylätyksi ja masennun taas jälleen kerran. Tälläkin hetkellä olen jätetty, ja vaikka siitä on jo minun mittapuullani pitkä aika, ihan uskomattoman pitkä aika kun miettii... niin silti vain ahdistaa ja päässä pyörii tuhat kysymystä; MIKSI, MIKSI, MIKSI, MIKSI? MITEN PYSTYIT? MITEN? MIKSI OLET YHTÄKKIÄ NIIN KAMALAN KYLMÄ? MITEN KYKENET SIIHEN KAIKEN JÄLKEEN?

Jne :'(

Kaikkein kamalin asia elämässäni on hetkeäkään miettimättä tämä kauhean etäinen perhesuhde. se on rikkonut minut ihan täysin ja olen varmaan aina katkera siitä ja äärettömän surullinen.
Samoin epätavallisen uskomaton ero jaksaa satuttaa, enkä pysty edelleenkään puhua siitä ääneen :( En osaa ajatella itseäni sinkkuna, se ei tunnu todelliselta :( Vaikka tässä vaiheessa sen jo "pitäisi" olla selvää... Minua vain ahdistaa ja surettaa tämä kaikki niin paljon :(
Tuli vain mieleen niistä videoista.