Maailman tilanne ja sodan pelko ovat saaneet mut menettämään toivoni ja käyttäytymään holtittomasti

Suurin asia on se, etten uskalla edes miettiä jälkikasvun hankkimista tässä maailman tilanteessa. Olen siinä iässä, että se on ajankohtaista eikä aikaa ole enää liiaksi. En vaan halua laittaa omaa jälkeläistä alttiiksi ties mille.

Rukoile Jeesusta elämääsi. Tämä neuvo kelpaa yleensä vasta äärimmäisessä epätoivossa. Siihen asti sitä pilkataan. Monille se on silti tuonut sielun rauhan.

Mä oon koko lapsuuden pelännyt sotaa. Se oli jotenkin läsnä vanhempien puheissa, heidän vanhempansa olivat sodassa mukana. Pelkäsin ihan hirveästi. Kasvaessa se pelko hälveni ja on nyt tullut 20 vuoden tauon jälkeen takaisin. Kuvottava pelko. Järjellä ajateltuna sodan todennäköisyys ainakaan perinteisenä rintamasotana on hyvin epätodennäköinen mutta kaikki uutisointi vain lietsoo pelkoa. Kuka sanoi mitäkin missäkin ja sitä ja tota taas kirjoitellaan mediassa. Vituttaa koko moraaliton journalismi, miten ne paskalööppien kirjoittajat voivat elää itsensä kanssa?

Minäkin seuraan toki uutisointia ja vieläpä maailmanlaajuisesti. Näen joka päivä eri maista tulevia ihmisiä. Ymmärrän riskejä ja mahdollisuuksia, mutta pelolle en ole antanut sijaa. Olen uskaltanut lisääntyä. Uskon, että me pelottomat huolehdimme siitä, ettei aivan kaikki mene sekaisin, vaikka kuinka mitä uutisoitaisiin. Mieluummin varautua poikkeusaikoihin kuin tuhota tulevaisuuttaan. Onko sinulla varmuusvarastoja? Taitoja? Poikkeusolosuhteissa toimivaa valuuttaa? Jne?

Kannattaa muistaa objektiivisuus uutisia lukiessa: raflaavilla otsikoilla myydään lehtiä ja lietsotaan paniikkia, vaikkei tilanne oikeasti olisi muuta kuin pelkkää spekulaatiota. Sinun tapauksessasi suosittelisin kyllä jollekin ammattilaiselle puhumista. Akuutti arkea haittaava sodan pelko voi rampauttaa sinut henkisesti, muttei auta mitään. Kannattaa myös muistaa, että nykypäivänä ei käydä sotaa samoin menetelmin kuin edellisissä sodissamme. On hyvin todennäköistä, ettei missään mahdollisessa Suomea koskevassa sodassa edes muodostu mitään "rintamaa", johon miehillä kävisi komennus.

Tiedä se, että yhteiskunta/päättäjät kontrolloivat ihmisiä pelon kautta. Kun pelkäät , et ajattele kovin järkevästi etkä kuuntele omaa viisasta sisäistä ohjaustasi joka on meissä kaikissa oleva. Suosittelisin sinua, että lopettaisit kokonaan uutisten seuraamisen jos ne kerran noin sinua ahdistavat. Voisit vaikka aloittaa meditoinnin tai muuten rauhoittaa omaa mieltäsi esim. liikkumalla rauhassa luonnossa/metsässä.

Mitenhän ne 60-luvulla pystyivät ollenkaan elämään kun ydinsota uhkasi? En tarkoita vähätellä pelkoasi, mutta aina pahojen asioiden uhka on jossain olemassa. Silti kannattaa elää omaa elämäänsä ja lopettaa turha pelkääminen.

Mieti vaikkapa kuinka paljon ihmisiä elää ihan onnellisena esim. Turkissa? Ja se on iät ja ajat ollut jossain määrin epävakaa ja lähellä sotatantereita. Ja sielläkin ne tekee lapsia ihan pirusti ja uskoo tulevaisuuteen.

Joka tapauksessa ihminen joka säilyttää toimintakykynsä ja on aktiivinen, selviää parhaiten myös kriiseistä.  Enkä varsinkaan lykkäisi lastentekoa tms. Kaikkina aikoina on ollut omat kriisinsä ja hankaluutensa. Kadut katkerasti jälkeenpäin, jos lapset jäi tekemättä kun Lähi-Idässä vähän paukkui.

Paskin selitys omalle sekoilulle, mitä olen hetkeen kuullut. SINÄ ITSE olet vastuussa onnellisuudestasi, turha ruikuttaa, että media pelottelee. Älä seuraa, jos ei pää kestä.

Kiitos teille, ette arvaakaan kuinka teidän sananne auttavat. Minulla ei ole mitään erityistaitoa tai oravannahkaa, rahat ovat kiinni asunto-osakkeessa. Mitä rahojen suhteen olisi fiksuinta tehdä? Nyt on vain lainaa ja puskurirahasto jos jotain käy.

Olen tosiaan helposti ahdistava ja pelkoinen ihminen. Pelkään eniten menettäväni tärkeimmän eli mieheni. Sitten pelkään sitä kaaosta ja oman kodin tuhoutumista, siis että kaikki muuttuisi eikä Suomi olisi enää entisensä. Tiedän että maailma muuttuu ihan koko ajan ja sen jollain tasolla hyväksyn. Tää sota-ajattelu saa vain muuten ihan rationaalisen ihmisen ihan tolaltaan.

Miten voisin sitten kehittää jotain hyödyllistä osaamista? Olen humanistisen alan tutkija eli musta ei olisi mitään hyötyä. Ehkä juuri siksi pelkäänkin?

Vierailija kirjoitti:

Paskin selitys omalle sekoilulle, mitä olen hetkeen kuullut. SINÄ ITSE olet vastuussa onnellisuudestasi, turha ruikuttaa, että media pelottelee. Älä seuraa, jos ei pää kestä.

No ei. Kun se menee juuri toisin päin. Olen aina ollut kova tyttö säästämään ja olen tarkka rahoistani. Nyt on pennin venyttäminen tuntunut täysin turhalta ja olen alkanut ostaa kallista ruokaa, käyn ravintoloissa ja ostan kaikenlaista ekstravaganttia, jollaisesta ajattelen, että kohta millään ei ole mitään arvoa joten ostan ja nautin tästä nyt kun vielä voi. Se ei ole ollenkaan tapaistani. Jos jonkin aikaa uutisissa ei ole mitään minua kuohuttavaa unohdan koko törsäämisen ja penni alkaa taas venyä. Kunnes joku lööppi saa ahdistuksen aikaan ja haen esimerkiksi kallista viiniä ja isot setit sushia, mitkä ovat aina olleet spesiaalia, nyt jokin lohdutus ahdistukseen.

Minusta on aivan järkevää tiedostaa, että sota voi olla tulossa. Mutta toisaalta.sota-aika on normaalia ihmiselämää. Melkein jokainen sukupolvi on ehtinyt elää sota-aikaa. Jos on sota, niin silti eletään niin kuin pystytään, kunnes kuollaan. Eli ei sota niin erityistä ole, vaan kuuluu ihmiselämään.

Itsekin pelkään sotaa ja mietin, että miehitys olisi aivan kamalaa.

Mä olen myös helposti ahdistuva ja voisin pelätä itseni hengiltä tai ainakin järjiltä kaikkien mahdollisten tulevaisuuden kauhukuvien kanssa. Ainut tapa selvitä on katsoa Jeesukseen ja elää omaa arkea päivä kerrallaan. Hän pitää huolen ja vie perille, kävi miten kävi.

Jos oikein ahdistaa, niin voi yrittää varautua jotenkin käytännönläheisesti. Minulla on jo pitkään ollut jonkin verran rahaa käteisenä (muutama tonni), jonkin verran fyysistä kultaa ja passit kunnossa. Lisäksi tieto ja selviytymisvälineet yleisen kaaoksen varalta. Ei siitä mitään haittaakaan ole, maailmassa sattuu ja tapahtuu.