Lue keskustelun säännöt.
Rakastan yhtä miestä
13.02.2016 |
rakastan NIIIN paljon,koko sydämestäni. Sellainen pakahduttava tunne ja ei ole alkuihastusta vaan tunne on syventynyt vuosien kuluessa nyt ihan kestämättömäksi. Haluaisin vaan olla hänen lähellään. Hän ei kai rakasta minua ainakaan samalla tavalla, mutta olemme ystäviä. Olenko kauhean onneton vai onnellinen kun saan tuntea näin?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastan ainakin kahta!
Oot ehkä vielä onnekkaampi! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla varma että on oikeaa rakkautta eikä sitten katkerana tilitä muutaman vuoden päästä että en oo koskaan rakastanut sitä ja samalla se toinen rakastaa täydestä sydämestä. Tai ehkä sä oot se jota kusetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla varma että on oikeaa rakkautta eikä sitten katkerana tilitä muutaman vuoden päästä että en oo koskaan rakastanut sitä ja samalla se toinen rakastaa täydestä sydämestä. Tai ehkä sä oot se jota kusetetaan.[/quote
En katkera tule olemaan, ei kai rakkaudesta voi tulla katkeraksi? Ei minua kuseteta, tiedän vain että rakastan mutta koska en voi sitä miehen kanssa jakaa, kerroin teille. Haluaisin huutaa sen koko maailmalle.
Oletko kertonut tunteesi miehelle? Tunnetko hänet kuinka hyvin? Kysyn täältä "aidan toiselta puolen". Meillä on miehelle lähetelty kirjeitä, soiteltu miehelle keskellä yötä, lähetetty pitkiä rakkauskirjeitä sähköpostitse, joskus alusvaatekuvien kanssa. En koe sitä välttämättä noloksi, mutta onhan se aika... jännää näin miehen vaimona. Toki jokaisella on oikeus tavoitella onneaan, ja jos mies jonkun mukaan lähtee, niin sitten lähtee. Vielä ei ole lähtenyt.
Mutta pointti tässä kummassa sepostuksessa on se, että nämä naiset kokevat (osa tietysti feikkaa) rakastuneensa mieheeni, ihan sen perusteella, mitä hän tekee työkseen ja miltä hän näyttää. Joskus lehdessä oli pieni juttu hänen harrastuksistaan (ei anna yleensä ikinä haastatteluita itsestään), mutta ystäväni tarvitsi vähän buustia toimittajan uralleen.
Näiden perusteella naiset ovat muodostaneet hänestä tietyn haavekuvan, johon ovat sitten ihastuneet tai rakastuneet. Gold diggerit yleensä erottaa. Eivät he tunne miestäni, hyvin harva tuntee. Heillä on ihan epärealistinen mielikuva, joka sisältää usein vielä paljon sellaista, joka on mieheni perusluonnetta vastaan.
Mieheni on hyvin yksityinen henkilö, eikä koskaan näytä minulle kirjeitä (useinmiten ne päätyvät silppuriin tai roskiin parin ensimmäisen rivin jälkeen), eikä koskaan haluaisi ketään nolata. Mutta yllättäen luen lapun, joka oven alta työnnetään, tai avaan paketin jonka lähetti tuo miehelle (jotta osaan skannata sen miehelle heti, jos on tärkeää työjuttua)... Tuntuu pahalta, että naiset ovat niin epätoivoisen rakastuneita ihmiseen, jota ei ole olemassa.
// ehkä hieman OT. Rakkaus on ihana juttu, varsinkin jos on mahdollisuus vastarakkauteen. Tai jos hyväksyy tilanteen ja nauttii siitä rakkaudentunteesta, kuten AP vaikuttaa nauttivan.
Mä rakastan ainakin kahta!