Lue keskustelun säännöt.
Haja-asutusalueella asujat, miksei muutkin
01.05.2007 |
Tarvittais teidän ajatuksia, kokemuksia, kommentteja!
Meillä olis pieni mahdollisuus saada tontti haja-asutusalueelta, noin 10km lähimpään kuntakeskukseen, mutta täysin keskellä mettää. On siinä pikku tien varrella pari taloa, mutta ei lapsia.
Itselle se paikka olis unelma paikka rakentaa talo, mutta ainoa asia mikä meitä mietityttää, on lapset (esikoinen alottaa eskarin syksyllä). Heillä ei tietenkään olis leikkikavereita ihan naapurissa. Olishan siellä ihanaa omaa rauhaa mennä ja touhuta miten päin vaan, mutta entäs sitten kun lapset alkavat toivomaan niitä omia ikäisiään kavereita. Totta kai olisin valmis viemään ja hakemaan heitä kavereiltaan.
Kommentit (7)
alueella jossa palvelut on lähellä ja lapsilla kavereita. En suosittele muuttoa kauas muista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo silloin olisin itse kaivannut lähelle samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joita ei lähitaloista löytynyt.
nautittiin silti rauhasta ja omaista oloista...
nyt lapset on 4 ja 6 ja asutaan pienessä kylässä jossa lapsilla kavereita ihan naapurissa.
tuo esikoululainen jo kulkee korttelin päähän kaverille yksinään,
ja ihan joka päivä ruikataan kavereita, jopa 4 vuotiaskin.
minä olen itse hyvinkin tyytyväinen päätökseeni muuttaa " ihmistenilmoille" ,
vaikka nyt asumme ahtaammin , eikä omaa rauhaa ole samallalailla kuin ennen!
Käydään seurakunnan kerhoissa, vanhemmalla lapsella pari harrastusta, kyyditellään kavereille leikkimään (puolin ja toisin). Vanhempi aloitta syksyllä eskarin (taksi tuo ja vie pihasta) missä näkee kavereita joka päivä. Meillä ei ole valittamista, viihdymme täällä hyvin. Ei näe naapurin ikkunasta sisään kun ulos katsoo, vaan luonto ympärillä. Lapset leikkivät lähemetsikössä ja kiipeilevät kivillä.
Nää on just niitä asioita mitä me pohditaan! Tää on niin vaikee tilanne. Toisaalta olis kova hinku rakentaa se unelmien talo, mutta onko se sen väärtti, et lapset olis meille joskus tulevaisuudessa edes himpun katkeria kun ollaan " pakotettu" ne sinne mettään asumaan. Tai mistä sitä tietää, et onko se seutu enään niin mettää vaikka 5 vuoden päästä... ;)
Kyllähän he koulusta kavereita sais, mut omatoiminen liikkuminen (ennen mopoikää) olis kyl aika rajoitettua, varsinkin talvisin.
Mut kirjoitelkaahan kommentteja niin puolesta kuin vastaan!
Naapureita suht paljon, ei kuitenkaan näköetäisyydellä. Lähimmässä naapurissa saman ikäisiä lapsia, joiden kanssa leikkivät paljon. Vaikka toisaalta meillä viihtyvät omalla porukallakin yleensä ihan kiitettävästi.
Kouluun n 2 km matkaa. Kauemmas kavereille ei mitenkään säännöllisesti kuljeteta. Ja nyt kouluiässä on kerhoja ym tuossa koululla mitkä riittäneet meillä harrastukseksi. Tiedän kyllä tällä perällä vanhempia jotka kuskaavat lapsia useamman kerran viikossa harrastuksiin että onnistuu se sekin.
Ollaan tykätty ja kyllä lapsetkin nauttii kun saavat olla ja mennä ilman että oma tontti loppuu muutaman metrin päähän ulko ovesta. Mutta ei tämäkään kaikille sopis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama ongelma. Meillä nyt vapaa-ajan asuntona metsän keskellä vanha mökki, jota alettu remontoimaan. Ollaan pohdittu sinne muuttoa. Välillä tuntuu että sinne vaan, välillä taas tulee ihan epätodellinen tunne että ei tohdi muuttaa. Lähimpään naapuriin 1km. Palvelut n. 5km päässä, ihan peruspalvelut; koulu, kauppa, posti, kirkko, apteekki, terveystalo jne.
Meillä sikäli erilainen tilanne kuitenkin, että ei ole lapsia, ainakaan vielä. Toisaalta miksi murehtia etukäteen, pääseehän sieltä aina pois. Ja kyllä se asennekin ratkaisee. Jos päättää viihtyä ja nähdä vähän vaivaa niin uskon että pärjää hyvin. Netissä oli ainakin ennen sellaiset sivut kuin: Onni muuttaa maalle. Kannattaa tutustua, paljon perustietoa maalle muuttajille, just siis tällaisille kaupungista maalle muuttajille, jolla ei välttämättä maalaistaustaa:)
kouluun ja kauppaan 2 km, ei pitkä matka mutta joskus tulee nuristua... on täällä ihana oma rauha!