Miksi pitkää elämää ihannoidaan ja vanhuksen kuolemaa kammotaan?

Kuvaamassasi tilassa eläminen ei tosiaankaan ole hyvä. Mutta jotkut pystyvät yli 90-vuotiainakin ihan oikeasti tekemään kaikkea. Sellainen pitkä elämä on hyvä.

Toivon, että vanhana ja sairaana kipujeni kanssa minulla on rahaa mennä Sveitsiin eutanasiaklinikalle.

Voi kuule, niitä on 30v ikäisiäkin vaipoissa, ovat huumeilla tuhonneet aivonsa tai harhoissaan teloneet itsensä kasveiksi. Pitäisikö heidät jättää hoitamatta, koska ovat ihan samalla tavalla syyllisiä tilaansa kuin vanhukset, jotka ei ole tajunneet kuolla 63 v iässä eläkkeellelähtöpäivänä.

Vanhuksien kuoleminen on aika luonnollinen asia. Jokainen kuolee vanhuksena jossain vaiheessa, jos tuuri on hyvä ja saa elää vanhaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, niitä on 30v ikäisiäkin vaipoissa, ovat huumeilla tuhonneet aivonsa tai harhoissaan teloneet itsensä kasveiksi. Pitäisikö heidät jättää hoitamatta, koska ovat ihan samalla tavalla syyllisiä tilaansa kuin vanhukset, jotka ei ole tajunneet kuolla 63 v iässä eläkkeellelähtöpäivänä.

Kyllä. Huume/alkoholilla itsensä tuhonneet saa mun puolesta kuolla ihan rauhassa; en edes tajua miksi yliannostustapauksia yritetään hoitaa. Järjetöntä rahojen haaskausta kun se yksilö on HALUNNUT kuolla.

Mutta vanhusten tilanne on siinä mielessä erilainen että ihmisen biologia alaa olla lopussa noin 70-vuoden tienoilla suurimmalla osalla joka tapauksessa. Nuori vihannes elää perushoidolla vielä pitkään. Kuvitteletteko että Michael Schumacherin elämä on hyvää tai arvokasta aivovamman jälkeen?  Sellaista kuin hän haluaisi?  

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien kuoleminen on aika luonnollinen asia. Jokainen kuolee vanhuksena jossain vaiheessa, jos tuuri on hyvä ja saa elää vanhaksi asti.

Joka vuosi kun on helleaalto uutisoidaan helteen aiheuttaneen kuolemia. Jos ihmisen terveys on niin heikolla tolalla että että vähän lämpimämpi kesäpäivä on kuolemaksi niin kyllä musta silloin on kyse ihan luonnollisesta kuolleisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja väitän että kurjuus on laajempaa kuin hyvävointinen, pirteä vanhuus.

Mihin väite perustuu? Kuka on vanhus?

Monet ihmiset pelkäävät kuolemaa. Kenen tahansa ja etenkin läheisen kuolema muistuttaa omasta kuolevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saa olla sitä mieltä että mitä vähemällä sairastamisella ja nopeammin kuolee, sitä parempi kaikille, myös sille vanhukselle. (Kipua pitää aina ja kaikissa tilanteissa hoitaa)

Aika monet sitä mieltä ovatkin myös vanhustenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja väitän että kurjuus on laajempaa kuin hyvävointinen, pirteä vanhuus.

Mihin väite perustuu? Kuka on vanhus?

Hyvä kysymys. Osa muistisairaista ei ole vielä edes virallisessa vanhuuseläkeiässä. Voivat olla fyysisesti kohtalaisen hyväkuntoisia, mutta dementointuneita. Heidän tilannettaan voisi verrata noihin vammautuneisiin nuorempiin "kasveihin".

Pitkä elämä on ihanteellinen vain silloin, kun ihminen säilyy jotakuinkin järjissään ja pystyy huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Tuskin kukaan haluaa viettää viimeisiä vuosiaan sängyssä suu auki maaten, vailla kykyä kommunikointiin. Sitähän emme tiedä, kuinka paljon sellaiset henkilöt oikeasti tajuavat tilanteestaan ja ympäristöstään.

No en mä tiedä kuka kammoaa vanhusten kuolemaa, kaipa lähinnä heidän omaisensa, on se kuitenkin aina kova paikka kun oma äiti tai isä kuolee, ja huomaa että itse on jonossa seuraavana, edessä vaan vanhuus ja sairaudet. Yleensä vanhan ja sairaan kuolema on sekä hänelle itselleen että omaisille myös helpotus sen surullisuudesta huolimatta.

Minä ainakin kannatan eutanasiaa, en halua itse olla vanha sairas ja vihannes toisten armoilla.

Hyvä kysymys tosiaan. Meillä on suvussa lähipiiriläinen nyt ihan sillä, että lähtö tulee huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa. Tila on taas huonontunut ja kun ilmoitin siitä veljelleni, veli sanoo "toivottavasti selviää". Tilanne on kuitenkin se, että tila ei kohone enää vuodepotilaasta yhtikäs mihinkään ja ikää on 86. Vanhus itsekin on jo sanonut, että kyllä hänen elämänsä on eletty ja hän joutaa antamaan tilaa nuoremmilleen. Olen ihan kamala ihminen, kun ajattelen, että hänen olisi hyvä päästä pois, kun kerran itsekin sitä toivoo jo. Hänellä on myös kova kipulääkitys, ilman on paha olla. 

Vierailija kirjoitti:

. Vanhus itsekin on jo sanonut, että kyllä hänen elämänsä on eletty ja hän joutaa antamaan tilaa nuoremmilleen. Olen ihan kamala ihminen, kun ajattelen, että hänen olisi hyvä päästä pois, kun kerran itsekin sitä toivoo jo. . 

Kamala ihminen kenen mielestä? Omastasiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Vanhus itsekin on jo sanonut, että kyllä hänen elämänsä on eletty ja hän joutaa antamaan tilaa nuoremmilleen. Olen ihan kamala ihminen, kun ajattelen, että hänen olisi hyvä päästä pois, kun kerran itsekin sitä toivoo jo. . 

Kamala ihminen kenen mielestä? Omastasiko?

Itse asiassa minun oli tarkoitus kirjoittaa olenko...mutta jotenkin ajatus katkesi. Itse en pääse katsomaan, koska olen aika kaukana ja lisäksi flunssassa. Olisin mielelläni vielä kerran hänet nähnyt elossa, mutta mielestäni on itsekästä ajatella, että hänen pitäisi siksi elää, jos kerran elämä on nyt tuskaa. Tarkoitus oli viikonloppuna käydä, mutta itselle tulleen flunssan vuoksi on siihen ehdoton kielto. 

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset pelkäävät kuolemaa. Kenen tahansa ja etenkin läheisen kuolema muistuttaa omasta kuolevaisuudesta.

tota mä en ole koskaan ymmärtänyt.. mitä hienoa muka elämässä on että kuolemaa pitäisi pelätä?

Laitokset on kamalia paikkoja ja hirvittää kun omien vanhempien kunto taantuu sille asteelle että sinne joutuvat

Muistan muutama vuosi sitten lukeneeni jutun,  jossa haastateltiin sekä nuoria että vanhoja ihmisiä aiheesta "haluaisitko elää 100-vuotiaaksi tai yli".

Kaikki nuoret halusivat, mutta vanhat eivät. Ikä tuo mukanaan erilaisia ikäviä asioita niin itselle kuin ystäville. Osa ystävistä kuolee pois, oikein vanhaksi elävältä kaikki ystävät kuolevat ympäriltä. Jos vielä välimatka lähisukulaisiin on pitkä, on yksinäisyys käsin kosketeltavaa. Elämä vanhuudenvaivojen kanssa ei ole mukavaa.

Laitokseen joutuminen on kaikkein ikävin asia. Helpointa se lienee selleisille dementikoille, jotka eivät enää omaa tilaansa tiedosta. Täyspäisille vanhuksille, joita vaivaa jokin liikunnallinen sairaus, on varmasti kaikkein ikävintä joutua laitoshoitoon, jossa väkisinkin riistetään päätösvalta omasta elämästä.

Sitten on tietysti olemassa tervaskantoja, kuten eräs yli satavuotias sukulainen, joka elää terveenä palvelutalossa. Menee itse joka päivä ruokasaliin syömään jne. Hänen elämänlaatunsa on varmasti edelleen melko hyvä.

Olen joutunut seuraamaan useamman sukulaisen sairastumista ja viimeisiä aikoja laitoksissa, yleensä sairaaloissa, joiden tehtävänä vaikuttaa olevan vain ihmisen säilöminen. Se on kaukana ihmisarvoisista viimeisistä ajoista. Henkilökunta on minimissä ja suurin osa potilaista jo dementoituneita. Täyspäisen vanhuksen joutuminen tuollaiseen paikkaan on raastavaa. Kyllä siellä viimeistään alkaa toivoa pikaista kuolemaa.

Isä on palvelutalossa, koska heikkonäköisyys ja huono liikuntakyky eivät mahdollista enää kotona olemista eikä saanut remonttiavustusta tulojen vuoksi, ei halunnut maksaa isoja remontteja ja vaan halusi itsekin palvelutaloon, että "lapset saavat olla töissään". Kotiseudulta lasten luokse ei kannata tuoda ja yksi meistä lapsista asuu kuitenkin kotitalossa vielä. Älli kuitenkin pelaa hyvin. Hän totesi yksi päivä "kaikki tutut kuoloo". Surullista. Samasta palvelutalostakin on kuollut sinä aikana varmaan jo 10 ihmistä, joista hän pikkukunnassa on tuntenut jo ennestäänkin ison osan. Muita tuttuja lisäksi. Mutta isä haluaa elää, koska on henkisesti hyväkuntoinen, eikä ole kipuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksien kuoleminen on aika luonnollinen asia. Jokainen kuolee vanhuksena jossain vaiheessa, jos tuuri on hyvä ja saa elää vanhaksi asti.

Kuolema on aina luonnollinen asia, tapahtui se missä iässä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan muutama vuosi sitten lukeneeni jutun,  jossa haastateltiin sekä nuoria että vanhoja ihmisiä aiheesta "haluaisitko elää 100-vuotiaaksi tai yli".

Kaikki nuoret halusivat, mutta vanhat eivät. Ikä tuo mukanaan erilaisia ikäviä asioita niin itselle kuin ystäville. Osa ystävistä kuolee pois, oikein vanhaksi elävältä kaikki ystävät kuolevat ympäriltä. Jos vielä välimatka lähisukulaisiin on pitkä, on yksinäisyys käsin kosketeltavaa. Elämä vanhuudenvaivojen kanssa ei ole mukavaa.

.

Yllättävän moni tuomitsee kun itse olen ääneen sitä mieltä etten halua elää yli 75-vuotiaaksi ja haluaisin että olisi mahdollisuus vaapehtoiseen eutanasiaan. En ole vaatimassa sitä kenellekään muulle kuin itselleni, minusta eutanasian pitäisi olla omalla vakaalla tahdolla saatavissa. Esim niin että rekisteröi tahtonsa itse jonkun viranomaisen valvovana lomakkeen 55, 60, 65 ja 70-vuotiaana että 75-vuotiaana haluaa eutanasian. Ja vaikka niin että lopullisen myrkkykapselin tai lääkkeen täytyy pysyä itse ottamaan valvotuissa oloissa.