Miten lievittää ahdistusta?

Eikö kellään ole kokemuksia?

Up

Kävin äsken lämpimässä suihkussa, se rentoutti vähän.

Joskus auttaa kun pakkaa tavarat ja lähtee salille polkemaan.

Joskus niinkin kamala asia kun telkkarin hauskat kotivideot voi viedä ajatukset pois ahdistuksesta.

No eroon siitä ei pääse, mutta sitä voi lievittää ja oppia sietämään. Ajatustenhallintaakin voi oppia ja juuri noista vahingollisista ajatuskehistä voi opetella pois. 

Eli. Ahdistusta voi helpottaa meditoimalla, renotutusmusalla esim. youtubesta luontomusaa, liikunnalla, hengitysharjoituksilla. Kannattaa kokeilla kaikenlaista ainakin kerran ja katsoa mikä sopii parhaiten itselle, mielellään useampi kuin yksi, jota voi vaihtaa aina tilanteen mukaan. 

Tärkeää on tunnistaa mikä laukaisee ahdistusta ja oikeasti vältellä sitä ainakin nyt aluksi. Itseni pitää aina stressaavina kausina vältellä esim uutisten lukemista. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että ajatukset ovat ajatuksia eikä niihin kuole. Joskus auttaa myös sen tiedostaminen, miten monet sanat esim. kuolema voi herättää ajatuksen, joka herättää taas ahdistuksen. Kun taas sana ilo ja onni voivat herättää ajatuksen kautta mielihyvää. Tätä kautta voi oppia ohjailemaan omia tunnetilojaan ja jo se, että oppii ohjailemaan niitä, rakentaa luottamusta itseä kohtaan, sillä huomaa, ettei olekaan vain tunteidensa uhri. 

Keksi siis hyviä ajatuksia huonojen tilalle, joita toistat päässä, vaikket niihin aluksi uskoisi. Esimerkiksi: "Haluan kuolla" sano: "Haluan elää". Toisto on tärkeää. 

Tsemppiä!

Minulla on ollut samaa ongelmaa kuin ap:lla. Aina kun tulee ahdistuskohtaus, koetan ajatella että "se menee kohta ohi, on aina mennyt". Kolmen-neljän tunnin päästä olo on jo parempi. Lisäksi mindfulness-harjoitukset auttavat. Yhteen aikaan minua ahdisti jo pelkkä ajatus ahdistuksesta. Nyt ahdistaa enää muutaman kerran viikossa. Mullakin on fyysisiä oireita myös, jotka monesti laukaisevat psyykkisen ahdistuksen. Tsemppiä ap:lle, koeta kestää päivä ja hetki kerrallaan!

Ahdistaa, takana trauma josta ahdistuskohtaukset jääneet päälle. Joskus se lamauttaa, yritän silloin käpertyä peiton alle ja nukahtaa. Lääkkeitä minulla ei ole auttamaan ja en mielelläni niitä ottaisi, ellei pahemmaksi mene. Paras vaihtoehto on kuitenkin liikunta ; ulos hölkkäämään tai muuten lenkille. Tai salille.

Joskus vaan ahdistus pääsee kasvamaan niin suureksi, että en enää pääse ylös jos se menee tietyn vaiheen yli.

Laulaminen auttaa ihan tutkimusten mukaan. Se vapauttaa endorfiinejä. Toinen on liikunta. Liikkuminen on yhtä tehokasta kuin mielialalääkkeet kun on kyseessä lievä masennus tai ahdistus.

Tutkimusten mukaan myös se että hymyilee omalle peilikuvalleen auttaa. Ja se kuulemma auttaa vaikka hymy olisi pelkkää teeskentelyä.

En yritä hallita ahdistusta. Riittää, että ahdistaa, se, että kokisin ahdistusta siitä etten voi kontrolloida ahdistusta menisi jo vähän överiksi.

Teen asioita vaikka ahdistaisi, sen verran mitä voin tehdä. Jos ei meinaa onnistua, vittuunnun ja menen ja teen asiat sillä vittuuntumisen voimalla. Kiroilen mielessäni ja manaan tätä elämää. Ja sitten kuitenkin huomaan jossain vaiheessa, että hommat on tehty ja elämää eletty, vaikka sitten niin että pää on poksahtamispisteessä.

Ihmisten elämä on noin yleisesti ottaen melko lailla perseestä. Meillä on ihanne, ettei sen pitäisi olla perseestä. Että on vain tunne että on väsynyt tai neuvoton tai on rankkaa. Sehän on henkistä väkivaltaa viljellä tuollaisen "iloisen orjan" idealismia ja minusta se on väärin. Meillä on helpompaa kuin aiemmilla sukupolvilla, ei se tarkoita että olisi varsinaisesti helppoa kuitenkaan.

Asun nykyään seudulla jolla elämä on ollut tosissaan rankkaa. Täällä on aivan oikeutettua perustella kaikki sairaudet, henkiset ja fyysiset, sillä että sanotaan, että jollakin ihmisellä on ollut liian rankkaa. Minusta se on reilua puhetta. Paljon empaattisempaa, rehellisempää ja armollisempaa, kuin lähteä ruotimaan, että mitäköhän tuokin ihminen teki väärin kun se ei ole koko ajan onnellinen, onkohan se koskaan pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa ja syönyt kalaöljyä.  Ehkä ei, ja joo, siksi se on onneton kun ei yrittänyt tarpeeksi.

Aikuisten värityskirjat!

Liikkumaan! On tutkitusti hyvä hoitokeino.

Ahdistukselle on aina joku syy, joko fyysinen tai psyykkinen.

Tunnen ihmisen, jolla on MS-tauti. Hänellä esiintyy fyysisenä oireena tilapäistä hengitysvaikeutta, vagushermon vauriosta johtuvaa sydämentykytystä, puutumista ja pistelyä.

Sitten on psyykkistä ahdistusta, eli traumaattista ahdistusta. Esim. henkilö, joka on ollut tulipalo-onnettomuudessa, voi saada väläyksenomaisia muistikuvia onnettomuudesta, jotka voivat käynnistää hengitysvaikeudet, sydämentykytyksen jne. Koulukiusaustraumasta kärsivä voi alkaa saada tahattomasti muistikuvia kiusaustilanteista, jolloin ahdistusoireisto voi käynnistyä.

Onko sinulla aloittaja kyse fyysiestä vai psyykkisestä ahdistuksesta? Jos kyse on psyykkisestä, millainen trauma taustalta löytyy?

Liikunta, joka nostaa sykettä, ajaa alas ahdistusta. Joskus auttaa distraktio, esim. jännittävän romaanin lukeminen, mielenkiintoisen elokuvan katsominen, kunhan huolehtii, ettei romaani / elokuva käsittele ahdistusta aiheuttavia aihepiirejä.

Mäkikuisma, saa luontaistuotekaupoista.

Yritän ottaa päivän kerrallaan ja suhteuttaa asioita mielessäni, mutta ei se aina niin kovin hyvin onnistu. Ajattelen vaikkapa että sadan vuoden päästä tämäkin on ollut historiaa jo kauan, jo paljon paljon aiemminkin, asiat ovat vain pisara meressä ja sitä rataa. Sitten yritän huolehtia itsestäni hyvin, vaikka ei niin jaksaisikaan. Parasta tietenkin jos olisi joku jonka kanssa voi luottamuksellisesti puhua ja toista oikeasti jopa kiinnostaa. Kaikenlainen tekeminen voi myös tuoda helpotusta, joskus vaikka arkinen juttu kuin siivoaminen.