ammatinvalinta ahdistaa
Pelottaa, etten pääse opiskelemaan. Pelottaa, että teen virheen ja jokin ovi sulkeutuu. Pelottaa että valitsen väärän alan. Pelottaa ettei musta ole yliopistoon. Pelottaa etten työllisty opintojen jälkeen. Pelottaa, ettei opiskelema ala loppujenlopuksi kiinnosta. Pelottaa, että valmennuskurssirahat menee hukkaan.
Ahdistaa kun toisaalta hoputetaan ja stressataan joka tuutista että joko keksit ja mikset keksi, mutta sitten suurin osa mun ideoista lytätään. Joko liian suuret tavoitteet tai pienet. Selkeesti ilmastaan että tuskin musta olis tohon, mutta jos kerron harkitsevani jotain ammattikorkea-alaa jonne olisi helpompi päästä, niin lytätään että mikä tää tämmönen hömppä on/eihän toi palkka ole kummonen/työllistyykö tosta muka. En edes kysy kenenkään mielipiteitä mutta silti epäsuorasti ilmaistaan kuinka huono idea tämä ja tuo on. Yritä siinä sitten pysyä itsevarmana ja uskoa itseesi ja kykyihisi.
Haluan opiskella. Tykkäisin opiskella. Haluan opiskelurientoihin. En jaksa nykystä tilannetta, ahdistaa kun elämällä ei ole suuntaa tai merkitystä. Ahdistaa kun en kuulu mihinkään yhteisöön. Ahdistaa kun tunnen itseni huonoksi ja merkityksettömäksi. Nolottaa kertoa että olen työtön enkä opiskele. En halua olla luuseri.
Kommentit (8)
Valitse se mikä itseäsi eniten kiinnostaa. Lähde siitä. Aina voi sen jälkeen muuttaa tai vaihtaa. Aikuisenakin ehdit opiskella jos nyt valitsemasi osoittautuu vääräksi jossain vaiheessa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Valitse se mikä itseäsi eniten kiinnostaa. Lähde siitä. Aina voi sen jälkeen muuttaa tai vaihtaa. Aikuisenakin ehdit opiskella jos nyt valitsemasi osoittautuu vääräksi jossain vaiheessa elämää.
Työttömyyden uhalla? Uskallanko uskoa itseeni ja päättää että mä oon se poikkeus joka tulee menestymään ja erottumaan lujalla tahdollaan joukosta? Mitä jos olen tyhmä enkä pärjää? Entä jos annan huonon itsetunnon tulla tielle enkä luota kykyihini ja jään siksi työttömäksi?
Luota itseesi. Kun luotat itseesi ja siihen mikä itseäsi kiinnostaa niin anna mennä vaan. Älä anna muiden mielipiteiden määrittää itseäsi ja tekemisiäsi. Eikä se, että tekee elämässä ns. vääriä valintoja haittas yhtään mitään, aina voi yrittää uudelleen ja miettiä asioita positiivisempaan sävyyn. Itse ajattelen menneistä niin, että mitä olen oppinut niistä ja kuinka phstyn kasvamaan ihmisenä. Kaikki ovat yhtä arvokkaita eikä mikään työ tai opiskelupaikka märitä sinua ihmisenä huonommaksi/paremmaksi. Kaikella on aikansa ja paikkansa vaikkei aina siltä tunnukkaan.
No älä nyt alalle lähde missä on 100% työttömyys. Sellainen missä realistinen tavoite työllistyä. Yritä vähän kohentaa itsetuntoasi... Sillä pääsee pitkälle.
Et ole ainoa, jotka noita juttuja miettii. Älä anna itsetunnon tulla väliin, olet vielä siinä vaiheessa elämääsi, että kaikki tuet ovat auki, ja sun pitää nyt valita se, mikä tuntuu sulle juuri parhaalta, työtilanteet muuttuu koko ajan, sen perusteella on todella hankalaa ammattia suoraan valita. Eikä se sikälikään ole täysin oikea valintaperuste, että et sinä halua vihaamaasi työtä tehdä lopun ikääsi, vaikka työtä olisi ja palkallakin eläisi, alat vihata sitä. Alaa voi vaihtaa, eikä ne ovet nuorella heti sulkeudu, vaikke valinta osuisikaan kerralla nappiin. Älä alistu painostukselle, valitset ammatin itseäsi ja tulevaisuuttasi varten, muut eivät saa päättää puolestasi. Kysele jo miettimällesi alalle valmistuneilta tai sen alan työntekijöiltä hyviä ja huonoja puolia? Tsemppiä, kyllä asiat siitä selviää ja löydät oman juttusi!
nostan