Töihinpaluu ahdistaa ylen määrin?

Olen palaamassa ens viikolla töihin ja mies jää hoitamaan meidän 1-v kuopusta vielä elokuuhun saakka. Ukko otti jo tämän viikon lomaa että itse saisin valmistauduttua töihin (oon aineenopettaja ja kurssit pitää suunnitella). Se on nyt "ominut" kaikki mun kotihommat, hoitaa lapset, laittaa ruoat, pyykkää siivoo. Sinänsä unelmatilanne, eikö? MUTTA en pysty nauttimaan! Ahdistaa ja suruttaa, tuntuu siltä kuin koko elämä olisi hajalla. En ymmärrä miksi tämä on näin vaikea paikka, etenkin kun en ikinä kotonaoloaikana tuntenut itseäni kovin luontaiseksi kotiäidiksi, ja viihdyn töissä suht hyvin. Ihan ihmeelliset fiilikset siis, äsken alkoi jo itkettääkin. Miten tästä eteenpäin..?