Lue keskustelun säännöt.
Miski joku on "krooninen" / pakonomainen pettäjä?
09.02.2016 |
Tarkoitan ihmistyyppiä, joka oikein hakee mahdollisuuksia pettämiseen. Ilmoituksia treffipalstoilla, lähestyy vieraita naisia esim Facebookissa ihan suorasukaisesti, laittaa naapurin sinkkunaiselle ehdottelukirjeen, yrittää iskeä kumppaninsa ystäviä. Jopa yhdessä baarissa tms ollessa yrittää saada muiden naisten yhteystietoja. Harrastaa nettiseksiä, mutta seksi oman kumppanin kanssa ei kiinnosta. Pitää salaista puhelinta näille kontakteilleen.
Ja tätä ollut alusta asti. Itse asiassa koko suhde ilmeisesti saanut alkunsa, kun mies vielä ollut yhdessä edellisen naisensa kanssa.
Mitä on tällaisen käytöksen taustalla? Miksi joku käyttäytyy näin? Onko taustat jo lapsuudessa vai mistä tällainen johtuu?
Kommentit (9)
The drill of the chase....se on huumaavaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumaavaa? No miksei sitten huumaannu sinkkuna? Miksi pitää väkisin sitten hakeutua parisuhteeseen ja roikkua siinä lupailemalla, että muuttuu ja ei koskaan enää... Ja samalla kuitenkin jatkaa pelejään selän takana?
Eikö sitä huumaannusta tunne, jos ei samalla voi pettää ja satuttaa jotakuta? Ja vaarantaa hänen terveyttään sukupuolitaudeilla?
Ja jos tuollainen on jonkun mielestä huumaavaa käytöstä, niin mistä johtuu, että saa tuollaisesta mielihyvää?
Vierailija kirjoitti:
The drill of the chase....se on huumaavaa....
drill of the chase? Jahdin pora?
Heikko itsetunto, jota yritetään parantaa suhteilla. Huono kotikasvatus. Käsitys siitä, että pettäminen on itselle oikein - ja yleensä puolisolle tuomittavaa.
Suurin syy: heikkolahjaisuus, koska pettäjä ei välitä puolison tunteista eikä kunnioita niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heikko itsetunto, jota yritetään parantaa suhteilla. Huono kotikasvatus. Käsitys siitä, että pettäminen on itselle oikein - ja yleensä puolisolle tuomittavaa.
Suurin syy: heikkolahjaisuus, koska pettäjä ei välitä puolison tunteista eikä kunnioita niitä.
Mutta mikä voi johtaa tuohon? Miksi ihmiselle kehittyy huono itsetunto ja miksi se manifestoituu pettämisenä?
Millainen kasvatus johtaa siihen, ettei toisen tunteista piittaa? Voiko se heijastua esim omiin lapsiin?
Lue aiheesta välttävä kiintymyssuhde. Pettävät ovat usein näitä, joita ei ole rakastettu tarpeeksi ja oikealla tavalla. Esim. narsistilla on todella heikko itsetunto, joka ei kestä kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pettänyt miestäni useita kertoja eri miesten kanssa. Toisiin miehiin minulla ei ole koskaan ollut suhdetta, ovat aina olleet yhden illan juttuja humalassa baarista bongattuja. Seuraavana aamuna olen inhonnut itseäni ihan helv*tin paljon. Osasta mies tietää, ei kaikista. Ihme että hän on jaksanut katsoa minua kaikki nämä vuodet ja jopa rakastaa minua. Tietää kyllä millainen lapsuuteni on ollut.
Tausta on klassinen esimerkki, lapsuuden hylkäämiskokemukset. Isästä ei ole paljon muistoja lapsuuden ajoilta vaikka nykyään jollakin tavalla ollaan tekemisissä. Äiti taas uhkaili minua lastenkotiin laittamisella jos en ollut "kiltisti", siihen riitti etten halunnut syödä ruokalautasta tyhjäksi. Piti olla aina "kiitollinen" että vaivautuu minua hoitamaan. Sisaruksia ei ollut. Ihmekö tuo että minusta kasvoi pelokas, huonoitsetuntoinen ihminen, joka yritti kaikkensa ollakseen "kiltti" mutta joka epäonnistui surkeasti joka v*tun päivä.
Nuorena aikuisena huomasin olevani ulkonäöllisesti ihan tavallinen mutta rinnat minulla oli. Ette usko miltä tuntui tajuta kun joku huomasi minut (mies siis huomasi tissit). Ihminen joka on saanut turvallisen lapsuuden ja tervettä huomiota , ei voi ikinä ymmärtää miltä tuntuu kerrankin, edes joskus saada huomiota toiselta ihmiseltä. Ihan keneltä vaan, ihan millaista huomiota vaan! Nuorena sitä sekoitti seksin rakkauteen, tyhmänä kuvittelin että mies on ihan rakastunut minuun kun sanoi pari kivaa sanaa ja hymyili. Ei se mitään rakastunut ollut, kunhan halusi päästä samoihin vällyihin.
Omaa miestäkin olen pettänyt monesti siinä huomion hakuisuudessani. Rakastan miestäni todella todella paljon, enkä oikeasti edes hyväksy pettämistä. En itsekään tajua miksi olen pettänyt, vaikka olen ymmärtänyt että voin hänet menettää. No viimeksi olen pettänyt häntä 4 vuotta sitten (sitä ennen ainakin 2 miestä per vuosi). Tuolloin meillä oli tosi suuri kriisi tekojeni vuoksi ja mun oli pakko katsoa itseä peilistä. Olen jo aiemmin analysoinut itsekin mistä tekoni johtuvat. Nyt piti alkaa miettimään miten estän ettei sitä enää tapahdu. Yksi oli se että en käytä enää alkoholia ilman miestäni, koskaan. Toinen oli se että kerroin miehelleni kuinka järkyttävän suuri huomion tarpeeni on, haluan joka ainoa päivä kuulla häneltä että rakastaa ja olla vierekkäin ja halia. Itsetuntoni on niin huono että aina jos meillä vähänkään etäisempi kausi, alan heti pelkäämään että mies ei rakastakaan minua ja haluaa erota. Vaikka tajuankin sen että normaalissa suhteessa on ylämäkiä ja alamäkiä, eikä alamäki heti tarkoita eroa. Mies tietää millainen lapsuuteni on ollut, ei kuitenkaan täysin ollut tajunnut kuinka kipeästi olen tarvinnut huomiota. Näiden vuosien aikana olen myös oppinut luottamaan että mies tykkää minusta tällaisenaan (poislukien tietysti pettämiset) ja uskallan luottaa siihen että pysyy rinnallani kuolemaan asti. Toivottavasti, oikeasti tulevaisuudesta ei koskaan tiedä =)
Saatte kysyä jos haluatte vielä tietää jotain.
Olisi myös kiva kuulla jonkun analyysi tästä aiheesta. Itse olen ajatellut, että lapsuuden aikainen hylkäämiskokemus pompahtaa aikuisena esiin tällaisena käytöksenä. Hylätään ja petetään, ennenkuin itse ehtii tulla hylätyksi tai petetyksi.