Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö lapsilukua lasten aikuistulevaisuuden ja tulevien perintöjen kannalta?
09.02.2016 |
Ainoana lapsena se etu on, että melko vähävaraiset vanhempani voivat silti halutessaan avustaa rahallisesti ilman että pitää miettiä tasapuolisuutta tai ilman että tarvitsee jakaa samat pienet summat monen lapsen kesken. Sama aikanaan periaatteessa perinnön kanssa. MIeheni taas on suurperheestä, ja sieltä on ymmärrettävästi ollut turha koskaan mitään taloudellista tukea odottaa. Mietittekö tätä seikkaa koskaan omien lasten kannalta?
Ennen kuin älähdätte,että lasten kuuluu tulla toimeen omillaan, ymmärrän toki sen, mutta ei minusta vapaaehtoisessa auttamisessa mitään vikaa ole. Itsekin haluan tukea aikanaan aikuisia lapsiani, jos suinkin voin.
Kommentit (16)
1, millainen taloudellinen tilanteenne on? utelee ap. (ei ole pakko vastata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä koette riittäväksi perinnöksi per lapsi? 50 000? 100 000? 500 000? 1 000 000? Mitä jos kuolette itse keski-ikäisinä ettekä ole auttamassa lasta ettekä kerryttämässä perintöäkään enää suuremmaksi?
Vierailija kirjoitti:
1, millainen taloudellinen tilanteenne on? utelee ap. (ei ole pakko vastata :)
Hyvä. Olen myös itse ainoa lapsi ja aion tarjota kaiken saman lapselleni, jonka itse sain aikoinaan vanhemmiltani.
Syntyvyys on suomessa huolestuttavan alhainen..et mietitään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöjen kannalta en, muuten kyllä. Kaksi lasta.
Olen ainoa lapsi ja vanhempani ovat perseaukisia..taitavat velkaa jättää.Miehellä sisaruksia ja se taitaa jonkin pennin saada silti.
Omat vanhempani olivat kohtuullisen varakkaita vielä 90-luvulla,olli talot ja autot ja tilillä rahaa..olis varmaan tullut hyvä perintö.Sitten alkoi viina maittamaan ja meni työpaikat ja talot ja autot.Nyt ovat veloissaan ja vanhoja.
Aina ei elämä mene niinkuin suunnittelee ja en minä ainakaan viitsi olla niin kylmän laskelmoiva..ihanaa kun meillä on iso perhe ja paljon lapsia.Tarkoitus on olla niin ahkera että saa kerättyä noille vähän maata ja mantua jaettavaksi..tiedä sitten miten se menee mutta tarkoitus on koittaa kerätä lapsille vähä jälkeisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietittiin vähän aikuistulevaisuutta silloin, kun päätettiin tehdä toinenkin lapsi. Että olisi jotain tukea ja turvaa sisaruksista toisilleen. Perintöä ei mietitä lainkaan, kasvatamme lapsemme pärjäämään itse, eikä odottamaan perintöä...
Itselläni on kolme aikuista lasta. Kieltämättä nyt on ihan hyvä, ettei heitä ole tuon enempää ajatellen perintöasioita. Mieheni kanssa olemme saaneet jonkin verran maata perinnöksi ja itse olemme myöskin yhdessä omaisuutta hommanneet. Alustavasti olemme lapsilta tiedustelleet mitä itse kukainenkin haluaisi. Lapset ovat ilmaisseet kiinnostuksen kohteensa ja päässeet yhteisymmärrykseen. Näistä asioista on hyvä jutella etukäteen, ei ikinä voi tietää mitä elämässä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on tullut tehtyä ihan vain sen mukaan mitä minä nyt aikuisena haluan niiden kanssa aikaa viettää ja montako jaksan kasvattaa. Lapsi sitten itse hoitaa oman aikuisuutensa,en minä sitä mieti.
Lapsi tulee näillä näkymin saaman keski-ikäisenä perintöä tuplaten sen mitä minä sain 42-vuotiaana, eli eipä hänellä taida olla taloudellista hätää.
En mieti perinnön kannalta (en usko olevani sitä sukupolvea, joka tulee jättämään isoja perintöjä. Raha menee ihan elämiseen ja erityisesti lasten kasvattamiseen.), mutta mietin sellaisia asioita kuten lasten koulutus ja terveydenhuolto. On ihan mahdollista, että tulevaisuudessa esim. yliopisto-opinnot maksavat jonkin verran ja että tulee yhä suureneva vastuu omista terveysmenoista. Luulen että jatkossa yksi eriyttävä tekijä on se, pystyvätkö vanhemmat tukea aikuisia lapsiaan näissä vai ei. Valitettavasti.
Lapsilukumme jää kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti perintöä, minäkään en usko, että nykyinen aikuissukupolvi sitä voi kovin paljon jättää koska eläkkeet heikkenevät jatkuvasti. Mutta sen kannalta mietin, että voimme kasvattaa lapset taloudellisesti tyydyttävissä oloissa. Ja ettei ole vain yksi lapsi, joka yksin joutuu huolehtimaan meidän asioista kun olemme vanhoja (ilman, että on edes vaihtoehtoja).
Lol, no.
Suomessa aivan tarpeeton mietittävä.
t:3 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin siinä mielessä, että lapsia on enemmän kuin yksi jakamaissa sitten sitä vanhoista vanhemmista ja yhteisestä omaisuudesta (esim. kesämökki) huolehtimisen taakkaa - itse ainokaisena olen se ainoa jonka puoleen käännytään ja joskus olisi mukava jos olisi sisarus jonka kanssa voisi jakaa tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
En mieti perintöä, minäkään en usko, että nykyinen aikuissukupolvi sitä voi kovin paljon jättää koska eläkkeet heikkenevät jatkuvasti. Mutta sen kannalta mietin, että voimme kasvattaa lapset taloudellisesti tyydyttävissä oloissa. Ja ettei ole vain yksi lapsi, joka yksin joutuu huolehtimaan meidän asioista kun olemme vanhoja (ilman, että on edes vaihtoehtoja).
Juuri näin. Nykyisten kolmekymppisten mahdollinen omaisuus pitänee realisoida eläkeiässä, koska eläkkeet tuskin tulevat sellaisinaan riittämään. Puhumattakaan vanhusten terveyspalveluiden tai vanhainkotien palveluiden riittävyydestä.
Mietittiin ja siksi teimme vain yhden lapsen.