Miksi pitäisi pitää persjalkaisuutta kauniina jos itsellä on persjalat jne?
Otetaan esimerkki; jossakin työpaikan kahvihuoneessa puhutaan vaikka jostakin julkimosta ja sen ulkonäöstä. Jos siinä sanoo, että muuten ihan hyvä paitsi että lyhyet jalat/paksut reidet/iso ahteri tai mitä nyt onkaan, niin joku siihen nopeasti sanomaan että jaa miten niin sullahan on itselläkin lyhyet jalat/paksut reidet/iso ahteri, miten sä noin voit ajatella. No joo on, mutta ei kai se tarkoita että sitä pitäisi upeana ja kauniina ominaisutena siksi kun itselläkin on??????
Mistä ihmeestä tulee käsitys, että se miltä itse näyttää, on muka kaunista omasta mielestä? Ei kai kukaan niin itserakas voi olla, että realistinen käsitys omasta itsestä puuttuu ja ajattelee vaikka sellureisistään tai huonoista hampaistaan, että upean kiinteät sääret ja loistavat hampaat jos niin ei ole? Ja miksi pitäisi ajatella, että koska itsellä persjalat, ne on sitten paaaaaaljon kauniimmat kuin pitkät ja hoikat?
Kommentit (3)
Jotkut eivät vain osaa ajatella asioita objektiivisesti ja käsittävät sen ulkonäön kommentoinnin haukkumisena.
Se on sitä joidenkin pakonomaista tarvetta saada kuvitella olevansa suuren luokan kaunottaria vaikka todellisuudessa ovat alle keskitason. Tähän ilmiöön kuuluu se, että lyhyet jalat on muka siroutta, lihavuus naisellisia muotoja ja huonot hampaat persoonallinen piirre. Liekö nykyisen someajan aikaansaamaa harhaa kun jokaista nettiin kuvansa tällännyttä "kuuluu" kehua wau kaunotar-upea-tosi kaunis vaikka on kauniista kaukana.
Näin, en minäkään pidä pikkukikkeleitä mitenkään esteettisinä tai ihanteellisina vaikka sellaisen joka kerta kusella käydessäni näen.