Lue keskustelun säännöt.
Hei, ssss!
Pömppänen
08.02.2016 |
Voisko ikuisen sotimisen sijaan tehdä jotain muuta? :)
Mä esim. olen ylipainoinen n. 20kg. En syö erityisen epäterveellisesti, enkä edes kovin paljon, mut satunnaiset herkuttelut, unettomuus, ikä ym. ovat pikkuhiljaa tuoneet lisäkiloja, jotka ovat todella sitkeästi kii ja laihduttaminen on vaikeaa.
Voisitko sä alkaa jakamaan neuvoja ruokavalion ym. suhteen? Annoskoot jne?
Eihän meidän kaikkien tarvitse muuttaa ihannettamme vastaamaan sinun ihannettasi, mut ehkä silti yhteisymmärrys vois löytyä ja kääntää hyödyksi sun ajatukset ja tietämys hoikkuuden saloista? :)
Kommentit (12)
Turhaa siltä kyselet apua, ei normaali ihminen pärjäisi sellaisella dieetillä joka luultavasti on vain yksi salaatinlehti per pvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on mitä ilmeisemmin syömishäiriö, kirjoittanut että oksentaa välillä ruuan ja 1500 kiloria on sen mielestä paljon päivässä. Että kannattaa niitä neuvoja kysyä terveiltä ihmisiltä, ei sellaiselta joka itse tarvisi apua, muttei sitä edes itse ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa siltä kyselet apua, ei normaali ihminen pärjäisi sellaisella dieetillä joka luultavasti on vain yksi salaatinlehti per pvä.
No, saahan sitä yrittää avata keskustelua (hyvässä hengessä) :)
Aiotko ssss postata kuvan vartalostasi tänne sitten kun olet päässyt ihannemittoihisi?
ssss kirjoitti:
Luuserimies kirjoitti:
Aiotko ssss postata kuvan vartalostasi tänne sitten kun olet päässyt ihannemittoihisi?
Saatan postata sitten, kun olen siihen täysin tyytyväinen.
Kuolinilmoituksiin ei ole tapana laittaa raadosta kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta niin pitkään, kun valtaosan suhtautuminen lihavuuteen on hyväksyvä ja läskidenialismia esiintyy, en voi sitä sietää. Asenteeni ei tule muuttumaan, yhteisymmärrys on mahdoton.
20kg on 154 000 ylimääräistä kaloria (1kg = 7700kcal), mikä voidaan ajatella olevan 144 Fazerin sinistä suklaalevyä. Sillä, kerääkö tuon painon pitkällä aikavälillä syömällä yhden ylimääräisen jugurtin viikossa vaiko lyhyellä vetämällä sipsipussin ylimääräistä päivässä, ei ole väliä. Lopputulos on sama: massiivinen määrä p*skaa, josta satunnainen herkuttelu on vähättelyä.
90v seniilinä liikkuminen rollaattorin kanssa voi olla hieman vaivalloista ja kalorien laskeminen hankalaa dementian takia, mutta sitä ennen ikä on vain tekosyy lihomiselle ja ylipainon ylläpitämiselle.
Unettomuuskin on tekosyy. Väsyneenä on mahdollista tehdä samat terveelliset valinnat mitä virkeänäkin. Mallit kärsivät säännöllisesti jet lagista, siitä huolimatta he pysyttelevät kaikkein laihimpana ammattiryhmänä.
Hoikkuuteen ei ole mitään saloja. Kaikki tietävät miten laihdutetaan, käytös tulee muuttaa vastaamaan tietoa!
Ruokavalioni on aika rajoittunut ja syön lämpimiä aterioita harvoin, siinä ei ole mitään suositeltavaa. Olen lukenut, että annoskokojen hahmottamiseen auttaa tummat lautaset. En tiedä toimiiko. Syömistä ennen kannattaa juoda paljon vettä. Se täyttää eikä tule syöneeksi liian paljon. Olen huomannut päivittäisestä ulkoilusta ja raittiistä ilmasta olevan suurta hyötyä laihdutuksessa. Päivän viettäminen sisäilmassa ei motivoi liikkumaan. Aamu kannattaa aloittaa jonkinlaisella liikunnalla, itse teen youtuben workoutteja. Yhteen videoon menee vain 15-20min. Sama illalla ennen nukkumaanmenoa.
3: Tiedostan ongelmani oksentamisen kanssa, siitä ei tarvitse joka välissä muistuttaa.
Yön yli piti nukkua, mut arvaa mitä... oivalsin sun jutun :) Lupaan, etten enää herneile viesteistäsi tällä palstalla.
Mulla on itselläni monen vuoden historia oksentamisesta menneiltä vuosilta. En sairastanut sen kummemmin anoreksiaa tai bulimiaa, kunhan vaan oksensin välillä. Ei mulla siitä muuta sanomista, kuin että ota tosissaan vaikutukset hampaisiin, purskuttele vaikka maitoa suussa oksentamisen jälkeen.
Itselläni tosin tilannetta pahensi se, että narskuttelen öisin ja kun en mistään mitään tiennyt, harjasin hampaita oksen jälkeen denivit-tahnalla :/ Nyt nelikymppisenä on lähes koko purukalusto pinnoitettu posliinilla, osin muovilla.
Niin.. ja unettomuus mun kohdalla tarkoittaa vuosien kroonista idiopaattista unettomuutta, joka on vaikuttanut aika paljon mun terveyteen, mm. hormonitoimintaan. Sillä on karuja vaikutuksia, mut liikunta auttaa siihenkin.
Kuulostaa kyllä kurjalta elämä, joka pyörii ulkonäön, liikunnan, laihduttamisen ja ruokavalion ympärillä. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita. Olen normaalipainoinen, tosin normaalipainon ylärajalla, ja joskus parikymppisenä yritin tavoitella sss:n ihannoimaa mallimaista hoikkuutta. Laihduinkin kyllä, mutta jatkuva kalorien tarkkailu, sosiaalisten ruokailutilanteiden aiheuttama stressi ja pakonomainen laihtumiseen, ei hyvinvointiin yleensä liittyvä liikunta teki minusta ahdistuneen ja neuroottisen. En ole koskaan voinut henkisesti yhtä huonosti kuin tuolloin, vaikka sss:n mittareilla olin varmaan ulkonäöllisesti upeimmillani. Minulle tuo elämä ei ollut nollakoon vaatteiden arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama huomio ilman minkäänlaista yritystä moralisoida.
1500kcal ei ole mitenkään järjettömän vähän kaloreita toimistotyötä tekevälle naiselle. Etenkään jos haluaa pudottaa painoa.
Jet lag, nukkumattomuus, stressi ja epäsäännölliset ruokatottumukset voivat aiheuttaa terveysongelmia. Yksi tuttu on epilepsialääkityksessä saatuaan pari kohtausta reissattuaan vähän liikaa töiden vuoksi. Aivoissa ei ole mitään vikaa joten neurologi selitti kohtaukset stressillä, unettomuudella, jet lagilla, yms.
Moni tietää miten laihdutetaan, lopetetaan polttaminen, jne. mutta silti elämäntapojen ja tottumusten muuttaminen on vaikeaa. Edes tieto siitä että tappaa itsensä huonoilla elintavoillaan ja voimakas halu muuttua eivät välttämättä riitä. Syyllistäminen ei auta vaan ratkaisun täytää löytyä laihduttajan korvien välistä. Siihen ei ravintoterapia auta vaan psykologia.
Moro ssss,
Olen niin helevetin kyllästynyt kaikkeen anonyymiin pään aukomiseen että en ole enää aikoihin kirjoittanut sellaisia "ite oot tyhmä"- tasoisia juttuja. Tämä kommentti ei siis kuulu siihen sarjaan. En ole kaikesta samaa mieltä kanssasi mutta huomaan että pyrit kuitenkin yleensä asialliseen keskusteluun. Se riittää minulle.
Viestissä 5 kirjoitit että unettomuus on tekosyy. Oikea pitkäkestoinen unettomuus tai vuorotyöuupumus voi oikeasti sotkea ihmisen hormonitoimintaa. Väliaikainen väsymys kuten jetlag on eri asia, siitä selviää nukkumalla. Mutta pitkään jatkunut unettomuus ja vuorotyö voivat laajojen tutkimusten mukaan oikeasti altistaa painon nousulle mm. hormonaalisista syistä.
Mainitsit että kannattaa juoda vettä ennen ateriaa. Olen samaa mieltä, se auttoi kun pudotin painoni nykyiselle tasolle johon olen tyytyväinen. Teen sitä edelleen varsinkin jos minulla on kiljuva nälkä ja tiedän että saattaisin syödä niin paljon että tulee ähky.
Ootko muuten kokeillut sitä että käyt melkein heti herättyäsi kevyellä lenkillä? Tuttu palomies kertoi tehneensä niin jo vuosia ja kokeilin itsekin. Se on mukavaa jopa pikku sateella ja piristää vielä iltapäivälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama huomio ilman minkäänlaista yritystä moralisoida.
1500kcal ei ole mitenkään järjettömän vähän kaloreita toimistotyötä tekevälle naiselle. Etenkään jos haluaa pudottaa painoa.
Jet lag, nukkumattomuus, stressi ja epäsäännölliset ruokatottumukset voivat aiheuttaa terveysongelmia. Yksi tuttu on epilepsialääkityksessä saatuaan pari kohtausta reissattuaan vähän liikaa töiden vuoksi. Aivoissa ei ole mitään vikaa joten neurologi selitti kohtaukset stressillä, unettomuudella, jet lagilla, yms.
Moni tietää miten laihdutetaan, lopetetaan polttaminen, jne. mutta silti elämäntapojen ja tottumusten muuttaminen on vaikeaa. Edes tieto siitä että tappaa itsensä huonoilla elintavoillaan ja voimakas halu muuttua eivät välttämättä riitä. Syyllistäminen ei auta vaan ratkaisun täytää löytyä laihduttajan korvien välistä. Siihen ei ravintoterapia auta vaan psykologia.
Jep, ihmettelin kalorimäärän pieneksi sanomista. Itse tuskin syön tuon enempää arkena enkä edes yritä laihduttaa.
Minullakin oli nuoruudessani vaihe, jolloin ihailin laihuutta ja pyrin siihen itsekin epäterveellisin keinoin. Olin silloin hyvin yksinäinen ja onneton. En edes ymmärtänyt, että pahoinvointini johtuu syömishäiriöistä. Minut pelasti tilanteesta miesystävä, jonka kanssa muutimme yhteen ja huonot elämäntavat hävisivät kuin itsestään. Hänen esimerkillään opin normaalin ruokailukäyttäytymisen ja pääsin eroon ahmimiskohtauksista ja sen jälkeisestä itseni näännyttämisestä. Minusta tuli terve ja hyvinvoiva nainen, jota ei enää muutama ylimääräinen kilo haittaa. Normaalipainoisena ja terveenä olo on paljon parempi, kuin laihana ja mieleltään sairaana. Minäkin höpisin laihdutusjuttujani suomi24:lla siihen aikaan, kun laihuu oli pakkomielteeni. Kyllä hävettäisi, jos menisin niitä nyt lukemaan.
Dieetit vaihtoon!