perheen nuorimmat - otetaanko teät tosissaa?

siis itse olen perheen nuorin ja tuntuu ettei minua koskaan oteta tosissana vaan vieläkin leimataan perheen vauvaksi joka höpöttelee hassuja juttuja.
karkea esimerkki: sanon että taivas on sininen niin kaikki on sillee 'no höpöhöpö miksi sie ny nui ajattelet'. sitte joku muu tulee sanomaa saman nii jopa ollaa nii sillee 'oo olet maailman fiksuin ihminen. miten tiesit tuon? vau'
ja sitten kun vitsailen jotain niin yhtäkkiä se otetaanki tosissaa, vaikkei muuten koskaan oteta. tämä on aikalalla johtanu siihe etten taho ees puhua mun perheen kans ku tiän ettei mua kuunnella tai oteta tosissaa.
myös seki et jos sanon tästä nii heti ollaa et oonko mie juonu ku alan tommoseks ja katotaa nyrpeenä ku jotai alkkista. enhä mie edes juo!
oonko mie vaa ainoaa hassua laatuani vai onko muissaki perheissä sitä et nuorin on vielä aikusenaki se perhee vauva jota ei kuunnella tai oteta tosissaa