Jos teinipoika on kovasti kiinni äidissään

Kannustaa jotenkin omatoimisuuteen. Onko kavereita?

Mietin samaa. Tuntemani yksilö mm. asuu kotona, antoi äidin valita ammattinsa, tekee kaiken mitä äiti käskee, äiti ostaa vaatteet ja päättää miten hiukset leikataan, äiti tekee työhakemukset yms.

Ei ole oikein kavereita ja sehän se ongelma juuri on. On aika arka yksin lähtemään minnekään. ap.

Laitat varovasti etusormen ja peukalon molemmille puolille suupieliä ja painat kunnes poika irrottaa suunsa äidin nännistä. Sitten nopeasti äiti vetää paidan tissejen eteen. Tässä on hyvä olla muutama raavas mies pitämässä teiniä aloillaan koska se saattaa suivaantua ja alkaa itkemään ja riehumaan ja pyrkimään takaisin nännille. Vaikka kuinka poika anoo ja yrittää niin ei anneta päästä takaisin imemään.

Pyydä sitä kanssasi johonkin? Tai jos olet aikuinen, puhu hänen vanhemmilleen asiasta.

Laitat johonkin harrastukseen jossa joutuu olemaan omatoiminen ja mihin ei äityli pääse mukaan

Vierailija kirjoitti:

Laitat johonkin harrastukseen jossa joutuu olemaan omatoiminen ja mihin ei äityli pääse mukaan

Arkaa teinipoikaa ei kyllä niin vain laiteta mihinkään harrastukseen...

Kyllä se "kiinni oleminen" on molemminpuolista.

Voi toki olla teillä myöhäistä herätä siihen, että lapsi on yksilö. Vanhempien tehtävä on tukea lapsen kasvua yksilönä.

Ota yhteys kouluterveydenhoitajaan ja kerro ongelmasta.

Millaisia tuollaisista pojista (tai tytöistä) tulee yleensä aikuisena? Jos asiaan ei puututa, niin itsenäistyvätkö koskaan?

Ap on siis itse se äiti, joka yrittää irrottaa, vaikka poika takertuu. Miten siis irrottaa ote ja kannustaa itsenäistymään niin ettei kuitenkaan koe liiallista hylkäämistä? Poika on herkkä ja tunteellinen eikä ole siksi oikein osunut tyypilliseen poikamuottiin, mikä on johtanut kiusaamiseen. Myös monia harrastuksia on kokeiltu, mutta ovat lopahtaneet eri syistä. Perheen kanssa kuitenkin tehdään kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis itse se äiti, joka yrittää irrottaa, vaikka poika takertuu. Miten siis irrottaa ote ja kannustaa itsenäistymään niin ettei kuitenkaan koe liiallista hylkäämistä? Poika on herkkä ja tunteellinen eikä ole siksi oikein osunut tyypilliseen poikamuottiin, mikä on johtanut kiusaamiseen. Myös monia harrastuksia on kokeiltu, mutta ovat lopahtaneet eri syistä. Perheen kanssa kuitenkin tehdään kaikenlaista.

Juna meni jo. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitat johonkin harrastukseen jossa joutuu olemaan omatoiminen ja mihin ei äityli pääse mukaan

Arkaa teinipoikaa ei kyllä niin vain laiteta mihinkään harrastukseen...

En usko tahdotko ratkaista ongelmaa vai puhutko vain vuodesta toiseen?

Onko lasta kukaan ulkopuolinen taho auttanut? Miten kiusaaminen lopetettiin?

Oletko minkä ikäinen? Onko sinulla harrastuksia? Ystäviä? Onko sinulle tärkeää nyhjätä kotona? Vietkö poikaa jääkiekkomatseihin vai leivotko hänelle piirakan?

Entä annatko rahaa että menee jonkun kanssa leffaan? Vai teetkö mieluummin pojalle piirakkaa?

Yritän tässä saada kuvan millainen sinä olet, rohkaisetko tekemään omia juttuja vai jopa niin että tuet negatiivisia kokemuksia roikkumalla kotona.

On PALJON erilaisia harrastuksia. Jos liikunta ei kiinnosta niin miten olisi partio, seinäkiipeily, tähtitiede, kuvaamataito?

Jos poika pelkää kiusaamista jälleen niin ei ole saanut asiallista hoitoa ja tarvitsee apua.

Kai tässä nyt jotain sentään vielä tehtävissä on?

Hieman kypsempään miesseuraan kannattaa poika tutustuttaa. Minäkin olen jo monta poikaa täällä meidän kulmillä äidistänsä vieroittanut ja antanut miehen mallin.

t. gay setä

lähetä ulkomaille

Minkä ikäinen poika on? Tekeekö mitään itsenäisesti? Pelkääkö sosiaalisia tilanteita? Opiskeleeko tällä hetkellä?

Eiköhän se siitä mene ihan luontevasti. Olisi tietysti hyvä saada ystäviä vaikma jonkun harrasyuksen kautta. Minkäikäinen poika kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Tuntemani yksilö mm. asuu kotona, antoi äidin valita ammattinsa, tekee kaiken mitä äiti käskee, äiti ostaa vaatteet ja päättää miten hiukset leikataan, äiti tekee työhakemukset yms.

Kuulostaa mun anopilta.. Onneksi mieheni irrottautui ajoissa tuosta, nuorempi ei saanutkaan sitten tehdä mitään kun pidettiin niin kovassa kurissa ja nuhteessa, että varmana uskoo äitiä

Bates motel ;)

Poika on 16, lukion ekalla, koulu sujuu ihan hyvin. Itse olen nelikymppinen, mielestäni ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. En ole minäkään mikään seurapiirihai, mutta kyllä ystäviä ja harrastuksiakin on.

Haluaisin tuuppia poikaa eteenpäin ja saamaan itseluottamusta, itse olin kyllä huomattavasti itsenäisempi tuossa iässä ja liikuin kavereiden kanssa. Ehkä tässä pitää ammattiapua sitten saada. Ap.