Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos teinipoika on kovasti kiinni äidissään

Vierailija
06.02.2016 |

Niin miten häntä voi hienotunteisesti "vieroittaa", ettei jää ihan mammanpojaksi aikuisena? Takana mm rankkaa koulukiusaamista ja siksi tukeutuu kovasti vanhempiinsa.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä päin ap olet? Voisi täältä löytyä "perhetuttu" ja pojalle samanikäinen kaveri. :)

Vierailija
22/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt kuulostaa kummalliselta äidin kommentille että lapsesi harrastus olisi hylkäämistä! Sehän viettää hetken aikaa oman ikäistensä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole asiantuntija, mutta 7-8-v koulukiusaamisen kokenut. Oireilun juurikin äitiin takertumalla. Anna turvaa ja läheisyyttä niin paljon kuin tarvitsee tankata, sitä kautta rakentuu uudelleen perusluottamus toisiin ihmisiin ja itseluottamus. Ammattiapuun kannattaa ehdottomasti myös turvautua. Toivottavasti lukiosta löytyy samanmielinen ystävä, poika tai tyttö, jonka kanssa pääsee sitten irtautumaan. Onko perheessä toisia lapsia, joiden kanssa pääsisi nuorten juttuihin mukaan, sisaruksilla kavereita, serkkuja? Isä on myös todella tärkeä, isälle ja pojalle yhteinen harrastus!

Vierailija
24/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt välttämättä panikoisi. Kyllä pojallesi se itsenäistymisen halu vielä tulee. Jos se sitten tulee pari vuotta myöhemmin kuin useimmilla, niin onko tuo niin vaarallista. Opiskelemaan lähtö ja armeija itsenäistävät joka tapauksessa. Annat nyt hyväksyntää ja kannustusta, niin poika on sitten valmis kun tarvitsee.

Vierailija
25/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

auta lasta jo! kirjoitti:

Nyt kuulostaa kummalliselta äidin kommentille että lapsesi harrastus olisi hylkäämistä! Sehän viettää hetken aikaa oman ikäistensä kanssa.

Minä ymmärrän tuon kommentin. Jos poika on arka ja aristelee irtautumista, niin kyllä se voi hylkäämiseltä lähestulkoon tuntua, kun äii työntää juuri sen porukan seuraan, jota poika pelkää tai ei ainakaan uskalla lähestyä. Harrastukseen meno pitää tapahtua lapsen halusta ja aloitteesta, toki siihen suuntaan voi koettaa ohjata, mutta vaikeaa se on, mitä arempi tuo teini jo on.

Vierailija
26/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

auta lasta jo! kirjoitti:

Nyt kuulostaa kummalliselta äidin kommentille että lapsesi harrastus olisi hylkäämistä! Sehän viettää hetken aikaa oman ikäistensä kanssa.

En tietääkseni sanonut näin. Kuten sanoin, poika on kokeillut useitakin harrastuksia mutta ovat lopahtaneet kun ei ilmeisesti ole oikein sopinut porukkaan sielläkään. Ilomielin voisi lähteä harrastamaan jos jostain innostuisi, mutta nyt tuntuu aika eristyneeltä ja lannistuneelta. Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna läheisyyttä ja turvaa. Älä painosta tai valita asiasta, vaan hellästi ohjaa esim. löytämään mieluinen harrastus. Ole kiinnostunut hänestä ja tue niissä asioissa eteenpäin, joista hän on kiinnostunut.. Huolehdi monipuolisesta ravinnosta ja vaikkapa kivoista vaatteista, jotka saavat hänen olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

Katsokaa yhdessä vaikka elokuvia, joista voi nähdä nuorten elämää ja mallioppia sosiaalisista tilanteista. Kerro omasta nuoruudestasi, mutta anna hänen olla mitä on.

Matkustelkaa, tehkää yhdessä monipuolisesti asioita, jotka avartavat maailmaa. Näin hän saa itsevarmuutta toimia erilaisissa tilanteissa.

Hanki perhetuttuja, joilla samanikäisiä lapsia ja auta näin kavereiden löytämisessä.

Psykologia ei tarvita tässä vaiheessa, ellei poika itse halua esim. kiusaamistaustan vuoksi. Älä siis pakota tai painosta psykologille.

T. Psykologi

Vierailija
28/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kannustaneille. Tukea haluankin antaa kun tiedän hänen ongelmansa, mutta niin etten ihan liikaa tukisi pojan ripustautumistakaan. Tukeutuu kyllä isäänkin yhtä lailla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja se, että itse olet ollut tietynlainen nuorena, ei tarkoita, että se on ainoa oikea tapa. Toki se sinusta voi tuntua vieraalta ja ahdistavalta, jos poikasi on itsesi vastakohta.

Olin itse nuorena todella ujo ja vetäytyvä. Nyt ihan normikansalainen. Kyllä poikasi jossain vaiheessa reipastuu, kunhan annat nyt hänelle tarvitsemansa läheisyyden ja rohkaiset ja tuet itsenäistymistä sitten kun hän on siihen valmis.

T.psykologi

Vierailija
30/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Anna läheisyyttä ja turvaa. Älä painosta tai valita asiasta, vaan hellästi ohjaa esim. löytämään mieluinen harrastus. Ole kiinnostunut hänestä ja tue niissä asioissa eteenpäin, joista hän on kiinnostunut.. Huolehdi monipuolisesta ravinnosta ja vaikkapa kivoista vaatteista, jotka saavat hänen olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

Katsokaa yhdessä vaikka elokuvia, joista voi nähdä nuorten elämää ja mallioppia sosiaalisista tilanteista. Kerro omasta nuoruudestasi, mutta anna hänen olla mitä on.

Matkustelkaa, tehkää yhdessä monipuolisesti asioita, jotka avartavat maailmaa. Näin hän saa itsevarmuutta toimia erilaisissa tilanteissa.

Hanki perhetuttuja, joilla samanikäisiä lapsia ja auta näin kavereiden löytämisessä.

Psykologia ei tarvita tässä vaiheessa, ellei poika itse halua esim. kiusaamistaustan vuoksi. Älä siis pakota tai painosta psykologille.

T. Psykologi

Kiitos tästä! Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
06.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan kyllä matkusteltu aika paljon, ja perheenä harrastetaan, joten ei pelkästään kotonakaan ole.