Mies haluaa lapsia "jossain vaiheessa" - olen 37v

Olet jo 37 vee joten ei kun töpinäksi, jätä ehkäisy pois. Ei kannata kuunnella miesten höpinöitä milloin haluaa lapsen. Itse pistin töpinäksi kun ikää alkoi tulla ja biologinen kello tikitti aika vauhtia ja mies oli luvannut että vauva saa tulla ja sen takia menin naimisiinkin. Ilmeisesti jossain vaiheessa ajatteli että ei vauvaa kertomatta mulle ja oli ajatellut että en saa. Aika shokkiinhan hän meni kun kerroin että vauva tulossa. Se ei vaikuttanut minuun mitenkään koska sanoin että miehiä saa uusia mutta tämä oli viimeinen mahdollisuus. Kaikki meni hienosti. 

Jospa raahaisit sen vaikka perhesuunnitteluneuvolaan jossa joku hoitaja kertoisi kaaviokuvin miten naisen hedelmällisyys alkaa heikkenemään. Jos senkään jälkeen ei vastausta tule niin onhan tuo selvää ettei hän ainakaan sinun kanssasi lapsia halua. Kurja juttu. :( Tai kirjoita hänelle kirje jossa kerrot peloistasi. Kirjeen kanssa ei voi riidellä.

Lyö pöydälle faktatietoa naisen hedelmällisyyden laskusta ja tee selväksi, että olet todella huolissasi. Kysy, mitä mies siitä ajattelee. Kerro myös, että mies tekee todella väärin jos nyt on jättämässä sinut lapsettomaksi. Sitten jos ei suostu lapsen yritykseen, niin laitat jonkin aikarajan, esim. puoli vuotta jolloin lähdet etsimään uutta isää lapsillesi.

Ei sinulla ole enää yhtään aikaa hukattavana, todennäköisesti nytkään ette toista ehtisi saamaan, jos kaikki ei mene niinkuin kirjoissa, esim. keskenmenor ovat valitettavan yleisiä varsinkin neljääkymppiä lähestyvillä.

Lapsen saaminen on sulle välttämätöntä, koska...?

Miehesi tuntuu olevan ikuinen pikkupoika. Aikuinen ihminen ymmärtää, että naisen biologinen ikä asettaa omat rajoituksensa. Rehellinen ei on reilumpaa kuin tuollainen vedätys.

Ensiksi onnea, että olette tähän mennessä ilmeisesti onnistuneet saavuttamaan paljon sellaista, mistä moni vielä haaveilee. Vositkohan ajatella, että ehdottaisit miehellesi suoraan, että jatketaan niikuin ennenkin, mutta jätetään ehkäisy kokonaan pois. - Sillä, jos miehelläsi on yhtään korvien välissä älliä, jota ein epäile, niin hän ymmärtää, että jotain konkreettista on tehtävä, jos haluatte saada yhdessä lapsia. Ei lapsia tehdä -tai ainakin itse kavahdan ilmaisua " tehdä lapsia" . Lapsia saadaan jos saadaan. Moni haluaisi kovastikin lasta, mutta syystä tai toisesta sen saaminen ei onnistu. - Itselläni ei tässä iässä (35+ vuotiaana, tosin miehenä ole edes kumppania, jonka kanssa ottaa lapsi vastaan). Lpuksi hatunnostoni tässä kohtaa pariskunta Taiveaho- Kaikkoselle , jotka ovat antaneet kasvot kipeälle asialle. Ja esimerkillään ainakin minusta osoittavat, että biologisen lapsettomuuden (olipa sanapari) kohtalon voi joutua kokemaan, vaikka kuinka olisi muuten terve ja voisi tarjota varmasti ihan hyvät puitteet lapselle.       

Jätät ehkäisyn pois, jos haluat lapsen. Ei raskautuminen ole aina niin helppoa sua 10v nuoremmillekaan. T. Kahden äiti 34v

Tuu tänne, tehdään vaikka heti. Matkustelut on jo nähty ja kodit maksettu :) m37

Olet jo nyt kriittisessä iässä. Voi olla ettet enää edes tule raskaaksi. Asian suhteen on kiire jos haluat yrittää. Vuosikin odottelua iässäsi... Liikaa. Olen itse 36 ja jätimme ehkäisyn pois vasta. Olen varautunut ettei välttämättä enää tärppää, mutta onpa edes yritetty.

Kerro miehelle faktat. Anna lyhyt aika miettiä. Jos hän ei halua lapsia, sinulla on vaikea päätös edessäsi. Miehen on kuitenkin ilmaistava selvästi tahtonsa, pian! Voit jopa painostaa koska kyse ei ole mistään pikkujutusta ja miehellä on ollut aikaa miettiä vuosikaudet.

Epämiellyttävä tapaus .Sinuna harkitsisin sitä että sanoisit rumasti sen mikä tilanne oikeasti on, esim kysyisit häneltä että missä vaiheessa oli sitten ajatellut sinut vaihtaa nuorempaan ja hankkimaan niitä lapsia, koska sitähän se kohta vaatii. Lisäksi sinun on syytä miettiä oma tilanteesi ihan itseksesi - ja nopeasti - ja päättää kumpi on tärkeämpää, jatkaa parisuhdetta itsekään, manipulatiivisen miehen kanssa joka todennäköisesti sinut jättää jos jossain vaiheessa päättää kuitenkin niitä lapsia haluta, vai yrittää löytää parempi ja perhettä oikeasti haluava pikatahtia. Itse en suhteeseen jossa en edes vastausta saisi haluaisi jäädä, koska kyllä se luottamus siihen toiseen siitä rakoilisi aika pahasti. Totta kai 10 vuotta sitten oli helppo keskustella kun se ei ollut vielä ajankohtainen kysymys sillä siunaamalla hetkellä.

Ei se että sinä pidät itsestäsi huolta ja ajat omaa asiaasi tarkoita että painostat miestä johonkin suuntaan, mies voi ja hänen pitää itse sanoa mitä haluaa ja sinä sitten päätät haluatko samaa. Nythän se ukko vain venkoilee ja haluaa sekä syödä kakkunsa että säästää sen, maksattaen hinnan tietysti sinulla. Nythän hän on lykännyt sinun lapsentekoasi kymmenen vuotta omista itsekkäistä haluistaan, välittämättä pätkääkään siitä että sinun mahdollisuutesi saada lapsia on koko ajan heikentynyt. Epämiellyttävä, itsekeskeinen ja manipulatiivinen - sellainen mies sinulla on. Valitettavasti.

Sanot miehelle että nyt on jahkailtu tarpeeksi ja haluat vastauksen jonkin tietyn ajan sisällä, aikaa sulla ei paljoa ole varsinkin jos useammasta haaveilet. Ja sitten mietit miten asiaan suhtaudut, pahimmassa tapauksessa mies ei lapsia enää haluakkaan. Vastentahtoa en kuitenkaan raskaaksi hankkiutuisi, ellen olisi valmis jäämään yksin lapsen kanssa. 

Laita vaan asia alulle. Jos heti tärppää olet 40-vuotias, kun lapsi on 3v., ehdit täyttää 50 ennen kuin lapsi menee yläasteelle jne. Muistutan vielä, että kun ikää tulee lisää vauvan kanssa yövalvomiset  alkavat jo verottamaan jaksamista. Suhteennekaan ei syvene tai parane iän myötä . Naisen hedelmällisyys loppuu jossain vaiheessa ja mieskunto miehelläkään ei enää parane 40 ikävuoden jälkeen. Lopeta kyseleminen ja toimi.

Oikeesti, nyt laitatte töpinäksi jos haluatte lapsia. Tee miehellesi selväksi se että hedelmällisyytesi laskee huimaa vauhtia ja toiseksi kromosomipoikkeamien riski suurenee. Itse sain sinun iässäsi ekan lapseni ja yritystä kesti kaksi vuotta! Lisäksi kannattaa tiedostaa se että ihmisestä tuntuu ihan luonnostaan sille että ei ole valmis tai jotain mutta vanhemmuuteen kasvetaan. Ei tule välttämättä mitään oikea aikaa koskaan millon tuntuisi just sille että nyt on oikea aika. Elämä pitää vaan elää eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko tehdä tästä oma avaus, kun parikin aihetta sivuavaa aloitusta/provoa olen tässä viime aikoina täällä nähnyt.

Nyt kaipaisin mielipiteitä tilanteeseen joka meillä siis miehen kanssa parhaillaan on. Ollaan oltu liki 10v yhdessä ja alusta asti oli puhetta että perhettä ruvetaan perustamaan kunhan on ensin molemmilta opinnot suoritettu loppuun, työpaikat saatu ja talo hankittu. Muutaman vuoden tilanen onkin jo ollut noiden osalta kunnossa, mutta tällöin mies vielä halusi että matkustellaan ja nautitaan yhdessä olosta. Näin tehtiinkin, eikä mullakaan ollut mitään tajutonta vauvakuumetta tuolloin joten ei ollut syytäkään alkaa hoputtaa miestä lapsentekoon.

Viimeisen puolen vuoden-vuoden aikana kuitenkin asia on jotenkin "iskenyt vasten kasvoja". Siis olen oikesti jo 37v, haluan lapsen tai pari, kaikki muut asiat on elämässä kunnossa, joten mikä enää estää?! Mitäs jos lapsen saamisessa kestääkin enkä edes ehtisi saada lasta ennen neljääkymppiä! Tietty olen tiedostanut nämä seikat jo hyvän aikaa, mutta tavallaan asiaa ei ole voinut edes vakavasti miettiä miehen "sitten joskus"-asenteen takia.

Noh turhauduin miehen ainaiseen "joojoo jossain välissä" tyylisiin vastauksiin loppuvuodesta ja yritin keskustella asiasta useaan otteeseen. Ihan siis faktaa että mulla ei oikeasti ole enää aikaa vuosikausia odottaa jotain sopivaa hetkeä, jota ei välttämättä kuitenkaan koskaan tule! Lisäksi meillä on oikeasti kaikki ne asiat kunnossa joiden jälkeen perheenlisäystä piti alkaa suunnitella. Mies vetosi vielä että haluaa vieläkin nauttia kahden olosta ja matkustella. Huoh... No onhan sekin kivaa, mutta aikansa kutakin. Viimeisimpinä keskusteluyrityksinä mies oikeasti jo hermostui ja väitti että painostan häntä lapsen hankintaan. Sanoin kyllä etten halua painostaa mutta mun on saatava tietää milloin tuo mahdollinen "jossain vaiheessa on". Miehellehän se voi olla vaikka 10v päästä mutta mullehan se on aivan liian myöhäistä silloin.

Tuntuu uskomattoman hirveältä että muuten hyvä parisuhteemme on nyt tässä jamassa että mietin miten tästä eteenpäin? Kaikesta on aina pystytty puhumaan mutta yllättäen tämä onkin asia josta ei voi keskustella vaan parin päivän hiljaisuus jää leijumaan välillemme kun edes otan aiheen puheeksi. Silloin vuosia sitten mies pystyi jutella asiasta paljon enemmän, toki silloinkin se oli sitä että joskus sitten kun on perhe. Mutta nyt kun asia alkaisi olla todellista, niin asiasta ei enää voikaan puhua!!

Kertokaa miten voin toimia ettei mies koe että painostan mutta tajuaa että tarvin oikeasti jonkun kunnollisen vastauksen? Ja jos mies onkin päättänyt ettei halua edes lapsia, niin sekin olisi kunnollinen vastaus. Kunhan vaan oikeasti tietäisin!

Todella ikävä ja tuttu tilanne. Meillä mies ei ole koskaan halunnut lasta, itse halusin aluksi vähintään sen yhden ja lopuksi edes sen yhden. Ilmoitin vuosia aiemmin, missä urani vaiheessa sen lapsen haluan. Ei tullut siis yllätyksenä. Puhuin asiadta aina silloin tällöin ja ehkäisyä (kondomi) kevennettiin pikkuhiljaa, ensin ehkäisypuikot varmoina päivinä ja viimeksi varmat päivät + kondomi. Lopulta jätettiin ehkäisy kokonaan pois. Painostaa piti, mutta suostui. Olen kovapäinen ja mieskin sen tietää: hän ehkä luuli, että olisin saattanut asian vuoksi jopa erota (erolla en uhannut, mutta ilmoitin, että yksin saisin keinohedelmöityksellä lapsen), mutta en usko, että olisin eronnut kuitenkaan. Yritystä kesti 1,5 v ja lapsettomuustutkimuksissakin ehdittiin käydä. Luomuraskaus tuli, mies ei ollut vauvasta raskausaikana juuri kiinnostunut, mutta vaikean synnytyksen jälkeen heräsivät isänvaistot ja on aivan erinomainen lastaan rakastava isä. Parempaa isää tai puolisoa ei olla saata. Minun myönnytykseni oli tyytyä 1 lapseen ja näin tavallaan saatiin kompromissi.

Lapsen syntyessä olin 35. Biologia on pakko ottaa huomioon.

Älä nyt ainakaan usko näitä ääliöitä, jotka kehottavat jättämään ehkäisyn pois kertomatta miehellesi! Jokainen lapsi ansaitsee tulla tähän maailmaan toivottuna ja suunniteltuna, ja jos miehesi on nyt alkanut päätyä siihen, ettei oikeasti haluakaan lapsia, ja hokee tuota "myöhemmin" siksi, ettei halua tunnustaa asian laitaa sinulle, niin on todennäköistä, ettei hän jää lapsen kasvattajaksi (varsinkaan jos alkaa noiden puheidesi jälkeen epäillä, ettei kyseessä ollutkaan vahinko).

Nyt annat miehellesi selkeän deadlinen, mihin mennessä haluat vastauksen, että haluaako hän lapsia vai ei, ja jos haluaa, niin milloin. Painostuksen välttämiseksi muista tähdentää tuota viimeistä lausettasi: "Ja jos mies onkin päättänyt ettei halua edes lapsia, niin sekin olisi kunnollinen vastaus. Kunhan vaan oikeasti tietäisin!".

Mies todennäköisesti on päätynyt kahden vaiheille, haluaako lapsia sittenkään ollenkaan, mutta menee lukkoon aiheesta, koska pelkää menettävänsä sinut.

Teoriassa tietenkin, jos mies todella tuntee haluavansa lapsia, mutta vasta myöhemmin, voisitte alkaa puhua adoptiosta? Onhan miehesikin ymmärrettävä, että paras ja turvallisin lastenteko-ikäsi on kohta ohi.

Mutta älä mieti vain pahinta vaihtoehtoa! Äitini sai esikoisen vasta 35-vuotiaana, ja neljäs (viimeinen lapsi) tuli 43-vuotiaana.

Kiitos vastauksista!

Kyllä tiedostan että olen todellakin JO 37v (täytin tammikuussa eli "onneksi" seuraaviin synttäreihin on lähes vuosi) eikä tässä ole kuin muutama hassu vuosi ja olen nelikymppinen jolloin lapsen saaminen alkaa viimeistään olla myöhäistä :(

En usko että voisin ryhtyä tuoho että ehkäisy pois miehen tietämättä. Ymmärrän tavallaan että jotkut ovat epätoivoissaan niin tehneet, eli jos tosiaan on viimeinen mahdollisuus lapseen eikä sinänsä mitään  menetettävää. Mutta kyllä ehdottomasti haluaisin että vauva olisi yhteinen päätös jota se ei ilmeisestikään olisi nyt kun mies kokee että painostan. Toisaalta mietin kyllä että mies voi ikuisesti kokea ettei ole valmis mutta tosi paikan tullen kaikki menisi kuitenkin hyvin.

Joku kysyi miksi haluan lapsen, niin noh en osaa perustella sitä sen kummemmin kun muutkaan lapsen hankkineet tai sitä haluavat. Olen vain aina halunnut ja tavallaan kaikki tämä panostus koulutukseen, työhön, mieluisaan asuinpaikkaan juontaa juurensa siihen, että asiat on kunnossa kun perhettä aletaan perustaa. En  nyt usko että voisin ainakaan näin helpolla luovuttaa ja unohtaa lapsihaaveet.

Jättäisinkö sitten miehen jos saisin tietää ettei lasta ole tulossa? en tiedä! tietty rakastan häntä ja mietin että voisinko jättää hänet vain jonkun kuvitellun lapsen ja mahdollisen uuden miehen takia. En usko että haluaisin edes uutta miestä ja menisihän siinäkin mahdollisesti useampi vuosi, eikä sitten ainakaan olisi edes takeita raskaaksi tulosta. Periaatteessa yksin lapsen hankkimista voisin jossain tilanteessa harkita mutta edelleenkään en voi tietää että saisinko edes siltikään ja toisaalta jos saisin nyt tietää etten tule lasta saamaan millään keinoin niin tietenkin haluaisin jakaa elämäni tämän miehen kanssa kuten tähänkin asti. Eli vaarana olisi että en saisi lasta eikä olisi enää miestäkään.  Haluaisin vain lapsen juuri tuon oman mieheni kanssa, kuten haaveilimme yhdessä. Tää on oikeasti todella surullistakin ...:(

ap

haha Jos jollain miesten palstalla miestä kehotettaisiin vaihtamaan naisen ehkäisypillerit sokeritableteihin ja käyttämään hiuslenkkiä valekondomina päästääkseen isäksi niin näkisitte oman naurettavuutenne...   ap puhu miehesi kanssa , että sinun on pakko saada lapsi. Jos ei suostu niin suomi on täynnä yksinäisiä miehiä jotka haluavat perheen ja läheisyyttä.

Homma näyttäis siltä ettei ukkos välttämättä haluakaan lapsia. Lähde menee, jahkaamisella ei lapsia tule. Lapsia haluavia miehiä löytyy sinkkupalstoilta mielin määrin.

ps. Äitini sai viimeisen sisarukseni 42 vuotiaana lapsettomuushoitojen ansiosta. Keinohedelmöitys ainakin toimii :)

Sain lapsen luomuna 41 -vuotiaana, vielä on aikaa ja miehelle voit kertoa, että onnistuu se lapsenkin kanssa matkustelu ihan mainiosti.