Lue keskustelun säännöt.
Miten te yhden, kahden lapsen äidit ette ehdi päivän aikana tehdä mitään?
04.02.2016 |
Meillä on neljä alle 3-vuotiasta lasta (3v, 1,5v ja 5kk kaksoset). Heräsin aamulla klo 7 ja kävin suihkussa. Kaikki lapset nukkuivat vielä silloin ja jos joku olisi herännyt, mies olisi hoitanut niitä sen aikaa, että olen käynyt suihkussa ja pukenut.
Syötin kaksoset ja laitoin isommille aamupalan, jonka ne söivät itse.
Kaksoset menivät lattialle leikkimään (tai, no makaamaan) ja minä tein sillä välin sämpylätaikinan ja kuorin kattilallisen perunoita.
Puin isommat lapset ja laitoin ne pihaan leikkimään. Meidän keittiö-olohuoneesta on koko seinän levyiset ikkunat pienelle pihalle, joten näin lapset koko ajan. Puin kaksoset ulos nukkumaan ja kun ne olivat nukahtaneet, leivoin ja paistoin sämpylät. Perunat tulivat myös valmiiksi.
Nyt kaksoset nukkuvat vielä, otin isommat sisälle metelöimästä. Sämpylät valmiina, perunat valmiina ja kastike eiliseltä valmiina lounasta varten.
Laitoin äsken koneellisen pyykkiä pyörimään (jotka otan pois, kun kaikki menevät puolenpäivän jälkeen uudestaan unille) ja viikkasin kuivat pöydälle odottamaan illan lajittelua.
Syödään klo 11 lounas, vaihdetaan vaippoja ja laitetaan kaikki lelut laatikoihin. Laitan lapset nukkumaan ja syön itse ja nautin kahvia. Päiväunien jälkeen syödään välipalaksi sämpylöitä ja mennään puistoon.
Päivälliseksi syödään samaa kastiketta ja perunoita, joita oli lounaalla ja illalla teen huomisen ruoan valmiiksi, kun mies tulee kotiin.
Ja mun tuttavat, yhden, kahden lapsen äidit eivät ole saaneet käytyä aamulla suihkussa, eivät ole vaihtaneet vaatteita, lapset eivät ole olleet ulkona ja ruoka on einestä. Miksi?
Ja kaiken tämän lisäksi mulla on vielä aikaa istua tässä koneella (tulin maksamaan laskuja, mutta tännepä tulin)
Kommentit (161)
..ja kun joku heti tarttuu tuohon ensimmäiseen lauseeseen, niin esikoinen on 2v11kk, eli lähes kolme. Eli neljä alle kolmivuotiasta ja vanhin on käytännössä 3v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavasi varmaan nukkuu puoleen päivään asti ja sen jälkeen roikkuu av:lla loppupäivän.
Samaa mietin. Itellä just 2 lasta - eikä ihan rauhallisimmasta päästä - ja hyvin ehtii vaikka mitä..:D
Eri asia tietenkin, jos perheeseen kuuluu esim. sellainen erityislapsi, jota joutuu vahtimaan oikeasti ihan koko ajan..
Kuulostaapa idylliseltä. Sulla ilmeisesti lapset nukkuu hyvin ja puitteet sellauset, että sujuu. Laitapa kerrostalon pihalle tuon ikäiset keskenään.
No pitää osata priorisoida. Ymmärrän toisaalta niitä jotka eivät "ehdi." Miettivät; Miten mä meen lapsen kans ulos kun ruokaki pitäis tehdä yms. Eivät tiedä että ruuan voi tehdä pienissä vaiheissa, niin kuin ap että tekee kastikkeen esim edellisenä iltana, kuorii perunat valmiiksi aamulla yms.
Kaikilla ei tietenkään ole mahista laittaa lapsia yksin ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, kaikilla pienten lasten äideillä se fokus ei ole siinä leipätaikinassa ja pyykinpesussa ja potuissa ja soosissa, vaan LAPSISSA. Et kuvaillut yhtään sellaista tilannetta, jossa olisit ollut lasten kanssa. Leikkinyt, laulanut, askarrellut. Kuulostaa siltä, että olet enemmän kiintynyt kotitöihin kuin lasten kanssa olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v lapsi herää 6.30, mies lähtenyt töihin. Vaihdan vaipan ja pidän lasta sylissä puuron keiton ajan. Sitten leikimme yhdessä, käymme ulkona niin että vedän pulkkaa tai työnnän rattaita. Vahdin sisällä ettei lapsi kiusaa koiraa, tipu päällensä mistään, heittele kaikkia multia kasveista, ota särkyviä astioita keittiöstä tai mene vessan pönttöön. Sitten syötän yhden einespurkin ja nukutan hänet vaunuihin. Laitan ruuan tekeytymään ja pidän silmät kiinni n. 30 min ennen kuin lapsi herää. Sitten taas vahdin ja kannan ja syötän häntä ja ulkoillaan kunnes mies tulee. Tadaa, en ehtinyt tehdä mitään.
Koska elämä ei ole suorittamista. Mä nautiskelen vauva-ajasta, rupattelen vauvalle, pötkötellään sohvalla ja tietty hoidan vauvaa (imetys, vaipanvaihto, vaatteiden vaihto jne.). Teen kotihommista mitä pakko on ettei koti ihan läävä ois. Tää on ihanaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että ikinä en pistäisi noin pieniä pihalle keskenään, ei vaikka ois millaiset ikkunat. Se pienempihän on käytännössä silloin toisen (ihan liian pienen) vastuulla. Hänen pitää ottaa se pienempi huomioon ihan kaikessa. Eihän se äidin läsnäolon idea ole se, että hän näkee lapset, vaan että hän on siinä jo ennen kuin ne vahingot ja kinat alkavat, ennaltaehkäisee ja luo turvaa. Kolmevuotias taaperon lapsenlikkana, huhhuh mitä touhua.
Jätä ensi kerralla ne sämpylät leipomatta, niitä saa kaupasta. Ole sekin aika lastesi kanssa.
Minä kerkeän vajaan vuodenikäisen lapsen kanssa tekemään päivän ruuat, pyykkäämään, tiskaamaan, siivoamaan tavarat paikoilleen ja imuroimaan, joskus myös leivon jotain. Lapseni ei nuku päivällä päikkäreitä kuin puolituntia kaksi kertaa päivässä. Mies lähtee aamulla viimeistään 5 töihin ja tulee illlalla kun tulee, kuljetusalalla töissä. Suihkussa käyn illalla kun mies tulee töistä tai kun lapsi menee 9-10 väliin nukkumaan. Ja aamulla heräämme 7-8 väliin. Tämän lisäksi käyn myös töissä osa-aikaisesti, lapsi viettää sillävälin pappapäivää isäni kanssa. Mutta ymmärrän myös niitä jotka ei tähän pysty ja jotka eivät kerkeä päivällä tekemään mitään, oma lapsi oli vauvana vaativa, enkä kerinnyt ensimmäiseen muutamaan kuukauteen tekemään juuri mitään, vauva ja sektiosta toipuminen vei lähes kaiken ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen lapsen kanssa ei vielä pyöritetä niin rutiinilla arkea. Mutta onnea sinulle, jolla on sujuva arki!
Vuoden äiti -palkinto myönnetty ap:lle. Onneksi olkoon ja voimia sädekehän kiillotteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO mulle tulee mieleen nämä:
Korvatulehduskierteet tms. --> yövalvomiset, lääkärissä ravaamiset monta kertaa viikossa kuukausien/vuosien ajan sotkee aikataulut aika hyvin, äitiä ja lapsia väsyttää ja ei jaksa olla reipas ja tehokas.
Jos taustalla ei ole mitään sairautta tms.. niin
Ihmiset tietysti ovat erilaisia. Toisilla arki sujuu, ja toiset eivät hallitse arjen rutiineja.
Jotkut valvovat myöhään, ottavat omaa aikaa eivätkä jaksa nousta aamulla. Jotkut eivät halua ottaa stressiä arkisista asioista, vaan pyrkivät menemään aina siitä, mistä aita on matalin.
Ja btw, 3v ja 1,5v ovat aika pienet olemaan keskenään pihalla vaikkakin ikkunasta vahdittuna. Harva pystyy sisältä kuitenkaan herkeämättä ulos tuijottamaan samalla kotihommia tehden. Itse en olisi laittanut tuon ikäisiä lapsia ulos. Sain silti hoidettua tarvittavat asiat.
Onnea toki kun arki ja rutiinit on hallussa, jatka samaan malliin. Vielä kun tutkit itsesi kanssa, että Saatko kotona kiitosta tästä, vai mikä ajaa vauvapalstalle ylentämään itseäsi.
Laitat lapset keskenään ulos, joista toinen vasta 1,5v, jotta kerkeät olla superäiti ja tehdä sämpylöitä... Onneksi nuo 5kk kaksosetkaan eivät tule ikuisesti siellä lattialla makaamaan :D kesällähän voit jo laittaa kaikki lapset keskenään ulos, verhot kiinni ja otat pienet päikkärit sillä aikaa.. Tule sitten ihmettelemään tänne, että miten ei muut äidit kerkeä muka nukkumaan päivän mittaan :D
Minä vietän ajan mieluiten lasteni kanssa kuin suorittaen. Käydään avoimessa päiväkodissa tapaamassa muita lapsia ja äitejä. Syödään vaihtelevasti eilisen tähteitä tai eineksiä.
En siivoa. Mies siivoaa, sen mitä haluaa.
Pyykkiä pestämän viikonloppuisin.
Elämästä selviää vähemmälläkin. Lapsesi eivät tule muistamaan, miten paljon äiti uurasti kotona. He muistavat yhdessä vietetyn ajan.
Ja ehdottomasti ei noin pieniä yksin pihalle!!
Lapset ovat erilaisia. Toiset eivät ole tottuneet eivätkä koskaan tottuisikaan tuollaiseen arkeen.
Meillä seurustellaan lasten kanssa ja tehdään yhdessä. Alle 5 vuotiaita en ole laittanut yksin ulos, vaan ollaan menty yhdessä. Ollaan tehty sämpylät yhdessä jne.
Ja kyllä, vauva-aikana en hirveästi ehtinyt tai jaksanut kotiaskareita, kuopuksella esimerkiksi oli koliikki joten voit ehkä (tai ehkä et) kuvitella mitä arki oli..
Siitäkin huolimatta me pärjättiin ihan vallan mainiosti, vaikka välillä koti olikin kuin pommin jäljiltä :P
Vierailija kirjoitti:
Vuoden äiti -palkinto myönnetty ap:lle. Onneksi olkoon ja voimia sädekehän kiillotteluun!
Siis onko? Miettikää nyt millaista on ton perheen esikoisen arki. Sai olla pienenä vuoden. Sen jälkeen onkin ollut äidin käsikassara, pienemmistä huolehtija. Miettikää nyt oikeasti, millainen parivaljakko on 3-vuotias ja häntä pienempi lapsi. Kuinka paljon siinä on vielä kommelluksia ja kupsahduksia ja itkuja. Ja ne saa tuo kolmevuotias setviä yksikseen pihalla kun äidillä on tärkeämpää tekemistä, eli leipominen (!!). Kas kun ei puklurättien silitys ja lattialistojen jynssääminen hammasharjalla, aivan yhtä hyödyllistä puuhastelua nekin, jos haluaa vältellä lastensa seuraa.
Kyllä mä ainakin ehdin. Yksi lapsi. Tyttö on kohta 6 v mutta ehdin tehdä asioita myös silloin kun oli ihan pieni.