Lue keskustelun säännöt.
Ero alkoholisoituneesta miehestä
04.02.2016 |
Ihan ensimmäisenä, oliski Porvoosta. Naurattais. Ja tokaksi, tiedän että oma vika. Sitäkään ei tarvitse survoa enää naamaan.
Kaipais vaan vertaistukea ja vinkkejä, luulis jonku olleen samallaisissa lähtökuopissa joskus.
Eli, meillä kaksi lasta. Naimisissa ei olla, eikä yhteisiä taloja tms.
Kun alettiin seurustella, oltiin vähän reilu parikymppisiä. Joihan mies silloinki joka viikonloppu, mutta oli "normaalia" Siinä iässä ja piireissä. Niin join minäkin.
Natsataan muuten yhteen tosi hyvin, ei tarvitse tapella ym. Enää se ei lohduta.
Esikoisen odotusaikana alkoi juominen lisääntyä. Puhuttiin asiasta, sain kuulla sen perinteisen "joo kyllä minä lopetan ku lapsi syntyy". Uskoin, tyhmä. Ajattelin että on sitä miesten perinteistä panikointia.
Vähän alkoi huolestuttaa, kun edes viimeisilläni ollessani ei voinut olla kännäämättä.
Lapsi synty ja juominen jatku. Paheni hissukseen. Pillerit petti ja tulin uudelleen raskaaksi (molemmat raskaudet siis niin, että mies ollut se, joka on ensimmäisenä sanonut ettei halua aborttia. En siis ole pakottanutkaan, joten senki voi sulkea pois.). En sitten enää kyennyt aborttiin kun mies sanoi että oothan nyt ihan varma. En tiedä miksi uskoin että asiat muuttuu.
En jaksa kaikkia temppuja avata, koska niitä on paljon. On mm. Kadonnut kapakkaillan jälkeen totaalisesti, puhelin kiinni eikä mitään tietoa missä menee. Lähtenyt "pyörähtämään" kaverillaan ja parin tunnin päästä soittaessani on ollut kännissä. Käynyt kaupassa ja juonut ajellessaan. Pyytänyt, että menen lasten kanssa käymään jossain, jotta saa olla hetken rauhassa ja takasintullessa on kännissä. Viimeisimpänä temppuna ajoi minut ja lapset pois kotoa yöksi että saa vetää kännit. Väitti toki juoneensa vaan pari, mutta tullessani hakemaan tavaroita reissulle oli sammunut sohvalle (onneksi jätin lapset autoon odottamaan!!).
Yli kaksi vuotta olen sanonut, pyytänyt, rukoillut, koittanut lahjoa, kiristää, kertonut faktat, varoitellut. Nyt alkaa pinna olemaan poikki. Täydellinen en ole minäkään, ja n. Satamiljoonaa kertaa olen kysynyt että johtuuko tämä jostain, mitä olen tehnyt/sanonut/jättänyt sanomatta/tekemättä. Ei kuulemma ole minusta kiinni. Enkä ole edes täysabsolutismia vaatinut, pyytänyt että jos joisi vaikka vaan kerran viikossa niin olis hyvä.
Ainiin, ja n. Vuosi sitten miehellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Ei ole suostunut enää aikoihin käymään keskustelemassa tai syömään lääkkeitään... Enkä minäkään aikuista ihmistä voi pakottaa.
Nyt olen ensi viikolle varannut lastenvalvojalle ajan miehen selän takana. Selvittääkseni, onko minulla mahdollisuus siihen, ettei lapsia tarvisi antaa yksin hänelle. Saisi kyllä tulla käymään niin paljon kun haluaa, mekin voitaisiin käydä siellä tai jos siihen ei kykene niin valvotut tapaamiset viranomaisen seurassa. Olen itse alkoholistin tytär, enkä halua omille lapsilleni sitä, että viikonloppuisin lapset huolehtii kaiken ku isi vähän ottaa kaljaa. Tai joutuu pelkäämään, että herääkö isi enää kun se on niin huonossa kunnossa.
Miten muilla tässä tilanteessa, onko yksinhuoltajuus järjestynyt helposti, vai onko jouduttu tappelemaan? Miten lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen? Miten olette itse selvinneet?
Joku saattaa tunnistaa, moi vaan! Elä kerro miehelle, ku en tiiä itekkään miten tässä vielä käy :) ja sori sekava selitys, saa kysyä tarkentavia. Mutta vertaistuki ois kiva :)
Kommentit (12)
Hyvä olisi, jos olisi todistusaineistoa. Alkoholistin tyttärenä tiedän, mistä puhut sillä äitini ei eronnut em. syystä. Isäni raitistui, kun olin yläasteella.
Et anna lapsia tapaamisiin ja piste, perusteina se hoitamaton keskivaikea masennusdiagnoosi ja hoitamaton alkoholismi. Ei masentunut ole lapsia hoitamiskelpoinen. Tai vaadit valvottuja tapaamisia. Lasten turvallisuus kaiken edelle. Mies joutuu haastamaan oikeuteen. Koska rahat menee viinaan, en usko että niin pitkälle lopulta mennään. Annat tavata ainoastaan luonasi valvotusti -> et siis estä tapaamisia.
En tiedä onko neuvoni oikea, mutta missään nimessä en omia lapsiani antaisi alkoholistille kahden kesken. Isä mm. pyhistä lupauksistaan huolimatta ryyppäsi ja sammui kun äiti lähti Ruotsinreissulle ja minun piti 10 veen vahtia 2 v. siskoa. No pakkasin taaperon polkupyörän tarakalle ja kävelin mummolaan 6 km.
Et anna lapsia masentuneelle juopolle vaikka ne mitä sanoisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eräs ystäväni on ollut tukeni alusta tukena, hän tietää lähes kaiken. Lisäksi äitini tietää, kun oli vaikean raskauden ja täydellisen liikuntakiellon vuoksi melkein 3kk meillä hoitamassa esikoista. Siskoni tietää myös.
En jaksa enää edes välittää. Jos joku saa tietää, se on miehen ongelma, ei minun. En haluaisi että itsestäni tulee samanlainen katkera ja vihainen akka kuin äidistäni, joka katseli isääni 10vuotta liikaa. Tosin, heidän tapauksessaan äitini oli se pöpimpi, mutta ei isäkään mikään maailman paras ollut.
Yksinhuoltajuuden haluan, en koe että mies on kykenevä osallistumaan lapsia koskeviin päätöksiin kun ei nytkään halua siihen "sekaantua" millään lailla. Mihinkään en sais mielellään lähtä jos en ota molempia mukaan kun ahdistuu eikä jaksa. Selvinpäin vaan makaa sängyssä näpräten puhelinta, pakottamalla vie esikoisen ulos. Leikkiminenkin tuntuu olevan hirveän vaikeaa ja suihkussakin jos haluan käydä, pitäisi molemmat ottaa mukaan...
Ilkeä ei ole, eikä väkivaltainen, mutta jatkuva tissuttelu rasittaa. Pitää saavutuksena sitä, että on kaksi päivää selvä, joista toinen on rapulapäivä... On toki viime aikoina alkanut ärhentelemään useammin, varmaan sitäkin rassaa minun jatkuva huomauttelu juomisesta.
Sori kun jauhan samoja, ja kiitos vaustausestasi :) kiva että on asiat järjestynyt teillä. Minkä ikäinen lapsi oli erotessanne?
Ja juurikin kakkonen noiden syiden vuoksi en haluaisi että lapset menisivät yksin sinne, en voisi rauhoittua yhtään kun en olisi varma, että pienet lapset olisivat turvassa. Mies kun on juonut myös silloin, kun on esikoisen kanssa kaksin, eli sekään ei ole ollut este nyt, miksi se olisi myöhemminkään...
Et olisi noin tiukkis AP.
Ota itsekin pari silloinkun miehesi juo, niin ei tartte jäädä tollain katkerankateellisena nillittämään!
Olen alkojolisti-isän tytär ja tuo tekstisi oli suoraan kun meidän lapsuudesta. 2 vuotta äiti yritti kaikki keinot mutta luovutti ja erosi kun olin 10. Oikeudessa isä esitti mitä kunnollisinta (olihan hänellä työ), ja niin minusta tuli kahden pikkuveljen huoltaja 1/3 ajasta ja lapsuus meni päin helvettiä viinaa ja huumeita katsellessa. Eroa ennen kun ne sun lapset tajuaa, tästä vastuusta, häpeästä ja huolesta ei ikinä pääse eroon.
Mitä äitiini tulee, hänellä oli jo valmiiksi iso tukiverkosto ja paljon ystäviä, nousussa oleva ura ja vuoden päästä oli myös uusi mies. Hänellä meni kaikki hyvin ja on edelleen isäni kanssa yhteyksissä. Jos nyt jäät tuohon vatvomaan niin sinunkin mielenterveytesi järkkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et olisi noin tiukkis AP.
Ota itsekin pari silloinkun miehesi juo, niin ei tartte jäädä tollain katkerankateellisena nillittämään!
Ai, tiukkis :D no, niinkai sitten. Taidat olla samalla asenteella liikenteessä kuin mies, hänestä tissuttelu on ok kun ei ole räkäkännissä koko ajan. Ihan kun pientä vauvaa voisi antaa ottaneelle.
Ja 6, on tuollakin työ, ja onhan se työviikolla selvä. Kaiketi. Mistäs minä tiedän mikä on totuus, kun saattaa olla toisella puolen Suomea ja ei soittelekkaan enää vaan laittaa viestiä. Mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että torstaista sunnuntaihin pitää sitä kaljaa kitata..
Älä ap kuuntele noita provoja. Sinä olet ainoa joka tietää voiko tuolla lailla elää. Sinä tiedät, että alkoholi on ongelma, sen näkee siitä että mikään lupaus ei pitä edes silloin kun mies itse tarkoitti sitä. Alkoholisti vaan ei enää hallitse alkoholinkäyttöään vaikka yrittäisi. Sinä tiedät mikä on lapsillesi parasta, ja alkoholistiperheessä asuminen ei ole sitä.
Minä erosin samanlaisesta miehestä. Me pärjäämme hienosti, ja sukulaiset kommentoivat miten lapsi vaikutti rauhallisemmalta kun kotiolot rauhoittui.
Löysin uuden raittiin miehen parin vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on se syy, miksi pinna katkeamaisillaan.. Lupailee vähentävänsä, tuon kotoa poisajon jälkeen sanoi että on arkiviikon selvä. Jaksoi sen kaks päivää. Jolla kehtas tosiaan vielä ylpeillä.. Lapsethan tästä eniten kärsii, ei mikään hyvä parisuhde-esimerkki..
Tuntuu vaan kauhealta rikkoa lasten perhe. Toivottavasti ymmärtävät vanhempana..
Jos nyt kerranki muistas lisätä, Ap.
Ukkosi kuulostaa aikalailla omalta isältäni. Hänellä maanis-depressiivisyys, jota ilmeisesti alkoi lääkitä kuningas alkoholilla (tai en tiedä maistuiko muuten vaan...). Terapiassa ei suostunut lopulta enää käymään ja lääkityksenkin lopetti omin päin. Kaikki rauhoittava lääkkeet tosin kelpaavat...
Homma vaan pahentunut pahenemistaa, nyt sitten äijällä todettiin maksakirroosi... Eipä sekään innostanut juomattomuuteen tai edes tunnustamaan alkoholiongelmaansa, korkki aukeaa edelleen ja nyt enää odotellaan missä vaiheessa maksa sanoo itsensä lopullisesti irti. Helvetin hauskaa...
Varmista, että lapsesi saavat kaiken mahdollisen tuen. Alkoholistin lapsena ei ole mikään kevyin juttu olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset (onneksi tai epäonneksi) ovat sen verran pieniä, että korkeintaan esikoiselle jää jonkinlaisia muistijälkiä.. Nuorempi ihan vauva vielä.
Nyt sitten näyttää siltä, että tämä oli tässä. Sovittiin, että jutellaan huomenna kun on selvinpäin. Kerroin, että en voi vaatia itseltäni sitä, että petyn koko ajan tai että olen jatkuvasti onneton. Emmekä me voi olla yhdessä jos on näin perustavanlaatusia näkemyseroja tästä aiheesta..
Itkettää ja tuntuu pirun pahalta.
Miten tästä selveää?
Palaan kertomaan kuulumisia, jos nyt joku ketjuun vastanneista sattus olemaan kiinnostunu.
Jatkettiin vielä pitkään tuon edellisen viestin jälkeen, äitienpäivän jälkeisenä maanantaina kaikki sitten räjähti käsiin. Asetti vaaraan puolivuotiaan poikani valehtelemalla olevansa selvinpäin. Ja suoraan päin näköä.
Jäi kiinni tullessani esikoisen kanssa kotiin kun löysin kassakuitin kauppapussista.
Nyt minulla on oma asunto, jonne muutamme lasten kanssa kuun vaihteessa. Mikäli jotain ihmeparantumista ei tule ennen, varaan uuden lastenvalvoja-ajan pian ja kirjoitutan hällä yksinhuoltajuuspaperit, jotka mies allekirjoittaa tai itkee ja allekirjoittaa.
Olkoon varoituksen sanana muille, edes tämä ratkaisu ei häntä ole saanut edes yrittämään rajoittaa, joten asioilla ei ole tulevaisuutta. Lisäksi luonnostelen tapaamissopimuksen, jossa lasten tapaamisen ehtona on, että voin jollain tapaa tarkistaa hänen olevan selvä.
Viikko pitäs vielä selvetä saman katon alla, saakeli että tekee tiukkaa kun tekisi mieli vedellä koko ukkoa päin näköä.. mitään muuta ei ole enää jäljellä kuin vihaa..
ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Valitan, yritin 20 vuotta eikä tulos ollut tuon kummempi. Ole sinä viisaampi ja tee se vaikea päätös nyt.
Yksinhuoltajuutta en saanut enkä yrittänyt että mies ei saa lasta kahden kesken. Olin kyllä tosi varpaillani ekan vuoden, ja kyselin lapselta että miten siellä on mennyt. Aika voimaton oli olo. Tappelin kyllä miehen kanssa joka olisi halunnut viikko-viikko järjestelyn. Se olisi ollut ihan hullua, ja sanoin suoraan että siihen en suostu ikinä.
Lastenvalvojasta ei ollut meidän kunnassa mitään hyötyä, olin ihan yksin miehen painostusta vastaan. Olisi pitänyt mennä sen esimiehen puheille, mutta olin liian rikki jaksaakseni.
Olisinpa soittanut vaikka poliisit joskus etsimään häntä kun oli kateissa ja sammunut ojaan, tai jotain. Dokumenttia siitä kun oli tilattu ambulanssi kun kännissä teloi itsensä. Nyt minulla ei ollut mitään sanojeni tueksi että hän on alkoholisti. Esimerkiksi ystävät, sukulaiset ja työkaverit suojelevat alkoholisteja viimeiseen asti - "kaikkihan nyt joskus ottaa". Me vaimot tiedetään paremmin että viinalle jää kaikki kakkoseksi, ei voi luottaa ikinä että tulee edes kotiin ja missä on.
Nykyään asiat ok, mies sairastui eron jälkeen vakavasti ja joutui jättämään alkoholin sen vuoksi. Ei siis ota lapsen aikana. Surettaa että hän ei perheen vuoksi voinut sitä tehdä. Eroa en kadu, hän oli tosi ilkeä loppuaikoina, mutta suren sitä mitä hän heitti menemään.
Tsemppiä sinulle, kerro kaikille ystäville ja sukulaisille niin pian kuin voit, se tulee kuitenkin heille yllätyksenä. Saat tukea ja apua, se auttaa hirveästi. Kerro töissäkin että eroat alkoholin takia, helpottaa kun missään ei enää tarvitse salailla mitään. Niin tosiaan, sinun ei enää tarvitse salata hänen alkoholinkäyttöään.
Harmi että salasin sitä alun perinkään. Mutta jotenkin sitä on lojaali perheelle ja puolisolle ja pitää hänen puoliaan, vaikka hän ei enää pitkään aikaa pitänyt minun puolia.
*alkoholistin ex-vaimo