Mies ei ymmärrä että lasten hankkimisella alkaa olla jo kiire

Olen 28 ja olemme päättäneet yrittää ennen kuin täytän 30. Minulla on kauhea vauvakuume päällä, mutta tiedän, että miehelleni tuo "ennen kuin täytän 30" tarkoittaa luultavasti viikkoa ennen kolmekymppispäiviä. Hah.

Ap, itse asiassa nykyään tiedetään, ettei hedelmällisyys laske niin voimakkaasti 35-vuotiaana kuin aiemmin luultiin. Vanha tieto perustuu 1630-1830 eläneiden ranskalaisnaisten lastensaantitilastoihin, ja silloin naisten terveys ja ravitsemus oli toki täysin toisella tolalla kuin nyt.

Kannattaa lukea tämä, jos tämä hiukan helpottaisi "biologisen kellosi" tikittelyä:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388205127004

"Tuorein eurooppalainen tutkimus on viime maaliskuulta Tanskasta. Sen mukaan jopa 78 prosenttia 35–40-vuotiaista naisista, jotka ajoittivat seksin hedelmällisille päiville, tuli vuoden kuluessa raskaaksi. 30–34-vuotiasta raskaaksi tuli jopa 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista, mikä oli suurempi osuus kuin parikymppisillä."

TOKI on niin, että jos on endoa, ei kannata jättää lapsen yrittämistä kovin viime tippaan, koska edessä voi olla lapsettomuushoitoja ja jopa adoptio.

Kirjoituksessasi oli kumminkin toinenkin probleema, ja se on tuo miehesi empiminen. Mahtaako hän oikeasti koskaan haluta lapsia? Asiasta olisi syytä jutella vakavasti, ja vaatia miestä olemaan rehellinen. Ei ole oikein sinua kohtaan, että lykkäät ja lykkäät lapsihaaveitasi kunnes mies sitten ehkä sanookin, ettei haluakaan lapsia ikinä.

Jos hän sitoutuu vaikkapa siihen, että kolmen vuoden päästä aletaan yrittää, niin se ei varmaan olisi sinulta liian iso kompromissi?

Vierailija kirjoitti:

Ap, itse asiassa nykyään tiedetään, ettei hedelmällisyys laske niin voimakkaasti 35-vuotiaana kuin aiemmin luultiin. Vanha tieto perustuu 1630-1830 eläneiden ranskalaisnaisten lastensaantitilastoihin, ja silloin naisten terveys ja ravitsemus oli toki täysin toisella tolalla kuin nyt.

Kannattaa lukea tämä, jos tämä hiukan helpottaisi "biologisen kellosi" tikittelyä:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388205127004

Kiitos sinulle tästä linkistä!

Kaikkien ei tarvitse haluta lapsia, mutta 35 vuotias yleensä jo tietää haluaako niitä ylipäätään. Minusta on muutaman aiemman kumppanin kohdalla tuntunut, että mies on ajatellut ettei ylipäätään halua lapsia, mutta  käyttää tuota "katsotaan sitten joskus" viivytystaktiikkaa, koska eivät kuitenkaan ole halunneet erota minusta. Eroaminen on ikävää, mutta on myös epäreilua viedä perheestä haaveilevan parhaat vuodet. Vaikka nainen voi tulla raskaaksi vielä 40 vuotiaana, niin se ei tarkoita että haluaisi tai välttämättä kannattaisi odottaa ihan viime herkille saakka. 

Mielestäni oleellisinta on, että miehesi sanoo rehellisesti haluaako ylipäätän lapsia koskaan. Kaksikymppinen ei välttämättä osaa vielä sanoa, mutta 35 vuotiaan luulisi jo osaavan vähän suunnitella elämää eteenpäin. On ihan ok jos ei halua lapsia, mutta ei ole ok olla kertomatta sitä rehellisesti kumppanille. On epäreilua sanoa aina vain, että katsotaan sitten joskus. Ehkä hän odottaakin että parhaat päiväsi ovat pian ohi ja lastenhankintaa ei tarvitse enä miettiä. Silloin hän saa pitää sinut ilman painetta lapsista, mutta sinä et saa koskaan toivomaasi perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 30-vuotias nainen ja haluaisin jo lapsia. Mieheni taas on tässä klassisessa "sitten joskus"-vaiheessa. Hän on 35. Olen yrittänyt selittää hänelle ettei naisella ole ikuisuuksia miettiä tätä asiaa, mutta mies vain sanoo että kyllähän moni nainen saa lapsia vielä 40-vuotiaanakin. Ärsyttää valtavasti. Hän ei ilmeisesti edes halua ymmärtää miten vaikeaksi raskautuminen muuttuu kun nainen vanhenee ja kuinka paljon riski saada sairas lapsi kasvaa. Minulla on vielä kaiken lisäksi endometrioosi joka voi ajan kanssa viedä lisääntymiskykyni kokonaan.

Tuntuu että minun olisi parasta etsiä uusi mies perheen perustamiseen jos sellaisen aion joskus saada. Tuntuu vain tyhmältä lähteä pitkästä suhteesta sen takia että mies ei kykene ymmärtämään näin perustavanlaatuista asiaa. Lisäksi mietityttää se löydänkö edes uutta miestä joka haluaisi kanssani perheen siinä ajassa mikä olisi minulle mahdollista. Tuntuu että olen ihan loukussa :(

Miehesi ei halua lapsia. Ei halua sanoa sitä suoraan koska ei ole muutakaan naista tällä hetkellä eikä halua vielä erota.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien ei tarvitse haluta lapsia, mutta 35 vuotias yleensä jo tietää haluaako niitä ylipäätään. Minusta on muutaman aiemman kumppanin kohdalla tuntunut, että mies on ajatellut ettei ylipäätään halua lapsia, mutta  käyttää tuota "katsotaan sitten joskus" viivytystaktiikkaa, koska eivät kuitenkaan ole halunneet erota minusta. Eroaminen on ikävää, mutta on myös epäreilua viedä perheestä haaveilevan parhaat vuodet. Vaikka nainen voi tulla raskaaksi vielä 40 vuotiaana, niin se ei tarkoita että haluaisi tai välttämättä kannattaisi odottaa ihan viime herkille saakka. 

Mielestäni oleellisinta on, että miehesi sanoo rehellisesti haluaako ylipäätän lapsia koskaan. Kaksikymppinen ei välttämättä osaa vielä sanoa, mutta 35 vuotiaan luulisi jo osaavan vähän suunnitella elämää eteenpäin. On ihan ok jos ei halua lapsia, mutta ei ole ok olla kertomatta sitä rehellisesti kumppanille. On epäreilua sanoa aina vain, että katsotaan sitten joskus. Ehkä hän odottaakin että parhaat päiväsi ovat pian ohi ja lastenhankintaa ei tarvitse enä miettiä. Silloin hän saa pitää sinut ilman painetta lapsista, mutta sinä et saa koskaan toivomaasi perhettä.

Ja miehistä on aivan ok valehdella haluavansa vaikkeivat haluaisikaan ja tekevät tätä juurikin aikaa voittaakseen. Omani sanoi että tottakai haluan, mutta SITTEN KUN x, y, z jne. Selittelyä. Totuus paljastui vuosien kuluttua.

Mikä pakko sinun on lisääntyä jo muutenkin liikakansoitetulle maapallolle? Ajatteletko laisinkaan miltä maailma näyttää 30 vuoden päästä? Itsekäs halusi menee ehkä-tulevan-lapsesi elämän ja tulevaisuuden edelle?

Jotkut miehet tarvitsevat sen yhden rankan eron pitkästä suhteesta tajutakseen, että ainut keino saada edes joskus perhe on tehdä ne lapset mahdollisimman pian uuden suhteen alettua. Näin saadaan nainen naulittua kiinni mieheen edes siksi aikaa, että lisääntyminen onnistuu.

Sano miehelle, että miettii asiaa puoli vuotta päivämäärä x:ään. Anna miehen miettiä asiaa rauhassa eli älä puhu lastenhankinnasta mitään. Päätä sitten miehen vastauksen perusteella, mitä teet elämäsi. Lapset nyt ovat kyllä tai ei -juttu, kompromissia on mahdoton tehdä.

Itse jouduin kohdunpoistoon alle nelikymppisenä, mutta onneksi meillä oli lapset jo tehty. Vaikka biologisesti lapsia olisin voinut saadaa vielä muutaman vuoden, mutta tuohon se loppui.

Peukut ylös kaikki te, jotka ovat miehen suusta kuulleet tuon pirun huonon tekosyyn olla tekemättä lapsia.

Ei muuta kuin sanot, että sinä haluat lapsen nyt ja jos ei kelpaa niin sitten pitää keksiä valitettavasti jotakin muuta ihan jo biologian takia.

Mies

Niin, miehelläsihän ei tosiasiassa ole kiire ollenkaan lasten hankinnan suhteen. Nyt kannattaisi todella ottaa vakava keskustelu, ettei käy niin, että kun olet 40-vuotias, miehesi ilmoittaa, ettei halua tehdäkään lapsia.

Sinun pitää pohtia, kumpi on sinulle tärkeämpää, suhteenne ja miehesi vai lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 30-vuotias nainen ja haluaisin jo lapsia. Mieheni taas on tässä klassisessa "sitten joskus"-vaiheessa. Hän on 35. Olen yrittänyt selittää hänelle ettei naisella ole ikuisuuksia miettiä tätä asiaa, mutta mies vain sanoo että kyllähän moni nainen saa lapsia vielä 40-vuotiaanakin. Ärsyttää valtavasti. Hän ei ilmeisesti edes halua ymmärtää miten vaikeaksi raskautuminen muuttuu kun nainen vanhenee ja kuinka paljon riski saada sairas lapsi kasvaa. Minulla on vielä kaiken lisäksi endometrioosi joka voi ajan kanssa viedä lisääntymiskykyni kokonaan.

Tuntuu että minun olisi parasta etsiä uusi mies perheen perustamiseen jos sellaisen aion joskus saada. Tuntuu vain tyhmältä lähteä pitkästä suhteesta sen takia että mies ei kykene ymmärtämään näin perustavanlaatuista asiaa. Lisäksi mietityttää se löydänkö edes uutta miestä joka haluaisi kanssani perheen siinä ajassa mikä olisi minulle mahdollista. Tuntuu että olen ihan loukussa :(

Ehkäpä hän ei halua lapsia. Välttelee asiaa koska tietää että sinä haluat. Puhukaa asiasta. Selvitä haluaako hän lapsia yleensäkkään. Muista että et voi pakottaa/huijata häntä isäksi. Jos hän ei halua lasta niin sitten teet omat valintasi sen mukaan. Joko suostut siihen tai laitat miehen vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 30-vuotias nainen ja haluaisin jo lapsia. Mieheni taas on tässä klassisessa "sitten joskus"-vaiheessa. Hän on 35. Olen yrittänyt selittää hänelle ettei naisella ole ikuisuuksia miettiä tätä asiaa, mutta mies vain sanoo että kyllähän moni nainen saa lapsia vielä 40-vuotiaanakin. Ärsyttää valtavasti. Hän ei ilmeisesti edes halua ymmärtää miten vaikeaksi raskautuminen muuttuu kun nainen vanhenee ja kuinka paljon riski saada sairas lapsi kasvaa. Minulla on vielä kaiken lisäksi endometrioosi joka voi ajan kanssa viedä lisääntymiskykyni kokonaan.

Tuntuu että minun olisi parasta etsiä uusi mies perheen perustamiseen jos sellaisen aion joskus saada. Tuntuu vain tyhmältä lähteä pitkästä suhteesta sen takia että mies ei kykene ymmärtämään näin perustavanlaatuista asiaa. Lisäksi mietityttää se löydänkö edes uutta miestä joka haluaisi kanssani perheen siinä ajassa mikä olisi minulle mahdollista. Tuntuu että olen ihan loukussa :(

Miehesi ei halua lapsia. Ei halua sanoa sitä suoraan koska ei ole muutakaan naista tällä hetkellä eikä halua vielä erota.

 Miksi pitäisi olla joku muu nainen valmiina? Luuletko todellakin, että miehillä pitää aina, koko ajan, olla joku nainen kenen kanssa olla? Tuo mies todennäköisesti haluaa olla AP:n kanssa parisuhteessa, mutta ilman lapsia, mutta ei saa sanottua sitä koska siitä aiheutuisi tarpeettoman äänekäs riita.

Tai sitten se yrittää kertoa sulle omalla tavallaan, ettei halua lapsia ollenkaan. Tuntuu vähän siltä. Tietty parempi ois sanoa suoraan.

Ala valmistella eroa. Mies ei halua lapsia ja viivyttelee kun arvelee että luovutat jossain välissä kuitenkin. Mikäli saat uhkailemalla miehen suostumaan, on korkea todennäköisyys että lapsen hoidat ja maksat yksin sinä.

Älä jää odottamaan vaikka hedelmällisiä vuosia on vielä, terveydestä ei koskaan tiedä ja raskaus on yllättävän 'raskasta' aikaa yli 35 vuotiaana. Puhumattakaan siitä jos isä ei ole kiinnostunut asiasta.

Miksi haluat lapsen? Biologia ei vielä ole riittävä "syy".

Ou nou tilanne on siis vakava AIKA rupee vähenemään ja molempien hedelmällisyys rupeaa laskemaan.

Nyt tai ei koskaan sitä lasta hankkimaan!

Koskaan ei olisi se sopiva hetki joten se sopiva hetki pitää itse tehdä eli ryhtyä hommiin ja jättää selitykset ja tekosyyt pois.

Meillä ei ole lapsia eikä olla yritetty vielä, tuskin yritetään pariin vuoteen. Miestä kuitenkin oli selkeesti mietityttänyt se, että millaiseksi elämä menee jos me ei saadakkaan lapsia. Mä siis haluan ehdottomasti lapsia, mies taas ei ihan niin paljoa. Tai siis hän voi kuvitella perheen minun kanssani ja kuulemma hän tahtoisi pari lasta, mutta jos niitä ei tule niin hän on asian kanssa sujut ja voi elää elämänsä ilman niitä ihan tyytyväisenä ja tuskin tulee mitään suurta kriisiä. Meidän oli kuitenkin tosi tärkee käydä se keskustelu, että mitä jos jostain syystä ei saada lapsia ja miten pitkälle ollaan sit joskus valmiita menee sen lapsiasian kanssa. Mies oli nimittäin vähän mietiskellyt, että haluanko minä esimerkiks lapsettomuushoitoja ja entä jos ne ei tuota tulosta niin onko loppuelämä mun kans sitten ihan kauheaa kun mä niitä lapsia niin kauheen kovasti haluan ja hän taas suhtautuu asiaan mua järkevämmin.

Mahtaakohan sun miehellä olla tällaisia ajatuksia eli siks välttelee tätä aihetta? Mun mielestä tää keskustelu oli ihan hyvä käydä jo ennen yhteenmuuttoa, että sovittiin just et lapsettomuushoitoihin voidaan mennä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos vauvan tekoon ryhdytään niin sitten eletään elämää ihan normaalisti ja mitään neuroottisia pakkoseksijuttuja meille ei tuu. En mäkään ole valmis tekee sit ihan mitä tahansa vaikka lapsettomuushoitojen suhteen ja miestä selvästi sit rauhoitti se, että mä tuskin "sekoan" jos nyt en niistä hoidoista huolimattakaan niitä lapsia saa.. Kriisi se mulle varmasti ois, mut uskon että oppisin ajan myötä asian kans elää ja sit löytäisin hyviä puolia lapsettomasta elämästä. Mies taas kai jotenkin pelkäs, että mä haluan niitä lapsia yksinkertaisesti aivan "hulluuteen" asti ja mulla on oikeesti joku tosi pakkomielle niiden suhteen ja sit kun yritetään niin tosiaankin aion tikuttaa jatkuvasti ovulaatioita, juoda neuroottisesti greippimehuja ja koko elämä pyöris tän yrityksen ympärillä ja ei enää elettäis normaalia elämää.

Parempi kun häivyt, mies ansaitsee kunnollisen naisen.