Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako sellainen tyyppi ikinä kunnolliseksi aikuiseksi, joka on vielä yliopistossa huonokäytöksinen? Vaikea opiskelukaveri, kaipaan tukea
02.02.2016 |
Kanssani samassa tutkinto-ohjelmassa opiskelee yksi tyttö, joka käyttäytyy hyvin ylimielisesti muita kohtaan. Pitää itseään muita parempana ja antaa sen näkyä. Ei kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, mutta kritisoi muita minkä ehtii. Saattaa puhua erittäin ilkeästi jostakin henkilöstä, mutta sitten kun henkilö on paikalla, mielistelee häntä minkä ehtii (usein nämä lähinnä luennoitsijoita). Jos tyttö ottaa puheenvuoron luennolla, suusta saattaa lentää vittua ja paskaa ja muutenkin aika jyrkkää kommenttia (mikä ei mielestäni sovi tuollaisen oppimistilanteeseen). Luulin aluksi, että hänen ''minä olen menestynyt ja paljon parempi kuin muut'' -asenteensa oli jotain hänen erikoista huumoriaan, mutta nyt järkytyn päivä päivältä enemmän kun ymmärrän, että hän on tosissaan.
Moni varmasti kasvaa ja aikuistuu vielä yliopisto-opintojen aikana (ja toki myöhemminkin), mutta mietin, että onko tämä toivoton tapaus, kun lähtötilanne on tuo. Vai kuulostaako teistä edes pahalta, olenko liian herkkänahkainen? Enkä ole ainut, joka pitää häntä ilkeänä, muutama muu on sen minunkin seurassani todennut.
Olen hyvin pettynyt, että vielä yliopistossa on tällaisia tyyppejä. Olisihan se pitänyt arvatakin, että jotkut eivät kasva koskaan aikuisiksi. Huonokäytöksisyyden ja lapsellisuuden määrä on kyllä tullut yllätyksenä. Enkä tarkoita tätä niin, että pitäisi olla vakava tosikko. En todellakaan. Huumoria saa olla, saa pelleillä, joskus haluaa olla hetken lapsi. Mutta se muihin ihmisiin suhtautuminen... En itsekään ole mikään pyhimys, ja saatan joskus heittää negatiivisen kommentin jostakusta. Sille on kuitenkin aina jokin syy, olen ärsyyntynyt henkilön toiminnasta tai jotain. Esimerkiksi jos joku ei pidä sovitusta kiinni, niin saatan sanoa sen ääneen, kuinka minua ärsyttää kun henkilö x ei tule paikalle vaikka näin on sovittu. Mutta en sentään kommentoi huvikseni muiden ihmisten ulkonäköä ja naura sille, pilkkaa toisten puhetyyliä ja niin edelleen... Mitähän pahaa hekin ovat hänelle tehneet?
Tämä on vaivannut minua jonkin verran, koska olen tytön kanssa päivittäin tekemisissä. Yritän etsiä hänestä hyviä puolia, mutta välillä se on tosi vaikeaa. Vaikka hän onkin minulle yleensä ihan perusmukava, näen jotenkin hänen lävitseen sen kaksinaamaisuuden ja ilkeyden, sen kuinka käyttää muita ihmisiä vain hyväkseen. Olen hänen seurassaan myös varovainen mielipiteissäni tai ylipäätään missään mitä sanon. Hän on nimittäin aina oikeassa, eikä hänen kanssaan kannata alkaa väittelemään. Haukkuisi sen toisen sitten muille alimpaan helvettiin, sillä eihän erilaisia mielipiteitä voi olla olemassa.
Onko teillä kokemusta ikävistä opiskelukavereista? Kuinka tähän kannattaisi suhtautua? En uskalla sanoa hänelle mitään asiasta, koska olen varma, ettei hän myöntäisi itselleen, että hänellä on joissakin asioissa hieman parannettavaa. Minä olisin vain kusipää ihminen. No törkeäähän se olisi töksäyttää, että ''ootko joskus ajatellut, että olet aika ilkeä muita kohtaan?''. Ei kukaan halua kuulla tuollaista itsestään. Hän kyllä tarvitsisi jonkinlaisen herätyksen... Huh, olen puhki, tuollainen tyyppi imee kovasti voimia.
Kommentit (20)
Uskon, että kun juttelet muiden opiskelukavereidesi kanssa tästä tyypistä, he ovat huomanneet saman kuin sinä.
Eihän yliopisto-opiskelu todellakaan tarkoita sitä, että olisi ihmisenä jotenkin kypsä ja hyvin käyttäytyvä. Kaikenlaisia pissiksiä sielläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutuna sanoisin että 25-30-v. pitäisi viimeistään kypsyä, jos on kypsyäkseen. Toki elämäntilanteetkin vaikuttavat. Vakityö, asuntovelka, lapset yms. voivat olla se jota jotkut tarvitsevat aikuistuakseen.
Ei todellakaan kannata odottaa että opiskelijaikäiset olisivat vielä sitä mitä tulevat olemaan aikuisina. Toki teidän väliset suhteenne voivat pysyä tuollaisina jatkossakin, mutta uudet tuttavuudet voivat nähdä nämä hankalammatkin aivan toisin, jos tutustuvat heihin vasta kun he ovat aikuistuneet.
Voihan sillä olla esim. persoonallisuushäiriö. Välttelisin mahdollisuuksien mukaan, kuluttavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että kun juttelet muiden opiskelukavereidesi kanssa tästä tyypistä, he ovat huomanneet saman kuin sinä.
Eihän yliopisto-opiskelu todellakaan tarkoita sitä, että olisi ihmisenä jotenkin kypsä ja hyvin käyttäytyvä. Kaikenlaisia pissiksiä sielläkin on.
Täytyisi varmaan oikeasti jutella. Minulle tulee huono omatunto, jos puhun toisesta pahaa hänen selkänsä takana, mutta toisaalta onko se pahaa ja ilkeää jos se on totuus? En minä kaikkea voi sietää. Pelottaisi tosin, että keskustelu kantautuisi tytön korviin. Hänen kanssaan en todellakaan halua riidellä. Helpottaisi kyllä varmasti jos voisi vähän jutella asiasta muidenkin kanssa, yritän puhua tästä jollekin.
Olen myös huomannut, että yksi tyyppi, joka oli alkusyksystä mukava kaikkien kaveri, on saanut vaikutteita ilkeästä tytöstä ja on alkanut itsekin käyttäytyä huonommin, hänestä on tullut suorastaan julma :( Heistä on tullut tiivis kaksikko ja muut kaverit ovat saaneet jäädä taustalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voihan sillä olla esim. persoonallisuushäiriö. Välttelisin mahdollisuuksien mukaan, kuluttavaa seuraa.
Tämä on käynyt mielessä itselläkin. Jos on psyykkisestä ongelmasta kyse, niin eihän se sitten ole hänen oma vikansa... Oi voi. :/ En voi tietää mistä käytös johtuu. Sen voisin vielä lisätä, että hän on aika tunnekylmä, ei osoita empatiaansa juuri koskaan ketään kohtaan. Vaikka sanoisi jotakin, minkä on tarkoitus lohduttaa tai kannustaa, hänen äänestään kuulee, ettei se tule aidosti sisimmästä. Sanoo vain koska täytyy. Hän on muuten joskus kertonut olleensa koulukiusaaja, tuli tässä mieleen.
Jonkin verran voin vältellä, mutta joskus on pakko työskennellä hänen kanssaan ja hän on usein mukana kaikissa tapahtumissa ja muualla missä minäkin. Taas on tulossa yksi projekti, jossa täytyy nähdä paljon pienellä porukalla, johon hänkin kuuluu. Ainejärjestömme on melko pieni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinun tarvitse olla sen kanssa tekemisissä? Vai pyrkiikö se oikein seuraas? Vinkkinä: seuransa voi valita.
Mietin, että otanko tämän asian jotenkin liian vahvasti, liikaa itseeni? Pitäisikö vain ajatella että okei, hän on tuollainen tyyppi eikä asialle voi mitään, minun täytyy sopeutua tähän ja elää elämääni normaalisti antamatta hänen vaikuttaa asiaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kuitenkaan joudut olemaan hänen kanssaan läheisesti tekemisissä koko opiskeluaikaa? Ota mahdollisimman paljon etäisyyttä, äläkä murehdi liikaa jonkun toisen huonosta käytöksestä. Hänen häpeänsä se on.
Vastauksena, ap 8, otat. t edellinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun tarvitse olla sen kanssa tekemisissä? Vai pyrkiikö se oikein seuraas? Vinkkinä: seuransa voi valita.
Joo, no kukaan ei varsinaisesti pakota, jos ei lasketa koulujuttuja mukaan. Olemme kuitenkin samaa kaveriporukkaa, ja jos haluan vaihtaa seuraa, niin joudun jättämään myös ne muut kivat kaverit. Olemme aina menneet tuolla porukalla kaikkialle.
Ap
Mikä aine kyseessä? Naisvaltainen ala?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kuitenkaan joudut olemaan hänen kanssaan läheisesti tekemisissä koko opiskeluaikaa? Ota mahdollisimman paljon etäisyyttä, äläkä murehdi liikaa jonkun toisen huonosta käytöksestä. Hänen häpeänsä se on.
En onneksi joudu. Oikeassa olet... Eniten ärsyttää ne kommentit luennoilla. Ja luennoitsijat vain hymyilevät ja kehuvat häntä, mistä tulee sellainen olo, että tuo on ihan normaalia käytöstä, kun auktoriteettikin sen hyväksyy.
Ap
Kasva sinäkin aikuiseksi ja hanki itsellesi muuta sisältöä ja ihmisiä elämään kuin opiskelukaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luennoitsija joutuu viran puolesta näyttämään neutraalinaamaa tai on siis tottunut korvasta sisään - toisesta ulos strategiaan.
(ollaanko me lastentarhassa-fiilis)
Raskastahan tuo on ihan kaikille.
Mutta se viimeinen ap:n lause onkin silmiä avaava:
tää tapaus vie runsaasti voimia.
Se on varma hälytysmerkki, juokse. :D
Olen sitä mieltä, että ihmisen muuttuminen tuosta enää on vaikeaa, ainakaan radikaalisti.
.....
Ilmeisesti muut eivät sitten ole kuitenkaan alkaneet kartella häntä, hmmm...
Itse tunnen yhden ihan mahdottoman tyypin, sille ei voi sanoa mitään, loukkaantuu:).
Mutta tässä ketjussahan joku sanoo, että on itse muuttunut sen perusteella, kun on saanut ympäristöltä palautetta.
Kuulostaa hienolta kyllä.
sairas trolli
kyllä kaikilla ihmisillä yliopistossa on oma elämä, ei tarvitse miettiä millainen vieressä istuu
tämä on taas tämä sama tyyppi, jolle voi kannustaa, että "hyvä hyvä amiskaveri, tee lisää trolleja"
Jos tämä tyyppi puhuu sinulle ilkeään sävyyn jostakusta toisesta ihmisestä, etkö voi oikeasti sanoa vaan, että 'tuo on kyllä minun mielestäni ilkeästi sanottu'?
Usein yliopistossa varsinkin ensimmäisenä vuonna kuvitellaan, että ollaan jotenkin poikkeuksellisen hienoja ihmisiä, kun ollaan päästy yliopistoon. Tällä ihmisellä on selvästi huono itsetunto ja tarve todistella paremmuuttaan. Ei ehkä ole vielä tajunnut, että ihan inhimillisiä ihmisiä siellä vaan työskentelee ja opiskelee. Kuinka hän pärjää opinnoissa? Olisi kiva tietää, mitä alaa opiskelette? Sosiaalityön opiskelijoissa olen huomannut olevan paljon tällaisia itseään parempana pitäviä ihmisiä :/
Mulla vähän samantyyppinen kokemus yliopistosta yhdestä kurssi"kaverista". Ei ehkä ihan noin paha tapaus kuin ap:n kuvailema tyyppi, mutta tämä nuori nainen oli sellainen toisten selän takana paskan puhuja ettei tosikaan! Kuitenkin oli sellainen "kympin tyttö", ahkera ja "fiksu", mutta kyllä kun sen luonteen tajusi niin huhhuh! Keräsi ympärilleen oman kaveriporukan ja tuomitsi, arvosteli ja haukkui sitten muita! Ja mikä huvittavinta/kauheinta, haukkui jopa noita omia kavereitaan, aina sitä joka ei ollut paikalla. Hirveä tekohymy vaan aina päällä jne. Saattoi ruokalan edessä jotakin tuttuaan odottaessa sanoa jollekin muulle tutulleen että "Joo, eikun ootan tässä N.N:ää, lupasin mennä sen kanssa syömään. Voi ei, se on ihan kauhee tyyppi, en haluais yhtään, se on hirvee." Ja ihan suu leveässä hymyssä, hampaat esillä puheli tuollaisia. Sitten tosiaan ootteli tätä N.N:ää, joka autuaan tietämättömänä tuli ja menivät yhdessä sitten syömään.
Samoin saattoi jossakin illanistujaisissa puhua jostakin kaveristaan (joka ei ollut paikalla) että "miten se saattoi saada siitä kurssista niin hyvän arvosanan, en tajua, siis sehän on ihan tyhmäkin se tyyppi". Sitten kuitenkin tämän tyhmäksi haukkumansa tyypin kanssa kaveerasi kursseilla jne.
Aivan uskomattoman kaksinaamainen eukko! En ymmärrä, miten jotkut eivät huomanneet hänen luonnettaan opiskeluvuosina ja miten viitsivät moisen tyypin kanssa roikkua. Aina karmaisi törmätä tähän tyyppiin, kun esitti yhtä mutta oli toista, ikinä ei tiennyt mitä hän oikeasti puhui kenestäkin toisen selän takana. Huhhuh.
Sano suoraan, niin mullekkin sanottiin. Se oli eka askel onnellisuuteen.