seurustelu

haluisko kukaan vastaa tähän mitääään?. ois kiva kuulla huoltajien mielipiteitä kun itteni ikästen mielipiteet varmaan poikkee pikkasen

En ole huoltaja, mutta kokemuksena kerron kun itse olin 15 vuotias sain henggailla 16-18 vuotiaiden kaa mutta olin harkitseva minkä ikäisen kanssa seurustelin oli joko 16 vuotias tai 17 vuotias... ei ikä katso rakkauteen mutta vanhempien on hyvä tietää kenen kanssa lapsi viettää aikaa kuten omat vanhempani olivat siitä hyviä että katsoi mun perää jos ne eivät halunneet mun henggata mun vanhemman ikäisen kanssa sain itse valita kenen kanssa ja kenen kanssa en... vanhempani antoi neuvoja mutta en silloin niitä kuunnellut 😂

No minä aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, kun olin 15 ja hän oli 17. Ei se ainakaan silloin kummankaan vanhempia haitannut, tosin siihen aikaan ei suhtauduttu niin hysteerisesti asioihin kuin nykyään. Olemme siis jo molemmat yli 50 v. ja edelleen yhdessä.

Riippuu niin kovasti siitä pojasta, mitä mieltä olisin. Ja itse seukkasin 14 vuotiaana 19 vuotiaan pojan kanssa, ei mun vanhemmat siitä mitään kummallista tuumannut. Taisivat tykätä siitä tyypistä vaan enemmän kuin minä;)

kiitos kaikki te ketä ootte vastannu jotain tää helpotti mun oloa tilanteesta paljon kiitoskiitos :)

Minun 17v kaverilla on reilusti päälle parikymppinen poikaystävä (en nyt muista tarkkaan kundin ikää), enkä näe mitään ongelmaa, kun asiallisia ja vastuullisia ihmisiä ovat ja kaverinikin silleen kypsä. Pääasia lienee, että tulette juttuun, olette vastuullisia ja osaat itse kuunnella itseäsi, mihin kaikkeen olet suhteessa valmis, osaat sanoa tarvittaessa ei ja jäbä on asiallinen ja kunnioittaa sua ihmisenä. Ei painosta, kiristä tai käytä hyväkseen.

Itsehän en teininä jaksanut koskaan seurustella. Elämäni eka seurustelusuhde oli varmaan vinkeä vanhemmilleni, kun 19-vuotiaana toin päälle kolmekymppisen ekan miesystäväni kotiin heitä tapaamaan. Suhde kesti sen kuusi vuotta ja nykyäänkin ihan asialliset välit kyseiseen exään. Siihen verrattuna tuo 2,5v ei ole ikäero, eikä mikään (taitaa muutes aikalailla olla minun ja nykyisen mieheni ikäero, tosin olemme n. kolmikymppisiä niin eipä tuo tällä iällä mitään merkitse), joskin toki teini-iässä tuntuu isommalta ja tuo alaikäisyys - täysi-ikäisyys -aspektikin tuo omat haasteensa.

Ikä on kuitenkin numero ja ihmiset yksilöitä. Tunnen hyvin kypsiä ja fiksuja 15-vuotiaita ja hyvin lapsellisia, seurusteluun liian epäkypsiä 20-30v ihmisiä. Eli riippuu ihan siitä, miten samalla tasolla olette henkisesti poikaystäväsi kanssa ja onko suhde noin yleensä toimiva, asiallisella pohjalla, kummallakin samanlaiset toiveet siitä, jne.

Tsemiä, toivottavasti vanhempasi tajuavat suhtautua asiallisesti, jos heihin päätät luottaa ja asiasta kertoa! :)

Eniten luottamusta varmaan herättää, jos saavat tutustua poikaystävääsi.

No, ongelmia voi tulla siinä vaiheessa jos toinen on täysi-ikäinen ja toinen ei. Jos toinen haluaa jatkuvasti viettää aikaansa paikoissa joissa on k-18 ja toinen ei pääse mukaan.