Rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta pidän heistä eri verran.

Onko kaikilla lapsilla sama isä?

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikilla lapsilla sama isä?

On, mistään sellaisesta ei ole kyse. Mutta ymmärrän miksi kysyit. Ap

Ihan hyvin olet asian pähkäillyt, et tule minun osaltani haukutuksi. Mielestäni rehellistä ja fiksuakin pohdintaa ja varmasti selkeyttää elämää lasten kanssa.

Meillä on kaksi lasta jotka ovat TASAN yhtä rakkaita minulle ja miehelleni. Mutta minä vietän hieman enemmän aikaa toisen lapsen kanssa ja mies toisen. Johtuu ihan yhteisista harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista. Ja minä en tässä asiassa näe yhtään mitään pahaa.

Sama täällä. Molemmilla lapsillani on sama isä, mutta eivät silti muistuta toisiaan juurikaan. Toisen kanssa on paljon helpompi olla, jutella ja tehdä (myös isänsä on samaa mieltä), toinen taas on hyvin herkästi suuttuva ja muutenkin sellainen että hänen kanssaan on vaikeampi viihtyä.

Rakkauden määrään tämä ei vaikuta - kuolisin kumman tahansa lapseni puolesta ilman muuta, mutta toisen kanssa tulen paremmin toimeen.

Onko lapsi esikoinen?

Voi olla, että se kuitenkin näkyy käytöksestäsi, vaikket tarkoita. Mutta voi olla, ettei näykään. Minäkin pidän eri asioista lapsissani, he ovat aivan erilaisia luonteiltaan ja persooniltaan. Pitämisen tai rakkauden määrää ei ole tarpeen mitata. :)

No multa väärää tuossa on?

Minkä ikäiset lapset?

Aika luonnollistahan tuo on. Harvoin voi mitään neljää asiaa pitää niin tarkasti saman "arvoisina", ettei niitä voisi panna johonkin järjestykseen.

Varmasti rakastat kaikkia lapsiasi valtavasti. Mutta osasi se Sophiekin valita, kun tiukka paikka tuli.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi esikoinen?

Ei ole esikoinen. Ap

Ei se varmaan epänormaalia ole, päin vastoin. Minulla on "vain" kaksi lasta, joita rakastan yli kaiken. Mutta jotenkin eri tavalla. Toisen kanssa on ollut enemmän työtä, toinen on "helppokulkuisempi". Joskus täällä on kyselty, että kumman pelastaisit esim. tulipalossa. Kauhea kysymys, mutta tiedän, että molemmat ovat rakkaita, koska en osaa valita.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset?

Vanhimmainen lukiossa, kaksi yläasteella ja nuorimmainen ala-asteella. Ap

Ymmärrän täysin. Meillä kolme lasta ja tosiaan rakkaita kaikki mutta kahden kanssa voin olla vapaasti ja on helppoa olla, yhden kanssa vaikeampaa, tulistuva ja ailahtelevakin. Kaikki samaa sukupuolta. Kiteytit ap asian todella hyvin.

Mulla on yksi lapsi ja olemme tosi erilaiset. Se surettaa välillä ja tekee arjesta hankalaa, kun yhteisiä kiinnostuksen kohteita saa hakemalla hakea! Arvostan lasta silti omana itsenään ja tuen hänen persoonaansa niin hyvin kuin osaan. Välillä mietin, että jos saisin toisen lapsen, olisiko se enemmän kaltaiseni...

Minulla on kaksi sisarusta ja omat veikkaukseni siitä, kenestä lapsesta vanhempani pitävät eniten. Uskon, että ovat rakastaneet saman verran kyllä. Aikuisuudessa se näkyy siten, viihtyykö vapaa-ajalla vanhemman kanssa. Itse en lähtisi äidin kanssa esim ulkomaanmatkalle, enkä oikeastaan hoida kuin pakolliset vierailut.

Voi että, ymmärrän sinua ap!

Olen kahden lapsen äiti ja kumpikin lapsistani on asunut omillaan muutaman vuoden. Yhtä rakkaita ovat tietysti, mutta toisen kanssa tulee vain nähtyä paljon useammin. Meillä on yhteinen harrastus jossa vietämme aikaa ja usein sen jälkeen käymme kahvittelemassa.

Minä tein kerran aloituksen jossa kyselin juuri tuota asiaa! Itselläni ei siis ole lapsia, mutta mietitytti kovasti millä tavalla vanhempien rakkaus lapsia kohtaan jakaantuu kjn lapset ovat erilaisia ja luonteisia. Toki ymmärrän että sitä rakkautta on yhtä paljon jokaista lasta kohtaan, mutta tavallaan juuri sitä hainkin että pystyykö vanhempi myöntämään itselleen että joku on suosikki, tai että hänestä on helppo pitää enemmän.

Joku toinen sanoikin jo että on varmasti terveellistä pohtia näitä asioita itsekseen, niin voi ainakin kiinnittää huomiota omaan käytökseensä eri lasten kanssa.

Luulen myös että se on erittäin tavallista ja luonnollista että joku lapsi on jollain tavalla "kivempi" näin kömpelösti ilmaistuna. Minullakin on monta sisarusta ja rakastan heitä kaikkia yhtä paljon, mutta joistain pidän enemmän kuin toisista, jos nyt sisaruutta voi verrata tähän...

Turha tuudittautua tuohon, että ei tämä näy päälle päin mitenkään. Muistelkaa omaa  lapsuuttanne, varmasti tunsitte, jos toista suosittiin tai olitte itse se, josta pidettiin enemmän.

Näkyy varmasti. Ja mitä se rakkaus on ellei tykkäämistä?

Vierailija kirjoitti:

Typerä otsikko, tiedän!

Olen neljän lapsen äiti ja tajusin, että pidän yhdestä lapsestani enemmän kuin muista. Hänen kanssaan meillä on samanlainen huumorintaju ja olemme aina tulleet hyvin juttuun - edes lapsen murrosikä ei tuottanu meidän välille suurempaa kitkaa. Millään tavalla tämä ei näy käytöksessäni, enkä missään nimessä suosi yhtä lasta. Ja kaikkia rakastan tasan yhtä paljon ja he ovat yhtälailla minulle tärkeitä. Jollakin tapaa vain tämän yhden kanssa ollaan oltu aina samalla alltopituudella.

Muilla samoja fiiliksiä? Aivan hirvittää laittaa tämä tänne, taidan tulla haukutuksi.

Täh. Eikö noin saa sanoa, tai on huono äiti? En minäkään ole sokea omien lasteni suhteen, en ollenkaan. Olen varmaan sitten kauhea ihminen, kun näen helposti omat, lasteni ja muiden ihmisten viat ja hvyät puolet. Ja kyllä, toinen lapsistani on aivan eri tavalla pidettävä, sopuisampi, ja lempeämpi, ym mutta yhtä rakkaita ovat minulle silti.