Rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta pidän heistä eri verran.

Typerä otsikko, tiedän!

Olen neljän lapsen äiti ja tajusin, että pidän yhdestä lapsestani enemmän kuin muista. Hänen kanssaan meillä on samanlainen huumorintaju ja olemme aina tulleet hyvin juttuun - edes lapsen murrosikä ei tuottanu meidän välille suurempaa kitkaa. Millään tavalla tämä ei näy käytöksessäni, enkä missään nimessä suosi yhtä lasta. Ja kaikkia rakastan tasan yhtä paljon ja he ovat yhtälailla minulle tärkeitä. Jollakin tapaa vain tämän yhden kanssa ollaan oltu aina samalla alltopituudella.

Muilla samoja fiiliksiä? Aivan hirvittää laittaa tämä tänne, taidan tulla haukutuksi.