Lue keskustelun säännöt.
Äh, vauvakuume iski, muttei taida olla mitään järkeä enää ryhtyä siihen rumbaan...?
30.01.2016 |
Täytän itse tänä vuonna jo 36 ja mieheni lähestyy 40 ikävuotta. Esikoinen on jo yläasteikäinen teini ja nuorempikin ala-asteen puolivälissä.
Olen aina rakastanut lapsiani koko sydämestä ja elämä on pyörinyt aika paljolti heidän ympärillä. Vauvat ja taaperot ovat vastustamattoman ihania. Tykkään vauvan ekasta hymystä, taaperon ensiaskelista, ilmeestä kun vauva saa ekaa kertaa sosetta, imetyksestä, leikkipuistoista, perhekerhoista, päiväkodin juhlista, söpöistä lastenvaatteista, ym. pikkulapsiperheeseen kuuluvasta.
No sitten on kuitenkin toinenkin puoli. Kotityöt uuvuttaa ja tympii mua ja mieheni ei juuri niihin osallistu. Uusi lapsi tietäisi taas lisää kotitöitä. Pitkäksi aikaa. Välillä olen odottanut innolla aikoja, jolloin lapseni olisivat isompia ja saisin omaa aikaa - no se aika on nyt vihdoin käsillä! Lisäksi työhöni on tulossa muutoksia ja osalla mun alan työt loppuu jopa kokonaan, joten lähivuosina olisi hyvä pysyä töissä ajantasalla ja kipailussa mukana. Vakituinen työpaikka löytyy kyllä sekä multa että mieheltäni, mutta nykyään sekään ei tuo varmuutta työn jatkuvuudesta. Sitten tämä nykyinen maailmantilanne, epäilyttäisi hankkia uutta vauvaa näin epävakaaseen yleiseen maailmantilanteeseen.
Rahatilanne on nykyisellään sopiva, on varaa ostaa mitä tarvitaan ja silloin tällöin esim. matkustella, mutta nuorana pitkään rahatilanne oli heikko ja nyt olisi mahdollisuus nauttia vakaammasta taloudesta... ellei sitten sorru vauvakuumeissaan hankkimaan uutta pientä, mikä tietäisi äitiysrahoille ja sen jälkeen kotihoidontuelle tippumista, kasvaneita päivähoitomaksuja, kaikkien vauvan/lapsen varusteiden hankkimista alusta (aiemmat tietty aikoja sitten myyty/annettu pois) jne...
Mutta ai että vauvakuumetuttaa ja miestä myös vähän!
Onko jollain muulla täällä samanlaisia ajatuksia? Tai muuten kommenttia?
Kommentit (19)
Mietin, että ehkä tällaiset ajatukset ja vauvakuume tuli nyt, koska omien lasteni kohdalla olen tavallaan luopumassa siitä varsinaisesta (pikku)lapsiperhearjesta. Nuorempikin täyttää tänä vuonna jo 11 vuotta ja viilettää kavereiden kanssa ja on jo omatoiminen. Ehkä tämä vauvakuume menee ohi, kun saan itselleni muita virikkeitä aiemman lasten juttujen kautta elämisen tilalle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ette te myöhässä ole. Meille syntyi iltatähti kun muut lapset 12, 14 ja 16. Me oltiin 44 ja 57. IsommiSta lapsista paljon apua.
Oot kyllä nii vanha jo että tuskin edes tärppää.
Noh täällä eletään vain kerran, kai se kaduttaa jos jätätte hankkimatta? Kuulostaa siltä että tuo olisi kaikin puolin hyvä idea teille juuri nyt. Ja noista sisaruksista pitäisi olla jo apua kotitöissä sekä vanhemmasta jos nyt ei vielä, niin ainakin pian jo myös lastenhoidossa. Sinä alat olla iässä jossa laspen saamiseen liittyvät terveysriskit vaan kasvaa, joten sinuna en jäisi pitkään pähkäilemään vaan aloittaisin sen yrittämisen heti. Varsinkin kun olette miehen kanssa samaa mieltä asiasta.
Nuo työkuviot kuulostaa ainoalta miinukselta, mutta jos lohduttaa on ainakin meillä kaikki mammalomilta ja hoitovapailta palanneet päässeet ihan kunnolla vauhtiin mukaan.
Meitä harmittaa nyt viisikymppisinä, ettemme hankkineet sitä haaveilemaamme neljättä lasta. Joten täältä ääni vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valitsin samassa tilassa itseni. Menin avoimen yliopiston väylän kautta opiskelemaan kauppatieteitä. Kyllä oli hyvä ratkaisu! Opiskelua oman työn ohessa. Keskiarvo nyt 4 (!!!) ja pian tulee aika yrittää tutkinto-opiskelijaksi. Pitää vaan miettiä vielä miten hoitaa homman niin, että duuni säilyy.
Koiranpentu tai kaksi? Kuumeilin itse neljättä, mutta lopulta järkisyyt voittivat. Päätös oli vaikea, mutta nyt tilanteen tasoituttua ehdottomasti oikea. Voin yhä rakastaa vauvoja ja joskus varmasti hellin tulevat lapsenlapset. En silti halua kulkea päiväkodeissa ja alakouluissa 40-50-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa kun en saanut toista lasta kolmekymppisenä. Nyt on liian myöhäistä nelikymppisenä.
Ap sinua jää kaduttamaan jos et hanki sitä vauvaa. Jos rahatilanne on kunnossa eikun vaan pullat uuniin :) kerro sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika heppoiset "puolesta" - syyt. Vauvat ovat ihania, mutta ne ovat vauvoja vain muutaman kuukauden ja sen jälkeen olet taas pikkulapsiperhevaiheessa, joka on nyt jo ohi.
Minä olin samassa tilassa kuin sinä ja lapset suht saman ikäisiä. Päätimme, sitten hankkia vauvan ja isommat lapset auttoivat kotitöissä ja vauvan hoidossa. Nyt lapset jo isoja mutta järkevä ja vastuullinen tyttö siitä tuli.
Olin 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googletappa vähän keskustelua, joissa 3. lapsi hankittu isolla ikäerolla. Aika katkeria tilityksiä löytyy, missä kadutaan päätöstä vaikka lapsi rakas olisikin. Nämä pointit saivat minut luopumaan ajatuksesta.
Ne, ketkä eniten kannustavat, saattavat olla juuri niitä katuvaisia. Toivovat muillekin saman "kiirastulen"
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu tai kaksi? Kuumeilin itse neljättä, mutta lopulta järkisyyt voittivat. Päätös oli vaikea, mutta nyt tilanteen tasoituttua ehdottomasti oikea. Voin yhä rakastaa vauvoja ja joskus varmasti hellin tulevat lapsenlapset. En silti halua kulkea päiväkodeissa ja alakouluissa 40-50-vuotiaana.
Koiranpentu? Ei koiria voi verrata ihmisiin jos tajusin oikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvää huomenta... oikeastikko ihmiset ehdottaa että hanki vaan uusi vauva ne muut lapset auttaa lastenhoidossa? No ei todellakaan niiden kuulu hoitaa sitä uutta tulokasta kun vanhemmat itsekkäistä minä minä ja mun vauvakuume syystä hankkii vielä yhden ja ei jaksa sitä kokonaan itse hoitaa
En ryhtyisi, mulle sopi paremmin tyyli lapset kahden vuode välein. Tolla tyylillä sulla on 25 v. alle 10v. lapsi (vielä aika huollettava) talossa.
Älä lässytä vaan reippaasti kermaa perseeseen .
Vielä on kesää jäljellä, etkä ole mitenkään erityisen vanha moni ensisynnyttäjä on sinun ikäinen tai jopa vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu tai kaksi? Kuumeilin itse neljättä, mutta lopulta järkisyyt voittivat. Päätös oli vaikea, mutta nyt tilanteen tasoituttua ehdottomasti oikea. Voin yhä rakastaa vauvoja ja joskus varmasti hellin tulevat lapsenlapset. En silti halua kulkea päiväkodeissa ja alakouluissa 40-50-vuotiaana.
Koiranpentu? Ei koiria voi verrata ihmisiin jos tajusin oikein
Ei voi verrata, mutta ap saisi siitä koirasta jonkun, jolle omistautua taas kun vauvaa ei tule. Koiraahan pitää hoitaa, paijata, lenkittää, ruokkia. Voi ostaa kivoja pantoja, leluja, vaatteita. :) eihän se ihan vauva olisi, mutta kuitenkin jokin mistä saa huolehtia ja hyysätä.
Lapsia saadaan. Ei tilata tai tehdä. En omaa uskonnollista vakaumusta mutta lapsia on neljä. Ikäeroa nuorimman ja vanhimman välillä 18 vuotta. Lapset ovat kaunein asia mitä elämässäni on tapahtunut. Ihmisrodun kannalta syntyvyys on säilyvyyden edellytys.
Kyllä mulla järjen ääni voitti vauvakuumeen. Vaikka olen "vasta" 32. Lapset 12 & 11. Ihan tarpeeksi puuhaa vielä heissäkin. Läksyt, harrastukset (joista nautin itsekin paljon)...
Lisäksi haluan nyt panostaa itseeni ja työhön. Kivasti olen edennyt uralla ja koko ajan enemmän vapautta panostaa työntekoon, joka on heti lasten jälkeen tärkeintä elämässäni.