Nyt sain kuulla miksi oudommat/ puolitutut ihmiset ei uskalla lähestyä minua :(
Näytätn kuulemma liian ylpeältä.
Oikeasti olen ujo enkä ollenkaan ylpeä tyyppi.
Kommentit (14)
Tsemppiä sulle! Nyt kun tiedät mistä kiikastaa, osaat ehkä suhtautua asiaan " paremmin" tai jopa muuttaa sitä jotenkin.
Tiedän tunteen! Olen yrittänyt pyrkiä lähestyttävämpään olemukseen: eli hymyilen ja otan enemmän kontaktia ihmisiin. Helppoa se ei ole, kun on ujo ja kuvittelee näyttävänsä typerältä tai puhuvansa ihan pehmoisia/epäkiinnostavia asioita. Kyllä se siitä :)
tummat kulmakarvat, jotka kaiketi täydentää tätä tylyä kuvitelmaa).
tuohan on ihan tyypillistä ujolle. Just suurin osa ujoista käyttäytyy niin että siitä saa vaikutelman että on tosi leuhka ja ylpee(nenän vartta pitikin katsoo muita).
Surullista.
myös ylpeäksi nimittelevien kehnosta ihmistuntemuksesta
ja ujo. Sairastan paniikkihäiriötä (lääkkeillä kurissa) ja jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden kammoakin,joten olen uusissa tilanteissa aina aika hiljaa ja vetäytyvä. Koska minua usein luonnehditaan myös fyysisesti hyvän näköiseksi ja kauniiksi, tämä hiljaisuus ja vetäytyvyys yhdistetään tietysti ylpeyteen.
Olen kuullut jälkikäteen mm. sellaisia minusta sanottuja kommentteja (hyviltä ystäviltä, joiden kavereita olen tavannut), että " nätti tyttö, mutta tosi ylpeä" . Ystävät ovat kyllä aina yrittäneet sitten puolustaa minua näille kommentoijille...
joka ei ole sosiaalisten taitojen puutetta niinkään, vaan tarvitsen aikaa tutustuakseni ihmisiin ja asioihin.. olen niin sanotusti hitaasti lämpiävää tyyppiä: olen mielelläni vähän sivummalla hiljaa ja tarkkailen/ tutkiskelen tilannetta, jos en tunne vielä ihmisiä hyvin. Itse asiassa siinä tilanteessa pääkoppani on yleensä ihan tyhjä. Ei tunnu että olisi yhtään mitään sanomisen arvoista (tuttujen kanssa on ihan toisin).
Jos joku pitää sitä ylpeytenä, noh. Omapahan on menetyksensä. Minä nyt vain olen tällainen. Ihmiset ovat erilaisia.
joskus yritän oikein urakalla olla sosiaalisempi, mutta lopputulos on yleensä aika sekava. Takeltelen sanoissani, höpisen outoja ja naurahtelen hassusti. Parempi vain olla oma ujo itseni. :)
Hermostun helposti kyllä erilaisista ennakkoluuloista, mutta koska en saa itseäni puolustettua kihisen kiukusta tyhmien ihmisten käsityksistä ja joskus saatan todellakin olla kiukkuinen ja tyly.
Ärsyttää, kun tästä asiasta tehdään ujojen ja/tai varautuneiden ihmisten vika. Ihan kuin muilla ei olisi varaa katsoa peiliin ja arvioida omaa ihmistuntemustaan.
Minulla on osittain sama ongelma myös kuin ap:llä. En ole varsinaisesti ujo, mutta tarkkailen tilanteita ensin etäämmällä enkä ole heti suuna päänä touhuamassa. Minua myös pidetään fyysiseltä olemukseltani kauniina ja pukeudun tyylikkäästi. Näistä tekijöiden perusteella olen sitten kuulemma viileä, etäinen ja elegantti. :( Paremmin minut tuntevat tietävät, että olen kuitenkin aika huumorintajuinen, empaattinen ja avarakatseinen. Harmi vain, ettei ihmisellä ole oikeutta olla pinnaltaan rauhallinen ja varautunut ilman, että heti toiset tekevät tulkintojaan kielteisistä luonteenpiirteistä. :(
Lisäksi olen " pohdiskelijatyyppi" ja varsinkin isommassa seurueessa saatan olla pitkiäkin aikoja hiljaa ihan omissa ajatuksissani, mikä saa minut tietenkin vaikuttamaan entistäkin tympeämmältä...huoh.
nykyään tutkimuksiin? Nykyään kun kaikkien tulisi olla niin sosiaalisia..
Vierailija:
joka ei ole sosiaalisten taitojen puutetta niinkään, vaan tarvitsen aikaa tutustuakseni ihmisiin ja asioihin.. olen niin sanotusti hitaasti lämpiävää tyyppiä: olen mielelläni vähän sivummalla hiljaa ja tarkkailen/ tutkiskelen tilannetta, jos en tunne vielä ihmisiä hyvin. Itse asiassa siinä tilanteessa pääkoppani on yleensä ihan tyhjä. Ei tunnu että olisi yhtään mitään sanomisen arvoista (tuttujen kanssa on ihan toisin).
.
Heidän puolustuksensa näkyy ulospäin leuhkana ilmeenä ja etäisenä käytöksenä. Entä jos koittaisit hymyillä ja kysellä enemmän sellaisille ihmisille joita haluat lähestyä?