Lue keskustelun säännöt.
Äiti muuttamassa lapsen kanssa kauemmas
25.01.2016 |
Tässäpä tämmöinen perinteinen eron jälkeinen vääntö lapsesta isän ja äidin välillä. Ollaan pari vuotta sitten erottu, alle kouluikäinen lapsi vielä. Asuu vuoroviikoin vanhempien välillä ja tästä tehty kirjallinen sopimus. Asutaan lähellä toisiamme ja olemme kokeneet että tämä on tällä hetkellä toimiva systeemi lapselle ja vanhemmille. Nyt kuitenkin äiti on löytänyt netistä uuden miesehdokkaan, joka sattuu asumaan usean sadan kilometrin päässä. Lapsen haluaa luonnollisesti viedä mennessään, mihin en suostu. Jos sovintoa ei löydy, niin käräjäthän ne edessä ovat.
En tiedä mitä isänä voin asialta odottaa, onko äiti automaattisesti enemmän näissä "oikeassa" vai joko yhteyskunta on edistynyt ja myös isää voidaan pitää realistisena vaihtoehtona kun käräjöidään lapsen asumisesta? Mielestäni lapsen olisi hyvä olla tutulla paikkakunnalla, jossa on tukiverkko ja muut yhteydet. Vieraalla paikkakunnalla ei ole mitään tuttua. Ainoastaan äiti. Äidin mielestä lapsen paikka on aina äidin luona.
Toki kun koulua ei vielä ole aloittanut, niin sitä sidettä ei ole. Lapsella on kuitenkin erityistarpeita, joihin esimerkiksi päiväkoti on valjastettu ja ympäristö turvattu. Isänä minulla myös on omakotitalo ja ympäristö, jossa lapsi voi kasvaa ihan hyvin. Kummallakaan vanhemmalla ei ole mitään huonoja juttuja, joten molemmat kyllä käyvät vakituiseksi kodiksi.
Eikös näissä lapsen etua ajatella ja tähdätä siihen, että lapsella olisi mahdollisimman vähän muutosta elämässä? Äidillä on auto käytössä, joten voi myös paremmin lasta tavata. minulla ei autoa ole, eikä ajokorttia, joten olisi ikävää julkisilla lähteä lasta sieltä aina hakemaan. Perässä muuttaminen ei ole vaihtoehto.
mietteitä? kokemuksia? vai olenko jo hävinnyt tämän, koska olen isä? :)
Kommentit (13)
Omakohtaista tietoa minulla ei valitettavasti ole, mutta olen ymmärtänyt, että nykyään oikeus painottaa sitä, että lapsen olosuhteet pysyisivät mahdollisimman muuttumattomina. Varmaan pätee erityistarpeisen lapsen kohdalla vielä painokkaammin. Eli uskon, että mahdollisuuksia on.
Joka tapauksessa älä missään nimessä suostu muuttoon noin vaan! Se ei ole lapsenkaan etu. Miksi se uusi mies ei voi muuttaa teidän paikkakunnallenne, jos kerran on pakko muuttaa yhteen? Suututtaa tuollaiset äidit.
Se neuvo minkä olen usein kuullut on, että kannattaa hankkia hyvä, perheoikeuteen erikoistunut juristi, jos oikeuteen menette. Oikeudessa kannattaa varmaan pysyä erittäin asiallisena ja yhteistyöhaluisena, paitsi, että muuttoa et hyväksy. Eli lähivanhempana sinä pystyt tarjoamaan lapselle tutut olosuhteet, ja teet kaikkesi tukeaksesi äidin ja lapsen suhdetta välimatkasta huolimatta jne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei tämä ole ensimmäinen kerta tässäkään kahden vuoden aikana kun tätä mietitään. Heti eron jälkeen oli vastaava ja oli 500 km päähän viemässä lasta. Tämä suhde kuitenkin kaatui ennen kuin ehdittiin asiasta käräjille riitelemään. Nyt välimatkaa on "vain" 200 km linnuntietä, 300 km normiteitä pitkin.
Onhan tämä ikävä tilanne ja lapsen kannalta pahin mahdollinen. Olen kuitenkin isänä ollut ja haluan olla läsnä lapseni elämässä. Vaikka häilyvän hetken voisinkin jopa miettiä perässä muuttoa, niin tuntuisi niin absurdista alistua entisen vaimon oikuille ja mennä perässä. Lapselle paras toki olisi, että vanhemmat ovat molemmat lähellä.
Ehkä mun etuna tässä on juurikin tämä lapsen nykyinen asuinpaikka ja se, että oon aina osallistunut lapsen hoitoon jo pienestä pitäen. Oon lasta hoitanut äitiysvapaiden jälkeen kotona ja ammatiltani oon lastenhoitaja.
- Ap
En tiedä onko tässä tilanteessa normaalia kokea toisaalta myös syyllisyyttä kun joutuu asioista riitelemään ja lapsi kärsii väkisinkin. Ero itsessään on jo lapselle iso muutos ja vanhempien tehtävä olisi turvata se mitä turvattavissa nyt on. Mielestäni on väärin lastakin kohtaa koko systeemi rikkoa kun juuri on arki molemmilla lähtenyt pyörimään.
Uusi mies tuskin lähtee muuttamaan tänne, käsittääkseni hänellä on yritys ja omistusasunto siellä. Lapsia ei taida olla. No katsotaan miten tässä käy, ehkä tämäkin kuihtuu kasaan ennen h-hetkeä. Nuoriahan tässä vielä ollaan, niin ymmärrän että äidillä voi veri vetää muualle. Muistaisi vain roolinsa äitinä.
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista.
-Ap
Mulla on omakohtaista kokemusta ja lapsen sana on se mikä vaakakupin kääntää. Meillä oli vähän sama tilanne, tosin lapsi ei ollut vuoroviikkoja meillä vaan ns laajennetut tapaamiset. Lapsi oli tuolloin eskari-ikäinen, ja totesi olosuhdeselvittelijöille että ei haluaisi muuttaa, periaatteessa voisi asua isänkin luona mutta on tottunut asumaan äidin kanssa ja siksi haluaa muuttaa äidin kanssa. No tuossa oli taustalla muutakin, esim äiti oli valehdellut, manipuloinut ja lahjonut lasta, itsekin ihmettelimme että ainoastaan noin "lievästi" ilmaisi haluavansa asua äidin luona. Jos reilusti olis äitikin "pelannut" niin ois mennyt toisin. Puhumattakaan että ois ollut vuoroviikot ennen tuota muuttoa.
Ja tosiaan sen lapsen tahtotilan vuoksi sitten tuli päätös että lapsi muuttaa äidin kanssa.
Sulla on hyvä tilanne koska on ollut vuoroviikot, ja lapsen muutto äidin kanssa tekisi auttamatta ison muutoksen nykyiseen tapaamiskuvioon. Kyllä sulla on mahdollisuuksia saada lapsi luoksesi asumaan. Jos vallitsis tasa-arvo sukupuolten välillä niin lapsi jäisi ehdottomasti sulle, mutta sanoisin, että nykyisellä systeemillä sun mahikset on 50/50.
Tämä siis jos äiti ei ensin kaappaa lasta pariksi vuodeksi mukaansa ilman sun lupaa. Sen jälkeen oiskin sitten vaikeampi tilanne, koska lapsen ollessa susta erossa hänen olonsa olisi "vakiintunut" sinne äidin luokse.
Älä luovuta! Sulla on ihan hyvät mahikset siihen, että lapsi jää sulle! :) tsemppiä, kurjaksi voi mennä pahimmillaan..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tässä tilanteessa normaalia kokea toisaalta myös syyllisyyttä kun joutuu asioista riitelemään ja lapsi kärsii väkisinkin. Ero itsessään on jo lapselle iso muutos ja vanhempien tehtävä olisi turvata se mitä turvattavissa nyt on. Mielestäni on väärin lastakin kohtaa koko systeemi rikkoa kun juuri on arki molemmilla lähtenyt pyörimään.
Uusi mies tuskin lähtee muuttamaan tänne, käsittääkseni hänellä on yritys ja omistusasunto siellä. Lapsia ei taida olla. No katsotaan miten tässä käy, ehkä tämäkin kuihtuu kasaan ennen h-hetkeä. Nuoriahan tässä vielä ollaan, niin ymmärrän että äidillä voi veri vetää muualle. Muistaisi vain roolinsa äitinä.
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista.
-Ap
On normaalia kokea syyllisyyttä! Mutta se ei tässä tapauksessa tarkoita, että tekisit väärin - päinvastoin. Älä anna syyllisyyden estää sinua toimimasta lapsen edun mukaisesti. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on mahdollisuudet saada lähihuoltajuus itsellesi. Kannattaa olla ystävällinen ja asiallinen äitiä kohtaan, mutta pitää kiinni siitä, että et voi suostua lapsen muuttoon. Eli et halua mennä oikeuteen, mutta jos on pakko niin menet kyllä jne.
Kuten vitonen sanoi, jos lapsi muuttaa äidin kanssa niin tilannetta on todella vaikea muuttaa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä anna periksi ja pidän kyllä oman puoleni asiallisena. Sen verran tiedän, että toisen vanhemman haukkuminen ja mustamaalaus lähinnä pahentaa vain tilannetta. Järkeviä perusteluja yritänkin kasata tarpeen tullen eteeni. Totta kai ehdotan ensin sovittelua ja jos ei sopua löydy niin sitten ikävä kyllä käräjille.
Miinuksena ehkä minulle on se, että lapsen virallinen osoite on äitinsä luona. Se kun ei voi olla kahdessa paikassa. Sikäli kun se jotain näissä merkkaa. En tiedä voiko äiti muuttaa lapsen osoitteen ilman lupaani eri paikkakunnalle, vai kuuluisiko maistraatin kysyä lupaani. Kun muutti pois yhteisestä kodista ja äiti teki osoitteenmuutoksen lapsen kanssa niin ei tullut kyselyä. Silloin itse muutin ensin pois ja myöhemmin ex puolisoni. Nyttemmin lunastin asunnon itselleni ja muutin takaisin entiseen yhteiseen taloomme.
Meillä lapsi on vasta 4v, joten ei vielä juuri mielipidettä voi kysyä. Kuulostaa myös ikävältä jos 6v lapsen mielipide on vaikuttanut noin paljon. Enpä tiedä mitä omakaan poikani vastaisi jos nyt asiaa kysyisi, voi olla eri päivinä eri vastaus.
- AP
Jos kirjat olisivat sinulla, mitään ongelmaa ei olisikaan. Eli silloin äiti ei oikeastaan käytännössä voisi saada muutettua lapsen kanssa. MUTTA äiti ei saa muuttaa lapsen osoitetta ilman sinun suostumustasi, jos olet huoltaja, eli mielestäni maistraatti toimi väärin tuossa eronne jälkeisessä muutossa. Sinuna kysyisin maistraatista, miten toimivat jos exäsi yrittää muuttaa lapsen kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä, kun kirjat on äidin luona, niin äiti voi periaatteessa kyllä muuttaa kysymättä, kun muuttaa Suomen rajojen sisällä. Tämä on mielestäni tosi väärin. Ihmettelen, miksi suomessa ei ole Ruotsin käytäntöä, että lapsella voisi olla kaksi virallista osoitetta.
Joka tapauksessa, kuten jo joku sanoikin, niin avainasemassa on se, että pääset tavalla tai toisella estämään muuton. Oikeusprosessi on hidas ja jos äiti ehtii lapsen kanssa muuttamaan ja asumaan pitkään toisella paikkakunnalla, niin sitten vaakakupissa painaa se.
Mielestäni mahdollisuutesi on hyvät, koska lapsen etu on yleensä se, että olosuhteet pysyvät muuttumattomina. Toisaalta, perheet muuttavat jatkuvasti... Nämä on ikäviä ja todella vaikeita juttuja, eivätkä edes selviä kovin nopeasti.
Oikeustaistelu on aina se kaikista pahin vaihtoehto. Tsemppiä matkaan!
Kamala se sun ex. Itsekäs paska, suoraan sanoen.
Mä tapasin aikanaan eron jälkeen uuden miehen, lapset oli silloin vuoroviikoin mulla ja isällään. Tää mun uusi tuttavuus harkitsi muuttoa n. 50 km päähän enkä mä suostunut edes siihen. Tai siis olisin mä antanut hänen muuttaa mutta mä olisin jäänyt alkuperäiselle paikkakunnalle joten se suhde olisi mennyt siinä. En mä halua lapsilta riistää isää arjesta vaikka mä sitä ihmistä vihaankin täydestä sydämestäni.
Älä anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjat olisivat sinulla, mitään ongelmaa ei olisikaan. Eli silloin äiti ei oikeastaan käytännössä voisi saada muutettua lapsen kanssa. MUTTA äiti ei saa muuttaa lapsen osoitetta ilman sinun suostumustasi, jos olet huoltaja, eli mielestäni maistraatti toimi väärin tuossa eronne jälkeisessä muutossa. Sinuna kysyisin maistraatista, miten toimivat jos exäsi yrittää muuttaa lapsen kirjat.
Maistraatti ei mitään kysele, vaan lähtökohtaisesti vanhemmat päättävät missä lapset ovat kirjoilla. Jos tulee ilmoitus kirjojen siirtämisestä, niin maistraatti kuittaa sen olettaen että asia on ok. Lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa, eli muuttotilanteessa teidän olisi pitänyt pysähtyä miettimään missä osoittessa lapsi on kirjoilla. Lisäksi lastenvalvojalla voi tehdä kirjallisen sopimuksen lapsen huoltoon liittyvistä seikoista ja mm. sopia siitä missä lapsi on kirjoilla. Ota lastenvalvojaan yhteyttä ja käy keskustelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjat olisivat sinulla, mitään ongelmaa ei olisikaan. Eli silloin äiti ei oikeastaan käytännössä voisi saada muutettua lapsen kanssa. MUTTA äiti ei saa muuttaa lapsen osoitetta ilman sinun suostumustasi, jos olet huoltaja, eli mielestäni maistraatti toimi väärin tuossa eronne jälkeisessä muutossa. Sinuna kysyisin maistraatista, miten toimivat jos exäsi yrittää muuttaa lapsen kirjat.
Eka kerta johtui luultavasti siitä, että eron jälkeen minä muutin ensin yhteisestä kodistamme vuokralle. Äiti jäi lapsen kanssa kirjoille omakotitaloomme. Sitten hän halusi muuttaa pois siitä ja asunto meni myyntiin. Ei mennyt kaupaksi niin lunastin talon itselleni ja asun nyt tässä. Ja lapsi tietysti kirjoilla äitinsä vuokra-asunnossa. En tiedä olisiko maistraatti kysellyt jos äiti olisi ensin muuttanut pois.
Vaikka äiti saisikin lapsen kirjat vietyä mennessään, niin toivon että enemmän vaakakupissa painaisi kirjalliset sopimukset vuoroasumisesta. Voisi kyllä kysyä maistraatista, voinko riitauttaa lapsen asumisen sinne jäihin ennen mahdollista muuttoa..
Se mikä tässä mietityttää onkin juuri tuo, jos käräjille mennään ja parhaillaan se pari vuotta asiaa selvitellään. Miten lapsen asuminen sinä aikana? Silloinko äiti voi kirjoilla olon perusteella päättää? Se pelottaakin jos äiti saa lapsen vietyä mukaansa ja sitten kahden vuoden kuluttua todetaan että tilanne on jo vakiintunut sinne, niin määrätään äidin luokse asumaan.
Toivotaan kuitenkin parasta, pelätään pahinta. :)
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtis esittämään perusteiksi ajokortin ja auton puuttumista, koska jos et nyt ole vaikka sokea, niin onhan ne mahdollista hankkia.
Mä en ole ikinä tajunnut tuota, että uuden miehen/eukon takia hilppaastaan maailman ääriin lapsen toisesta vanhemmasta välittämättä.
Mutta en osaa sanoa mahdollisuuksistasi. Sun kuitenkin kannattaa tuoda esiin nuo räätälöidyt hoidot, turvaverkko yms. Koska teillä on ollut fifty-fifty-sopimus, niin luulisi että olette sikäli yhtä vahvoilla.