Olen eroamassa järkiliitosta ja haluaisin uuden suhteen, mutta en uskalla ihastua

Tunnen itseni ihan luuseriksi - menin mieheni kanssa yhteen koska en saanut sitä miestä, jonka halusin ja totesin sen episodin päätteeksi, etten uskalla rakastaa enää ketään, niin pahasti siinä aina käy. Mutta eihän tällainen laastarinkaan kanssa solmittu yhteiselo mihinkään johda, vaikka mies on kiltti kuin saapas, niin ei tee edes enää mieli olla sille ystävällinen, koska hän ei ole kunnioittanut minun periaatteitani esim. seksin suhteen. En halunnut seksiä mutta mies vain tunki elintään minuun.
En tajunnut silloin kauan sitten, että saamani sydänsurut johtivat siihen, että otin tämän laastarimiehen siksi, etten uskaltanut enää ihastua, mutta nyt kun ajattelen taaksepäin niin juuri niin siinä kävi. En siis uskalla ihastua vaikka olen menossa eteenpäin ja haluan pois tästä tukahduttavasta nykysuhteestani ja haluan rakkautta ja haluan ihastua, mutta olen niin surkea paska nössö, etten voi.
En kestä yksinkertaisesti ajatusta siitä, että tämä oli nyt sitten tässä. Joudun elämään ja olemaan yksin koko loppuelämäni. Koska kukaan mies ei huomaa minua eikä varsinkaan minun kiinnostustani, koska olen tällainen.