Lue keskustelun säännöt.
En enää ikinä saa olla onnellinen tai rakastettu
22.01.2016 |
Olen nyt raskaana ja 2 muuta lasta. Olen yh. Mies otti passin ja lähti. Ei ole meihin enää missään yhteyksissä. Olen lähes 40v eli ei mua enää kukaan huoli. En ole ulkonäöllisestikään mikään kaunokainen. Joudun siis viettämään loppuelämäni yksin ilman kumppani ja rakkautta.
Kommentit (15)
Sama vika kuin kakkosella. Kuka haluaisi oudon naisen, sosiaalisesti vammaisen naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kaunis enkä silti saa suhdetta
Sulla on kolme lasta mutta et ole onnellinen etkä rakastettu. Erikoinen yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kolme lasta mutta et ole onnellinen etkä rakastettu. Erikoinen yhtälö.
Lasten antama rakkaus on mielestäni erilaista mitä mieheltä saa!?
Otti passin?! Minne aikoi häippästä? On kai elatustukijutut kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kolme lasta mutta et ole onnellinen etkä rakastettu. Erikoinen yhtälö.
Lasten antama rakkaus on mielestäni erilaista mitä mieheltä saa!?
Totta kai on (yleensä parempaa, vilpittömämpää ja uskollisempaa).
Jos ihmistä rakastaa kuka tahansa, hän ei voi väittää, ettei hän ole rakastettu. Jos ihmisellä on omia lapsia, aika kylmäävää sanoa, että hän ei ole onnellinen (eikä tule koskaan olemaankaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mun isäkin luuli kun jäi leskeksi 72v:nä. Löysi 2 vuotta myöhemmin ihanan "tyttöystävän" jonka kanssa eli vielä 4 upeaa rakkaudentäyteistä vuotta.
Oot silti onnekas kun sulla on ne lapset. Minä oon 32v mies ja oon ihan samassa tilanteessa, mutta mulla ei ole edes niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama vika kuin kakkosella. Kuka haluaisi oudon naisen, sosiaalisesti vammaisen naisen?
Minä voisin ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sinulla mahdollisuus vielä rakkauteen! Toisin kuin minulla, joka elän parisuhteessa, jossa kukaan ei ole rakastanut enää ketään pitkään aikaan.
Voi tosiaan olla, että et saa koskaan miesystävää, joka sinua rakastaisi. Se tuskin liittyy siihen, ettei ole ulkonäköä. Katselepa ympärillesi, niin huomaat, kuinka taviksen näköiset ja rumatkin ovat pariutuneet.
On tietysti helpompaa olla onnellinen, jos on täydellinen parisuhde, jossa toinen osapuoli rakastaa täydellisellä romanttisella rakkaudella. Surullista kuitenkin on, jos ainoastaan sen takia on onnellinen. Sinun pitäisi pyrkiä siihen, että olet onnellinen, koska pidät omasta seurastasi, pidät itsestäsi, hyväksyt itsesi puutteinesi ( mitä ne sitten ovatkaan) ja arvostat persoonaasi, taitojasi, tietojasi, elämänasennettasi.
Se sitten aikanaan. Nyt sinulla on oikeus tuntea olosi surkeaksi, surulliseksi, hylätyksi, täynnä vihaat äynnä olevaksi jne. Käy kunnolla tunteet läpi, koska siten pääset erosta yli.
Mieshän tuossa tilanteessa on lopulta se häviäjä: hän on menettänyt parisuhteen, lapset ymmärtävät myöhemmin, miten hankalaan tilanteeseen jätti äidin jne. Mitä todennököisimmin menettää suuren osan siitä arvostuksesta, minkä lapset olisivat häntä kohtaan tunteneet aikuisena.
Hanki itsellesi ns. turvaverkko, jos sitä ei ole. yhden neuvon annan sinulle. Älä moiti ex-miestäsi lasten kuullen, se sattuu heihin, ja heidän hylkäämiskokemuksensa on tällä hetkellä suurempi kuin sinun, jos tilanne on sellainen, ettei mies pidä heihinkään yhteyttä. Heidän on saatava uskoa siihen, että isä rakastaa heitä, vaikka käyttäytyy nyt huonosti. ( Voi rakastaakin, mutta päässä vinksahti.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, ei ne lapset ole este sille joka oikeasti sinuun ihastuu, huom.ei jos vaan kun. Ja Se miehen tai naisen rakkaus..se nyt kestää sen alkuhuuman. Toki ihan kivaa, mutta lapsien rakkaus on parasta.
mä en ole koskaan sitä ollutkaan, enkä tule koskaan olemaan :-(
Onhan tämä ahdistavaa, varsinkin kun se ei oo ulkonäöstä kiinni vaan on vaan ihmisenä niin saatanan vammanen ettei koskaan kelpaa kenellekään.