Lue keskustelun säännöt.
Keskustelithan sinä ennen lasten tekemistä miten erossa toimitaan
22.01.2016 |
Siis että kumpi jää yh.ksi tai onko viikko-viikko systeemi, ettei se sitten tule yllätyksenä. Meillä sovittiin että jos ero tulisi mies jäisi yh-isäksi ja itse olisin etä-äiti. Miten teillä on sovittu?
Kommentit (44)
Ei olla keskusteltu, koska ei ole aikomusta erota. Avioehtoakaan ei ole vaikka miehellä jonkun verran omaisuutta onkin. Mies itse kieltäytyi avioehdosta vaikka minä siitä puhuin naimisiin mennessä, että olisin hyvin voinut sellaisen allekirjoittaa. Kaipa tuosta lasten "kohtalosta" voisi kans jutella että sitten JOS niin paskaisesti kävis että ero tulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Ei olla kyllä keskusteltu tai varsinkaan sovittu mitään. Mistä hitosta me voimme tietää mikä elämäntilanteemme silloin on ja mikä siinä tilanteessa on meidän lastenetu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Mistä sinä tiedät mikä teidän elämäntilanteenne on siinä kohtaa jos se ero tulee?
No en todellakaan. Jos kokee tarpeelliseksi tehdä erosuunnitelmat selväksi ennen lapsia, on se merkki siitä, että ne lapset pitää jättää tekemättä!
Yölintua lainatakseni: sitä saa mitä tilaa. Jos odotat elämältä paskaa, saat sitä ihan varmasti. Jos taas ajattelet että onnistut, paranee onnistumismahdollisuudet dramaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei keskusteltu täälläkään. Jossain vaiheessa isä oli sitämieltä että lapsi olis hänellä puoliksi. Eron tapahtuessa kuitenkin kävi niin että minä se lapsen kanssa jäin. Isä ottaa lasta miten huvittaa ja hänelle sopii.
Sovittiin me lasten ja kodinhoidosta ennen lastentekoa, ei mies pitänyt lupauksiaan. Eron jälkeen kuitenkin on viikko-viikkoisä, koska laiskuudestaan huolimatta rakastaa lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovittiin ja mies ryhtyy lähi-isäksi ja itse tapaan lasta joka toinen vkl, jos näin sattuisi käymään.
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Mistä sinä tiedät mikä teidän elämäntilanteenne on siinä kohtaa jos se ero tulee?
Ainakin se on ollut samankaltainen näin 12v niin tuskin se siitä kovasti muuttuu. Miehellä paremmat tulot, asuu omakotitalossa,asuisi eronkin jälkeen, itse pienessä asunnossa yms joten siksi olisi parempi jos hän olisi lähi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikkea ei voi ennalta sopia. Ei sitä tiedä millainen elämäntilanne on, kun/jos ero tapahtuu... ja millaisia tunteita se herättää. Olisitko ap valmis jäämään etä-äidiksi, vaikka miehesi jättäisi sut jonkun superbimbon takia, joka vihaisi lapsianne?
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Mistä sinä tiedät mikä teidän elämäntilanteenne on siinä kohtaa jos se ero tulee?
Ainakin se on ollut samankaltainen näin 12v niin tuskin se siitä kovasti muuttuu. Miehellä paremmat tulot, asuu omakotitalossa,asuisi eronkin jälkeen, itse pienessä asunnossa yms joten siksi olisi parempi jos hän olisi lähi.
Just just. Ette siis asu yhdessä? Älä edes harkitse lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Mistä sinä tiedät mikä teidän elämäntilanteenne on siinä kohtaa jos se ero tulee?
Ainakin se on ollut samankaltainen näin 12v niin tuskin se siitä kovasti muuttuu. Miehellä paremmat tulot, asuu omakotitalossa,asuisi eronkin jälkeen, itse pienessä asunnossa yms joten siksi olisi parempi jos hän olisi lähi.
No minkä takia sitten eroaisitte jos kaikki jatkuu ennallaan yhtä auvoisasti?
Yleensä tällaisista asioista sovitaan sitten kun ne tapahtuu. Oletteko myös sopineet miten toimitte, jos jompi kumpi teistä sairastuu vakavasti, jääkö toinen omaishoitajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Buahahhahaa... Luuletko et millään aiemmilla sopimuksilla on mitään virkaa ku se ero koittaa. Luvattiinhan me olla yhdessäki kunnes kuolema erottaa. Jos se rikottais, ni mikäpä estää rikkomasta muitakin lupauksia ja sopimuksia?
No ei todellakaan. Ei ollut mitään aikomusta erota, eikä olla erottu (20 v naimisissa, esikoinen jo täysi-ikäinen). Sitä paitsi ei tuollaisilla sopimuksilla ole mitään arvoa koska ne eivät SDP. Hyvänä päivänä voit olla sitä mieltä että juu näin on paras, mutta katkerasta eroprosessissa voitkin olla aivan päinvastaista mieltä.
Ei olla keskusteltu. Mut ehkä tän ketjun innoittamana aion vaatia sitovan lupauksen ettei kumpikaan mene ainakaan kuolemaan ennen ku lapset ovat täysi-ikäisiä. Täytyyhän sitä sopia ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
En minä pelossa elä. Tämä on vaan minusta hyvä käytäntö, ei sitten tarvitse miettiä tällaisia jos ero sattuisi tulemaan. Ei meilläkään ole erottu vaan ollaan 12v oltu yhdessä.
Olettehan keskustelleet jo siitä, että eron sattuessa minkälaista elämää vietätte sitten sinkkuna? Millaista puolisoa etsitte itsellenne seuraavaksi? Paljon olet luvannu maksaa miehelle elareita?
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
Sitä sanotaan realismiksi. Lähes kaikille tulee ero, kysymys on vain siitä missä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?
Sama meillä. Kun asiat menee jakoon niin ne on jaettu.
Jos hamassa tulevaisuudessa tulisi ero, emme nyt tiedä millanen elämäntilanne tai eron syy silloin on. Ei kukaan tiedä miten elämän kriiseissä reagoi
T. 20 vuotta yhdessä
Ei tietenkään. Ei olemää voi elää niin, että odottaa koko ajan pahinta. Ottaa kaikki syöpävakuutukset, varmistaa ja ennakoi. Mitä elämää pelossa eläminen on?