Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ammattikasvattajien olla jotenkin "parempia ihmisiä"?
22.01.2016 |
Mietin tässä eräänä päivänä, että kaikkein parhaimmat hoitajat ja opettajat, jotka tiedän, on niitä joiden elämä ei sitten mennytkään ihan niin mahtavasti ja täydellisesti nappiin ja jotka on se vuoksi helposti lähestyttäviä. Näillä jotenkin riittää ymmärrystä ja sellaista leppoisaa huumoria niissäkin tilanteessa, joissa vähän takakireämpi perfektionisti on sormi pystyssä ojentamassa. Enkä tarkoita tässä kurittomuuden sallimista, vaan sen ymmärtämistä että ihmiset menee ja koheltaa ja virheitä sattuu.
Sitten kuitenkin monet tuntemani opettajat tuntuvat kokevan, että heidän pitäisi olla jotenkin esimerkkinä lapsille ja vanhemmille. Vaaditaanko heiltä oikeasti tällaista ja kuka vaatii? Pitääkö sinun mielestäsi tällaisen ihmisen olla jotenkin parempi ihminen, eikö riitä että hän on ihan vaan ihminen?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai oletan, että lasten kanssa työtä tekevät ovat myös omassa elämässään vastuullisia ja kunnollisia. Normaaleja ihmisiä siis, mutta muistaen, että ovat periaatteessa aina tarkkailun alla. Sen pitäisi olla helppo juttu. Jostakin syystä muutama lapsia ammatikseen hoitava ovat vain omien lastensa kanssa ihan käsiä. Heidän kakaransa ovat juuri niitä kaiken helpolla saaneita kiukuttelijoita ja hemmoteltuja rääväsuita. Onneksi suurimmalla osalla homma on hyvin hanskassa myös kotona.