Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joita suku "hyljeksii" tai ette ole niiden kanssa missään tekemisissä?
21.01.2016 |
Sori huono otsikko. Isäni puolelta sukua ei ole, isäni on ainut lapsi ja sen vanhemmat kuolleet. Äidillä siskoja ja veljiä, sieltä serkkuja. Äidin äiti kuollut. Äiti on sisaruksiensa kanssa puhelimitse joskus tekemisissä, nähdään joskus sukujuhlissa tyyliin 5v välein. Olen nyt 27-vuotias, mutta en meinaa vieläkään päästä yli siitä, että mulla on kyllä suku mutta heidän kanssaan on ihan mahdoton olla tekemisissä. Tätini oikein rakastavat serkkujani ja paapovat heitä, mutta minuun eivät ole koskaan osoittaneet mitään kiinnostusta. Soittelevat kai serkuilleni ja lapsenakin kutsuivat kylään kesälomilla, minua ei todellakaan kutsuttu yhtään mihinkään. Minulla ei ole sisaruksia.
Tätini ja setäni ovat kaikki siis perheellisiä ja kaikilla heistä on jonkin sortin mielenterveysongelmia, persoonallisuushäiriötiä ja osalla päihdeongelmia. Silti osa on ihan korkeassa asemassa työelämässä yms. Kaikki serkukset ollaan siis jo aikuisia. Näiden ongelmien takia en ole ollut esimerkiksi koskaan suoraan tekemisissä serkkujeni kanssa eikä äitikään, vaan olen kuullut kuulumiset aina äitini kautta, koska aina lapset eivät ole olleet väleissä vanhempiensa kanssa ongelmien takia.
Kuulemma äitini sisarukset aina kertovat lastensa (=serkkujeni) jutuista, mutta eivät koskaan kysy minusta mitään. Sukujuhlissa on aina ollut tosi väkinäistä, esimerkiksi aina kehuneet ja halailleet serkkujani ja mulle ei sanottu sanaakaan. Jos joku on kysynyt jotain niin aina asenne on ollut halveksuva, tyyliin yliopistonkin alavalinta on nyt väärä jne.
Myös äitiäni he jollain tavalla syrjii ja tekevät aina jonkun ikävän tempun, esimerkiksi jättivät mut ja äidin kutsumatta yhtiin juhliin ja kaikki muut kutsuttiin. Toki muut asuvat maantieteellisesti lähempänä toisiaan, mutta ei se ole silti mikään selitys miksi esimerkiksi mua on koko elämä kohdeltu jotenkin tosi oudosti. Aina lapsena äiti sanoi, että sen sisarukset saattoivat moralisoida muun muassa sitä että mut on kasvatettu väärin ja mitähän mustakin tulee yms :D.
Osa jutuista mitä olen kuullut, on ihan tosi väärin äitiäni kohtaan ja osa taas ei liity meihin mitenkään suoraan, mutta on muuten vaan tosi kieroutuneita ja sairaita. On jotenkin välillä vaikea hyväksyä, että olisi sukulaisia, mutta niiden kanssa en voi olla tekemisissä, koska a) mulla menis mielenterveydestä viimeinenkin ripe b) surullista, mutta he eivät taida haluta olla mun kanssa tekemisissä ja koskaan en heille mitään ole tehnyt.
Esimerkiksi mun serkuista mulla on kivoja lapsuusmuistoja ja osaa heistä kaipaan kyllä. Ovat varmasti hyviä ihmisiä ja heidän kanssaan voisin olla tekemisissä, mutta kun eivät itse ole tekemisissä yhden tädeistäni kanssa mutta muut tädit sitten paapovat ja höösäävät näitä vissiin senkin edestä. En silti ole ottanut yhteyttä, koska se olisi jotenkin kiusallista kun ei ole nähty moneen vuoteen ja en varsinaisesti tiedä näistä ihmisistä mitään. Olen myös saanut vähän sen kuvan, että heitä osittain ärsyttää tätieni paapominen ja eivät haluaisi edes kuulla koko suvusta mitään kun jutut niin sairaita. Mut varmaan vastaavat puhelimeen kun tädit niille kerran soittelee, mullehan ne ei soittele :D.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Miten hyväksyä se, että olen oikeastaan täysin "suvuton"?
Kommentit (11)
Mulla äitini on ainut ns. normaali tästä katraasta, ei rikoksia, liikaa alkoholia eikä vakavia mielenterveysongelmia, joista johtuisi sitten joku outo holtiton käytös. Myös minusta tuli ihan normaali sitten kuitenkin. Tätini muun muassa syyllistävät äitiäni siitä, että ei soittele serkuilleni ja ei äidillä ole edes heidän numeroaan. Serkkuja ei ole koskaan äitini kiinnostanut, eikä edes oma vanhempansa kun on välillä niin ongelmainen. Välit välillä katkolla niin veikkaanpa, että haluavat pistää koko suvunkin vittuun sitten kun täditkin ovat niin sekopäisiä, mutta nämäpä soittelevat silti. Esimerkiksi yksi serkuistani kuoli pari vuotta sitten, kaikki muut kutsuttiin hautajaisiin paitsi minut ja äitini. Täti, joka oli serkun äiti ois halunnut meidät paikalle, mutta sitten sen ex, joka järjesti hautajaiset ei antanut meidän osallistua kun ei oltu "aktiivisesti tekemisissä toisin kuin muut tädit". Myös muut tädit sitten sanoivat meille tyyliin suoraan, että ollaan pahoja ihmisiä ja meistä koituisi vain harmia yms. Tietysti hautajaisten järjestäjähän sen silloin päätti, mutta erityisesti tätieni kommentit ja se miten he komppasivat tätä järjestäjää niin vähän ihmetytti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotainhan siellä äitisi sisarusten historiassa on joka hiertää välejä, ja josta sinäkin sitten saat osasi.
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan siellä äitisi sisarusten historiassa on joka hiertää välejä, ja josta sinäkin sitten saat osasi.
Yksi on alkoholiongelmainen, jota muut paapoo rahallisesti paitsi äitini. Äiti suostunut maksamaan hoitoa ja muuta, mutta ei anna rahaa tilille. Tässä esimerkiksi yksi asia. Muut asuvat myös toki lähempänä ja varsinkin nämä alkkista paapovat kärsivät mm. kaksisuuntaisesta ja saavat ties mitä päähän pistoja, aina pitäisi tanssia niiden pillin mukaan. Uhkasivat katkoa välit kun äitini ei halunnut matkustaa sinne satoja kilometrejä kun täytti 50v, koska äitini ei halunnut juhlia :D. Tämä esimerkki heidän sekoiluistaan ja järjen juoksusta. Ukkini taas on höpsähtänyt jo, ja hänel on nuori vaimo, joka on myös ihan näiden tätien tossun alla. Tätini ovat yksinkertaisesti tosi vaikeita ihmisiä ja osittain myös etäisyyden ja oman mielenterveytensä takia äiti on vähentänyt yhteydenpitoa.
Tämä vaikuttanut mun itsetuntoon, koska en koe olevani mitenkään kelpaava. Joskus mennyt ok, esimerkiksi lakkiaisissani oli ihan okei kun kaikki käyttäytyivät. Mutta yleisesti ottaen, koen olevani jotenkin epäkelpo varsinkin kun ovat aina niin kiinnostuneita kuulemma serkuistani ja kaikki muut ovat ihania, minä en mitään.
Ap
Parempihan sun on nuista erossa pysyä :)
Tiedän että mun on parempi olla erossa. Silti tuntuu ihan tosi pahalle kun muilla tuntuu olevan normaalimpaa sukua. Olisi helpompaa myös olla ilman koko sukua kuin se, että se on olemassa mutta se vain satuttaa. Aina joku kysyy että ai miten niin ette oikein ole tekemisissä jne..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen tarina. Perintöriita, jossa eräät kuppasivat perinnöt itselleen vuosia sitten. Huijasivat vanhaa ja sairasta veljeä tekemään testamentin itselleen.
Juuri kun olin kerskunut meidän suvun olevan rehellistä, niin tuli tämä.
Itse en olisi muutenkaan saanut mitään, vaan isäni. Jos ei olisi fuskattu.
Tuon jälkeen en ole ollut missään tekemisissä, enkä ole vastedeskään.
No minusta nämä perintöriitajutut ovat erikseen, koska siinä on selkeä syy mistä nakertaa. Meillä mummoni perintö oli tosi pieni ja ei siinä oikein jaettavaa ollut, kaikki kävi siististi. Jos ei olisi käynyt, äiti olisi varmaan antanut periksi siskoilleen kun kyseessä muutama satanen niin ei olisi tullut ongelmia, ainoastaan meille ihmetyksen aiheita :D.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pidä yhteyttä sukulaisiini, mutta syynä on kyllä ihan mielenkiinnon puute. En ole yhtään sukurakas enkä totta puhuen ymmärrä, miksi yhteinen kantaäiti olisi riittävä syy olla tekemisissä. Minulle riittävät ystävät, jotka olen itse elämääni valinnut.
Minä olen jotenkin vieraantunut suvustani. Muistan kyllä jo lapsena tunteneeni jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta ja aikuisena se vain vahvistui. Sukulaiset eivät ole minuun yhteydessä enkä minä heihin. Joskus olen miettinyt, mistä tämä voisi johtua, sillä veljeni ja vanhempani ovat suvun kanssa paljon tekemisissä. Itse soittelen silloin tällöin äitini kanssa, mutta muihin ei ole mitään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama vieraantuneisuuden tunne. Äidin puolelta sukua ei juuri ole mutta isän puolella paljon... jotenkin en vaan tunne kuuluvani porukkaan.
Mut on adoptoitu tähän perheeseen vauvana.
Mää oon kanssa yksin, vaikka suku on suuri. Johtuu pitkälti edesmenneen äitini holtittomasta elämästä. Äitini oli sekakäyttäjä ja käytös sen mukasta. Nyt korostan omille lapsille sisarusten ja suvun merkitystä.