Olen ihastunut töissä mieheen jota en edes tunne
Onko kenellekään käynyt yhtä typerästi:
Olen 30+ ikäinen nainen ihan hyvässä parisuhteessa. Ruuhkavuosien keskellä miehen kanssa ei ole oikein yhtään yhteistä aikaa ja olemme molemmat hyvin väsyneitä kokoajan.
Töissä toisella osastolla on mies jonka kanssa olen laittanut työasioissa sähköpostia ja olen parissa kokouksessa ollut hänen kanssaan. En tunne kyseistä miestä siis lainkaan.
Kuitenkin olen onnistunut luomaan päässäni hänestä tietynlaisen fantasian (ei pelkkää seksiä, myös ihastumista, yhdessäoloa, huolenpitoa) ja haaveilen hänestä jatkuvasti. Eilen työpaikan isossa tilaisuudessa tervehdittiin, menin ihan punaiseksi ja koko esityksen ajan haaveilin kuinka tämä kyseinen mies suutelisi mun niskaa ja.. No, kyseinen (tärkeä) esitys meni multa ihan ohi kun olin omissa ajatuksissani.
Oikeasti kyseinen mies voi olla vaikka minkälainen mulkku, vaimonhakkaaja(jos on vaimo), pettäjä, jne. Mutta ei mun haaveissa, siellä hän on tietenkin täydellinen :D
Keittiöpsykologina olen tätä jo pohtinut ja tämähän varmaan kertoo vaan siitä että oman miehen kanssa ei ole aikaa romantiikkaan ja parisuhde on muutenkin säästöliekillä. Mutta tunnen tästä erittäin paljon syyllisyyttä. Pahoittaisin mieleni jos mies haaveilisi toisesta naisesta näin (ja voihan haaveillakin). Onko kellään ollut yhtä typerää ongelmaa? Miten pääsitte tilanteesta pois?
Kommentit (12)
Kiitos kun vastasit, ihanaa etten ole ainoa idiootti :D
Mustakin on kivaa kuulla, että mulla on kohtalontovereita :D. Itse on pähkäillyt niin, että tämä ihastumiseni johtuu varmaan siitä, että kaipaan jännitystä elämääni (täysin turhaan, kun kaikki on hyvin). Lisäksi olen miettinyt, että kaipaankohan alitajuisesti sitä, että kelpaisin vielä jollekin muulle, kun ikää on jo 35-vuotta. On se jännä, että aikuisen ihmisen mieli voi toimia näin järjettömästi :D..
Lisäksi mieli toimii aivan järjettömästi: kun nyt haaveilen ties mistä niin veikkaan, että kyseinen tyyppi alkaisi ärsyttää minua alta aikayksikön, jos hän lähestyisikin minua yhtäkkiä. Kaipaan selvästi vaan jotain kiellettyä hedelmää, en tajua miksi.
Minä rakastun jopa ihmisiin, jotka saatan vain nähdä silloin tällöin työpaikan käytävällä. Lisäksi minun on jotenkin pakko kehittää itselleni ihastuksia, jotta saisi jotain piristystä tylsiin työpäiviin :D Usein harmittaa, kun ei ole ketään oikeasti omaan makuun menevään, mutta sitten keksin vain jonkun, vaikkei olisi lainkaan mieleeni. Uusilla työpaikoilla aina harmistun, jos ei ole yhtään kivannäköistä/oloista miestä töissä siellä :D Kivaa piristystä päivään :) Ja joo hyvässä suhteessa minäkin, joskin seksiä suhteessa on vähän miehen jonkinlaisen haluttomuuden/stressin takia. Tosin ihastuksia on ollut koko suhteen aikana jopa silloin, kun seksiä oli paljon.
Musta tuntuu, että limerenssi ei kyllä kuvaile tätä mun tunnetta, ainakaan mitä tällä http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html-sivulla on kuvailtu.
En koe tämän miehen kanssa mitään henkistä yhteyttä ja muutenkin kuitenkin aika rationaalista tämä ajattelu. Ainoastaan sitten kun lähden mun fantasioihin niin se vie ihan täyden keskittymisen, ja se on kyllä iiiihanaaa <3 :D
(Toki mä osittain haluaisin että tämä mies tietokonenörttinä eksyisi tällekin palstalle ja kirjoittaisi, sinäkö siellä XXX, minäkin ajattelen sinua :D Mutta toisaalta en taas halua sitä sillä se olisi jo askel kauemmaksi haaveilusta ja lähemmäksi sitä tunnetta että teen todella väärin omaa miestä kohtaan kun olen jo osittain sillä polulla)
Ap
Kirjoitin linkin väärin. Tarkoitan tätä: http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun vastasit, ihanaa etten ole ainoa idiootti :D
Taidatpa olla kun vastasit itsellesi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun vastasit, ihanaa etten ole ainoa idiootti :D
Taidatpa olla kun vastasit itsellesi :)
Hauskaa :D Oon aina miettinyt että miten joku voi tietää että kuka on kirjoittanut mitäkin. Ilmeisesti ei voikaan sillä minä olen ap enkä kirjoittanut tuota ensimmäistä vastausta :D Mutta tulipa nyt sekin asia selvitettyä että osaako täällä tosiaan ihmiset noin tarkkaan lukea :)
Ap
On sama ongelma, eikä ensimmäistä kertaa. Joku aiemmin kommentoikin, ettei se mies vaan se tunne. Taidan olla ihastunut ihastumisen tunteeseen. Tuo limerenssi-linkki oli hyvä.
Jälleen samassa tilanteessa ja pelkään että olen nolannut itseni, paljastanut tunteeni, vaikken aio niiden suhteen mitään tehdä.
Minulla on aivan vastaava ongelma, mutta ihastuminen ei kohdistu työkaveriini. Ajatuksissa ei ole mitään järkeä, mutta en pääse niistä millään eroon. Ajattelen tätä miestä jatkuvasti ja haaveilen samanlaista asioista kun sinä. Tiedän että todellisuus olisi aivan erilainen, jos menisin hänen kanssaan joskus pidemmälle. Meillä ei ole mitään yhteistä, eikä ajatuksissani mitään järkeä. Silti toivon salaa, että mies ottaisi minuun yhteyttä (mikä on mahdottomuus, koska hän ei tiedä edes nimeäni).