Ylisosiaalinen taapero, löytyykö muita?
Poika 1v9kk ei ole koskaan vierastanut ketään. Menee omasta tahdostaan kenen tahansa syliin, morjenstaa tuntemattomille, jää mielellään hoitoon, vaikka mll:n hoitajalle eli ei tarvii olla esim. sukulainen. On ollut tilanteita, että poika on vaan vilkutellut ja huudellut heippaa meille vanhemmille kun on tavannut uuden tuttavuuden esim. kadulla kulkiessamme (tämä tapahtunut ulkomailla). Ei pelkää ihmismassaa, hälinää, ilotulitteita, toistaiseksi ei yhtään mitään.
Kuitenkin, on todella vahvasti äidin poika. Imetän vielä ja imetys on pojalle tosi, tosi tärkeää ollut alusta asti. Kotona ollessa on koko ajan sylissäni, roikkuu jalassa, haluaa tissiä jne ja saa todellakin huomiota, sillä on ainut lapsi. Kotona ollessa pyhitänkin ajan ihan vaan leikkimiseen, askarteluun, satuhetkiin yms yhdessä tekemiseen, en räplää kännykkää enkä oikeastaan tee pahemmin kotitöitäkään (joo ei hyvä juttu).
Mietin vain, miksi ja miten pojasta on tullut niin älyttömän ylisosiaalinen kun kuitenkin kotioloissa on ihan täysin mammanpoika? Mistä tällainen käytös kertoo? Niin ja osaa myös kiukutella ja saa raivareita, mutta niitä ei näytetä kenellekään muulle kuin minulle ja isälleen. Miksi?
Kommentit (16)
Olisin kirjoittannut lähestulkoon samanlaisen kommentin. T. Juuri kasvatustieteitä lukenut :)
Varmaan ihan temperamenttikysymys. Jotkut sanovat, että vierastaminen on tärkeä merkki onnistuneesta kiintymyssuhteesta, mutta tuskin se on niin yksoikoista. Uskon, että lapsella voi olla hyvä kiintymyssuhde vaikkei ole koskaan vierastanutkaan.
Mun poika oli pienenä samanlainen! Jossain vaiheessa tajusi, että kaikki aikuiset ei moikkaa, eikä hymyile takaisin, niinpä se yltiösisiaalisuus ja luottavaisuus vähän rapisi ihmisestä :(. On jo aikuinen mies, mutta on edelleen hyvinkin sosiaalinen ja omaa suuren ystävä- ja tuttavapiirin.
Ihmeellistä, et vauvapalstalla näin positiivisia vastauksia ? Samaa mieltä olen, on tankannut sekä äidinmaitoa, että hellyyttä ja virikkeitä :-)
Mulla on lähes samanlainen poika, on jo 4-vuotias, mutta ollut tuollainen aina. Joskus harvoin saattaa hetken ujostella jotakin ihmistä, mutta yleensä ei.
Minulla 10kk ikäinen vauva, joka vastaava tapaus. Uudessa paikassa hetken katselee ympärilleen, sitten alkaa tutkia paikkoja ja ottamaan kontakteja ihmisiin. Jos vaan joku hänelle antaa positiivista huomiota, hymyilee, juttelee, leikittää, ei mene pitkään, kun jo pyrkii tämän ihmisen syliin ja halaamaan. Kaupassa kaikenmaailman partasuu-papoille hymyilee aurinkoisesti.
Tuntuu myös, että ei ujostele ketään tai mitään ellei ole väsynyt. Äkäisiä ihmisiä ja kiukkuista puhetta kyllä säikkyy ja arastelee, sille syy ihan varhaishetkissä, kun isänsä räyhäsi kotona ennen kuin päätti lähteä.
Saa myös kotona paljon huomiota ja on usein kiinni lahkeessa. Tisumaito myös tärkeää.
Juuri esim tuota kiintymyssuhde-asiaa olen miettinyt kun ei ole koskaan vierastanut, että onko siinä menty jotenkin metsään. Ja myös sitä kun omassa tuttavapiirissä ei ole vastaavia tapauksia. Niin ja sitäkin kun ei pelkää mitään, ihan normaaliahan on, että pienillä lapsilla esiintyy jotain pelkoja (pelätään vaikka joulupukkia, pimeää, kovia ääniä). Ap
Hän nyt vain sattuu olemaan sellainen luonteeltaan, luottavainen, rohkea ja sosiaalinen, ei siinä sen ihmeempiä tarvitse miettiä! :)
Onko pojallasi williamsin oireyhtymä? Siihen käsittääkseni kuuluu tuollainen ylisosiaalisuus.
Ole onnellinen. Tällä foorumilla mm epäsosiaalisia yksilöitä (miehiä) pidetään täysin mitättöminä hirvityksinä joita voi hyvällö omallatunnolla haukkua sydämensä pohjasta
Vierailija kirjoitti:
Mun poika oli pienenä samanlainen! Jossain vaiheessa tajusi, että kaikki aikuiset ei moikkaa, eikä hymyile takaisin, niinpä se yltiösisiaalisuus ja luottavaisuus vähän rapisi ihmisestä :(. On jo aikuinen mies, mutta on edelleen hyvinkin sosiaalinen ja omaa suuren ystävä- ja tuttavapiirin.
Sama juttu. Lapseni on hyvin vilkas ja sosiaalinen ja vaistoaa muista ihmisistä feikin käytöksen ja ilkeyden. Jostain kumman syystä poikani pitää samoista ihmisistä kuin minä.
Ihan pienet ei kyllä välttämättä pelkää mitään jos ei ole tullut pelottavia tilanteita vastaan. Ne pelot (joulupukki yms) alkaa vähän myöhemmin ehkä joskus 3v kieppeillä, kun tajutaan jo, että maailma onkin oikeastaan aika iso paikka ja että ei itse hallita sitä maailmaa. Osa on toki arempia temperamentiltaan ja pelkäävät kaikkea vierasta. Tuollainen vajaa 2v on sellainen maailman omistaja, joka ei tajua pelätä eikä varoa. Hän osaa kävellä ja juosta ja koko maailma on auki. Sitten kun ymmärrys lisii niin ymmärretään, että jos miten sattuu kurvailee niin ei ehkä osaakaan kotiin, jos äiti/isä häviää niin ollaan ongelmissa jne.
Lapsi ehkä huutelee sulle heippoja niin reteesti, koska ei oikeasti tajua sellaista tilannetta, että et tulisikaan takaisin.
Onko poikasi vammainen mitä XDDD kirjoitti:
Onko pojallasi williamsin oireyhtymä? Siihen käsittääkseni kuuluu tuollainen ylisosiaalisuus.
Jos olisit jenkki niin sun hidasta lastas pidettäisiin sairaansa.
Meidän pari vuotias tyttö on kans ihan samanlainen ettei vierasta ketään. Mutta sitten taas hän on sellanen tapaus, joka ei viihdy sitten yhtään sylissä, jos vähänkään koitat sylissä pitää,, ja hän ei halua, niin tulee samantien avaria ja hammasta =( (onneksi on väkivaltainen vain meitä vanhempia kohtaan, vaikkei sekään ole hyväksyttävää) Tyyppi on muutenkin ihan yli energinen paketti, ja jos päästät sen tuolla kylillä irti, niin lähtee kun naton ohjus, ja silloin häntä ei kiinnosta pätkääkään se missä äiti tai isi on... (joten olen rehellisesti katellinen niiden lasten vanhemmille joittenka lapset edes vähän katsoo missä isi tai äiti on ja pysyy näköetäisyydellä tai tykkää sylkytellä <3)
Hän on myös hillitön "apina", kiipeää roikkuu ja taitelee joka paikassa koko ajan.. koko ajan testaa omia kykyjään... Koko raskauden ajan olin kädet ristissä ja rukoilin: että "tulis isäänsä, tulis isäänsä... yks hullu perheessä riittää" Isä on taas se joka on rauhallinen ja omaa lehmän hermot.. mutta ei, minuun tullut!!! Tää on oikeesti joku karman ironista pilaa...
Reipas hän on kun mikä, ja äärimmäisen omatoiminen, (omistaa myös aivan loistavan PR naaman..)mutta lyön satasen vetoa että myöhemmin tulee vielä paljon ongelmia tuon itseppäisen ja adhd luonteen takia... Tuo tyyppi on ikävä kyllä jokaista piirrettä myöten täysikopio itsestäni (niin luonteeltaan JA jos vertaa lapsuuden kuvia, niin olemme kuin kaksoset, eli olen todella onnistunut monistamaan itseni)
... Voiko vielä toivoa että jossain vaiheessa sieltä tulis kuitenkin nuo isänsä luonteenpiirteet? ...kiltti, empaattinen, rauhallinen, harkitseva ja järkevä...
Vierailija kirjoitti:
Onko poikasi vammainen mitä XDDD kirjoitti:
Onko pojallasi williamsin oireyhtymä? Siihen käsittääkseni kuuluu tuollainen ylisosiaalisuus.
Jos olisit jenkki niin sun hidasta lastas pidettäisiin sairaansa.
Siis että vain Suomessa ja Japanissa pidetään vilkkautta ja nopeutta jotenkin vieraina piirteinä. Tuskin näistä fyysisesti hitaista kasvaa mitään mm leijonia vaikka ne olisikin niin helppoja.
Keittiöpsykologina sanoisin, että poika tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi ja maailman riittävän ennustettaksi paikaksi. Kotona tankkaa läheisyyttä ja huomiota, ihmisten ilmoilla kiinnostaa muut asiat.
Ja varmasti poika on perusluonteeltaan sosiaalinen ja luottavainen.