Kuinka moni äiti ja isä jakaa lasten sairastumisesta johtuvat poissaolot tasan, kuten pitäisi?

Me (paitsi kun jompikumpi on ollut vanhempain- tai hoitovapaalla).

Naisvaltaisten alojen työnantajien kannattaisi alkaa tentata tätä. Vois äkkiä vähentyä poissaolot, kun vähän kontrolloitaisiin, että minkälaisella moraalilla varustettua porukaa tuleekaan työllistettyä.

Hiukan vaikeahan noita on laskea kustannuksia että menisivät just tasan mutta en usko että ne paripäivää rasittaa yhteiskuntaa yhtään sen enempää kuin miehen useamman päivän joustot omissa töissään.

Meillä töissä se menee 90% äidit pois ja 10% isät.

Isien työ on aina tärkeempää, ei vain pysty olemaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Vai onko miehen työ "nnnniiiin tärkeetä", että meidän muiden pitää tehdä sinunkin työsi ja rukata vapaa-ajan suunnitelmamme kuukaudesta ja vuodesta toiseen uusiksi koko ajan, koska olet tossukka etkä saa miestäsi kantamaan vastuuta OMISTA lapsistaan?

Kyllä me jaettiinkin tasan ennenkuin työnantajani katsoi hyväksi alentaa palkkaani ja huonontaa työnkuvaani. Nyt mielelläni jään pois töistä ja hoidan lapset jos tarvetta on. Mieheni työnantaja vaan on ansainnut parempaa kun omani.

Alapeukuttajia taitaa vähän omatunto kolkuttaa.

Meillä minä olin kotona 90%. Miehen työ ei sinänsä ole tärkeämpää, mutta hänelle oli vaikea löytää pätevää sijaista ( mies on ope vieraskielisessä koulussa).

2000-luvulla kun mieheni jäi hoitamaan sairasta lasta kotiin, miehen esimies tokaisi että on naisen tehtävä hoitaa sairasta lasta. Muutenkin hieman heikkojärkinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin kotona 90%. Miehen työ ei sinänsä ole tärkeämpää, mutta hänelle oli vaikea löytää pätevää sijaista ( mies on ope vieraskielisessä koulussa).

Ei ole sinun työkavereidesi ongelma tuo, eikä todellakaan sinun miehesikään. Koulu vaivatkoon päätään tuolla.

Mies on useammin kotona lasten sairastaessa.

Meillä mä, eli äiti, oon melkein aina pois jos lapset sairastaa, isä on ollut ihan jokusen päivän. Mä vaan oon sitä mieltä, että kipeä lapsi kaipaa äidin syliä. Enkä rehellisesti sanottuna välitä kakkaakaan siitä mitä mun työnantaja tai työkaverit siitä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin kotona 90%. Miehen työ ei sinänsä ole tärkeämpää, mutta hänelle oli vaikea löytää pätevää sijaista ( mies on ope vieraskielisessä koulussa).

Ei ole sinun työkavereidesi ongelma tuo, eikä todellakaan sinun miehesikään. Koulu vaivatkoon päätään tuolla.

Mieheni kantoi huolta myös oppilaistaan, ja heidän opetuksestaan. Vaihtoehto käytännössä on, ettei tuntia pidetä tai lapset tekee jotain muuta. Tai tekevät "itsenäisesti jotain" ilman valvontaa. Minulle löytyi osaavia sijaisia.

Mikähän se taas yhen ihmisen (aloittajan) oikea ongelma on kun pitää oikein keskustelupalstalle kirjoittaa haukkuakseen? Oletko kenties itse niin tossukka tai hirveä alka kuten aloitus antaa ymmärtää, ettet saa edes omalta mieheltäsi? Kyllähän se kiukuttaa...mutta älä sinä huolehdi meidän muiden miehistä ja töistä, kyllä me pärjätään.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajia taitaa vähän omatunto kolkuttaa.

Ei kolkuta vaan ihmettelin vähän aloituksen ristiriitaisuutta. Siinä sanottiin, että työkaverit saavat sitten hoitaa poissaolijan hommat ja vaikka lykätä niitä omia lomiaan. Eli työt tulee kuitenkin tehdyiksi. Ihannetilannehan tuo sitten on, että äiti jää kotiin koska hänellä työtehtävät eivät kerry. Monissa töissä tekemättömät työt odottavat uusien kanssa, ei niitä kukaan ole poissaollessa tehnyt.

Ja onkos aloittaja sitten kauhea tossukka, kun ei osaa pitää kiinni omista lomistaan ja suunnitelmistaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä, eli äiti, oon melkein aina pois jos lapset sairastaa, isä on ollut ihan jokusen päivän. Mä vaan oon sitä mieltä, että kipeä lapsi kaipaa äidin syliä. Enkä rehellisesti sanottuna välitä kakkaakaan siitä mitä mun työnantaja tai työkaverit siitä ajattelee.

Äiti on kyllä maailman itsekkäin olento. Esim. omasta mielestäni olisi joskus ollut kiva, että isä olisi joskus jäänyt kotiin, kun olin pieni. Hössöttävää äitiä hikisen sylinsä kanssa sai ihan tarpeeksi ihastella muutenkin..

Kai olet myös sen sortin pirttihirmu, että mielestäsi miehesi ei osaa tehdä mitään lasten kanssa oikein, ellei se ole sinun tapasi tehdä?

Ja sitten 10v päästä ihmetellään, miksi mies istuu sohvannurkassa vihaisen näköisenä juomassa kaljaa, eikä tee mitään. No oisko siksi, että on päsmäröity kädettömäksi luuseriksi, ja on siksi päättänyt ryhtyä sellaiseksi oikeastikin.

Meillä jaetaan tasan. Ainoastaan silloin ei, jos mies on työmatkalla lapsen sairastuessa. Mutta muutoin kyllä tasan sillä tavalla, että katsotaan kumman työpäivä on tiukempi ja pakko olla paikalla. Usein myös voidaan jakaa kesken päivän, esim minä hoidan kokouksen aamulla ja mies kotona, sit vaihto ja mies töihin iltapäiväksi. Ei ole tullut riitoja aiheesta tai kumpikaan kokenut epäoikeudenmukaisuutta.

Lapsille kipeänä on äidin turva tärkeintä. Lapsien etu ajaa kaiken ohi, työ ja raha asiat ovat merkityksettömiä lasten hyvinvointiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän se taas yhen ihmisen (aloittajan) oikea ongelma on kun pitää oikein keskustelupalstalle kirjoittaa haukkuakseen? Oletko kenties itse niin tossukka tai hirveä alka kuten aloitus antaa ymmärtää, ettet saa edes omalta mieheltäsi? Kyllähän se kiukuttaa...mutta älä sinä huolehdi meidän muiden miehistä ja töistä, kyllä me pärjätään.

Kun tulee näin luokatonta ja yhtään mihinkään käsiteltävissä olevaan asiaan liittymätöntä argumentointia, niin yleensä voi onnitella itseään siitä, että on osunut harvinaisen oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille kipeänä on äidin turva tärkeintä. Lapsien etu ajaa kaiken ohi, työ ja raha asiat ovat merkityksettömiä lasten hyvinvointiin verrattuna.

Onko lapsesi isä joku kotipalvelija, vai kävelevä lompakko? Minulle ja omille lapsilleni isä on ihan yhtä tärkeä, kuin äiti, koska en ole koskaan yrittänyt olla sekä isä että äiti. Antakaa niille miehillenne tilaa ja mahdollisuuksia täysipainoisia vanhempia. Surettaa lapsienne puolesta, ja miehienne :(