Lue keskustelun säännöt.
Millä keinoin tsemppaatte itseänne kun on melkein irtisanoutumassa?
18.01.2016 |
Kaipaisin muilta työpaikallaan masentuneilta / ahdistuneilta vinkkejä tsemppaukseen vaikeina aikoina. Haen koko ajan töitä ja olen keskustellut pomon kanssa toimenkuvan muutoksesta koska nykyinen duuni aiheuttaa ahdistusta ja fyysisiä oireita, mutta so far en ole löytänyt uutta työtä, eikä toimenkuvaa ole muutettu. En voi irtisanoutua koska sitten tulee karenssi, eikä säästöjä (vielä) ole. Muutenkaan en periaatteesta haluaisi näinä aikoina irtisanoutua vakituisesta työstä.
Mutta nyt siis ollaan tilanteessa jossa töissä ahdistaa koko ajan, elämä on pelkkää viikonloppujen ja loman odottamista. Olen kärttyisä ja itkuinen ja tulevaisuus näyttäytyy toivottomana. Toisaalta tiedän että olen etuoikeutettu koska olen terve ja minulla on työpaikka. Miten te muut vastaavassa tilanteessa tsemppaatte itseänne eteenpäin? Tämähän on "vaan työ", mutta en saa nyt itseäni revittyä tuohon "vaan työ" -ajatteluun vaan tämä vie kaikki voimat.
Kommentit (6)
Palkka. Käy aina palkkapäivänä nettipankissa ja mieti miten paljon hankalampaa elämä olisi jos tilille saisi siitä vain murto-osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästän mahdollisimman ison osan palkastani, sijoitan sen (vain pieni riski, pieni tuotto, lähinnä inflaation ehkäisemiseksi) ja fiilistelen, kuinka pitkään pärjäisin säästöilläni.
Teen töihin herkullisia eväitä. Auttaa, kun ajattelee että enää puolitoista tuntia ja saa hyvää syödäkseen.
Panostan vapaa-aikaan. Aktiivisesti pakotan itseni olemaan miettimättä työasioita iltaisin ja viikonloppuisin, eli heti kun saan itseni kiinni murehtimasta pakotan itseni ajattelemaan jotain muuta. Saunon melkein joka ilta (koska rakastan saunomista) ja matkustelen - matkusteluun liittyy paljon haaveilua ja suunnittelua joka on puoli ruokaa. Googlailen hyviä ruokareseptejä ja pohdin mitä hyvää laittaisi perjantai-iltana. Kaikin tavoin yritän pitää ajatukseni pois töistä. Myös töissä :)
Panostan vapaa-aikaan. Aktiivisesti pakotan itseni olemaan miettimättä työasioita iltaisin ja viikonloppuisin, eli heti kun saan itseni kiinni murehtimasta pakotan itseni ajattelemaan jotain muuta. Saunon melkein joka ilta (koska rakastan saunomista) ja matkustelen - matkusteluun liittyy paljon haaveilua ja suunnittelua joka on puoli ruokaa. Googlailen hyviä ruokareseptejä ja pohdin mitä hyvää laittaisi perjantai-iltana. Kaikin tavoin yritän pitää ajatukseni pois töistä. Myös töissä :)
Irtisanoudut, oikeasti.
Jos sulla on jo ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita, niin se on viimeinen merkki että jotain menee kohta pahasti rikki ja pahimmassa tapauksessa joudut parantelemaan itseäsi siitä kuukausia tai vuosia.
Käy ensin juttelemassa työterveydessä, kerro tilanteestasi ja kysy neuvoa mitä tehdä. Ehkä antavat muutaman päivän sairaslomaa ja saat lepoa ja miettimisaikaa mitä tehdä.
Entäs jos irtisanoudut, kärsit karenssin, haet karenssin ajalle toimeentulotukea ja tämän ajan keskityt vain uuden työn hakuun ja parannat itsesi työkuntoon?
Tietyllä tapaa se on juurikin tuo "vaan työ" ajattelu mikä jeesaa, kunhan siihen vaan jaksaa paneutua ja sitä hokee itselleen. Sekä nuo terveys- ja muut vastaavat asiat. Varmasti jokaisessa työssä on jotain hyvää, jos ei muuta niin vaikka hyvänmakuinen automaattikahvi tai tehokas läppäri tai lämmin työpaikka tai jotain. Jos yrittämällä yrittää kaivaa niitä ilon aiheita ja keskittyy niihin uskoisin että yleinen olotila paranee. Ja jokaisen maanantain jälkeen voi tosiaan huokaista että enää 4 päivää viikonloppuun :)