Lue keskustelun säännöt.
Kärsivätkö tuntemanne Aspergerit yksinäisyydestään?
17.01.2016 |
Vai ovatko ennemminkin ns. yksinäisiä susia, jotka eivät erityisemmin edes kaipaa ystäviä, vaan viihtyvät parhaiten omissa oloissaan mielenkiinnonkohteidensa parissa?
Kommentit (9)
Tiedän kaksi Aspergeria. Toinen on oikeasti epäsosiaalinen ja on muiden kanssa tekemisissä tasan sen verran kun on pakko. Toinen taas haluaisi kovasti seuraa, mutta uupuu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsii. Viihtyisi hyvin ihmisten kanssa, mutta harvat ymmärtävät häntä, vaikka hän on tosi fiksu, luova ja kohtalaisen hyvä keskustelemaan ( jos aihe on mielenkiintoinen).
Tuntemani asperger ei ole yksinäinen, vaan sosiaalinen ja tuttavapiirissään suosittu.
Minä viihdyn paljon yksinäni. Harvoin kuitenkaan minulla on tylsää, aina on jotain harrastusta. Toisinaan hakeudun seuraan, mutta jaksan olla sosiaalinen vain rajallisen ajan.
Valittaa yksinäisyyttään, mutta ei halua viettää kenenkään kanssa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kärsi. Väsyy ihmisten seassa. Asuntolassa viihtyy, kunnon ihmisiä ympärillä, mutta saa tarvittaessa olla ihan yksin.
Valittaa ajoittain ystävien puutetta, mutta ei toisaalta ole itse kovinkaan valmis muuttamaan omaa käytöstään; on todella jäykkä ja rutiineihin jumiutunut, ei siedä ollenkaan muutoksia, hienotunteisuus tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, ei käsitä, miten joku voi olla jostain asiasta eri mieltä kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsii. Viihtyisi hyvin ihmisten kanssa, mutta harvat ymmärtävät häntä, vaikka hän on tosi fiksu, luova ja kohtalaisen hyvä keskustelemaan ( jos aihe on mielenkiintoinen).
Saanko kysyä, minkä ikäinen hän on ja minkä ikäisiä nämä häntä ymmärtävät tai ymmärtämättömät ovat? Ovatko kenties koulukavereita?
En tunne muita aspergereja kuin itseni enkä ole lainkaan yksinäinen. Olen ihan sosiaalinen ja kavereita löytyypi. M22