Missä elämänvaiheissa teille on tullut kriisi?

Minulla ei ole ollut vielä kriisejä. Täytän tänä vuonna 50. Kun olin 30, minulla oli pieni vauva, ei ehtinyt kriiseilemään, eikä kyllä ollut mitään erityistä syytäkään. 40 kun tuli mittariin alkoi tuntua, että elämä on aina vaan parempaa. Saa nähdä miten käy tänä vuonna, menenkö sekaisin? :) Kai sitä vähän voisi kahjoontua vähäksi aikaa. 

No mulle tuli kriisi 27-vuotiaana. Mietin onko koko elämäni mennyt hukkaan jos en valmistu tohtoriksi ennen kuin olen 30. Olin panostanut koko pitkän elämäni koulutukseen ja tutkimus junnasi pahasti paikallaan. Harkitsin jopa itsemurhaa, koska olin niin pettynyt koko maailmaan.

Myös mieheni tuntui ahdistavalta, mietin että tuon vatipäänkö kanssa olen sitten loppuelämäni. Vanhempiin meni välit, koska tajusin heidän pilanneen lapsuuteni ja nuoruuteni pakottamalla minut vain istumaan kotona ja opiskelemaan. No olen vielä elossa, mutta ei kovinkaan parempi tilanne. Muutaman kaverin olen onneksi saanut tutkimuksen ulkopuolelta.

Silloin kun piti miettiä töihin lähtöä. Lapset olivat siis kasvaneet kouluikään.

Vaihdoin työpaikkaa ympäristöön, jossa käyttäydyttiin aivan toisin, kuin mihin olin tottunut. Mietin pitkään, pitääkö minun sopeutua arvojeni vastaiseen toimintaan, olenko kaikki elämäni vuodet ollut täysin väärässä vai onko olemassa vielä toisiaan ja työtä kunnioittavia, rehellisiä ja hyviä ihmisiä, vai onko maailma pelkkää selkäänpuukotusta ja kyynärpäätaktiikkaa.