Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Exälle uusi puoliso, toivottavasti pian...
13.01.2016 |
Avioiliittomme päättyi kesällä, eli nyt harkinta-aikaa on kulunut lähes se puoli vuotta, joka lopullisen eron saamiseen tarvitaan. Exäni oli se, joka halusi erota. Taistelin liittommme puolesta niin kauan, kun jaksoin, mutta lopulta minunkin oli vaan annettava hänen mennä.
Itse löysin uuden kumppanin (ehkä vähän liiankin) pian asumuseromme alettua ja mnä olen onnellinen omasta puolestani. Exäni taas vaikuttaa katuvan eroamme ja kaikesta päätellen palaisi kotiin, mikäli haluaisin häntä pyytää palaamaan.
Eniten tilanne tuntuu häiritsevän nyxääni, joka taas puolestaan vaikuttaa pelkäävän sitä, että minä haluaisin palata exäni kanssa yhteen. Minulla on kieltämättä vielä tunteita exääni kohtaan. Eihän vuosikymmenien historia, josta suurin osa oli hyvää aikaa, unohdu ihan hetkessä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteenpaluu exän kanssa olisi huono ajatus, ja vaikka siinä käytännön tasolla olisikin järkeä, niin tunnetasolla yhteenpaluu olisi tuhoon tuomittua. Liian paljon rikottiin erovaiheessa, jotta luottamusta voisi enää syntyä välillemme. Oikeastaan hieman pelkään sitä, että exä ehdottaa yhteenpaluuta - toivoisin van, että kesällä tehtyä päätöstä kunnioitettaisiin loppuun asti ja voisimme tästä eteenpäin jatkaa omia elämiämme.
Nyt toivonkin, että exäni löytäisi uuden kumppani. Se ehkä rauhoittaisi hänen haikailuaan entistä elämäämme kohtaan ja erityisesti rauhoittaisi nyxäni pelkoja exäni suhteen.
Olenko jotenkin outo, kun toivon exälleni uutta kumppania, voiko tämä kuitenkin kertoa siitä, että haluaisin itse palata hänen kanssaan yhteen, vaikka en itse tiedostakaan sitä? Kohtalotovereita linjoilla?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
No, kerron miten meillä meni.
Eli viimeinen vuosi eksän kanssa yhdessä oli sitä jatketaanko vai ei. Mitään pettämistä,mt-ongelmia, peli-tai päihderiippuvuutta ei ollut eron syinä. Enemmänkin se että toinen halusi nähdä enemmän ystäväviään, sukulaisia, mennä aktiivisesti (lasten kanssa ja yksinkin) ja toinen halusi olla kotona. Kun toinen oli tyytyväinen niin toisella oli joko kaipuu vaikka ulos rannalle tai toisinpäin että toinen halusi jo kotiin nököttämään.
Erottiin, meillä on yksi yhteinen lapsi. Olin itse sinkkuna 3,5v kunnes tapasin miehen ja pikkuhiljaa muuttui seurusteluksi.
Eksäni tapasi uuden naisensa 5v erosta. Kyllä toivoin että hänkin löytäisi uuden siinä vaiheessa kun itse olin parisuhteessa.
Kun aloin seurustelemaan niin olin tehnyt eron itselleni selväksi. Me itseasiassa tullaan nykyisin eksän kanssa peremmin toimeen kuin silloin viimeisenä yhdessä olo vuotenamme.
Olet aika nopeasti löytänyt uuden miehen. Sitten sinulla on tunteita vielä eksää kohtaan (ei ihminen voi vaan painaa stop-nappia ja lopettaa tunteita toista kohtaan joten ymmärrän hyvin). Suosittelen miettimään että mitä sinä haluat, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä? Ero on tullut ja kuten sanoit niin erossa luottamus on mennyt eksän kanssa. Mitenkäs tämä uusi mies? Ymmärrän että hän on epävarma sillä teidän suhde on tuore ja vasta opettelette olemaan ilman sitä vanhaa tuttua ja turvallista avioliittoa.
*lapsen kanssa, ajatusvirhe. Toki usein minulla on esim. veljen lapset hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerron miten meillä meni...
Kiitos viestistäsi. Ei meilläkään mitään "oikeaa" syytä eroon ollut. Tai oikeastaan ainoa oikea syy eroonhan on se, että haluaa erota - se syy exälläni oli. Meillä eron syyt olivat siis lähinnä erilaiset elämäntilaneet. Exälleni parisuhteen ulkopuoliset olosuhteet muuttuivat siinä määrin, että tylsä ja tuttu perhe-elämä ei enää sillä hetkellä hänelle riittänyt. Tiesi sen itsekin, että se miten halusi halujaan toteuttaa, ei mahtunut sitoutuneen parisuhteen rajoihin.
Nyxä taas epäilee sitoutumistani häneen. En tiedä muuttuuko tilanne sen jälkeen, kun avioeron kakkosvaihe on hoidettu ja ero on virallinen. Kaipa hän pitää suhdettamme perinteisenä laastarisuhteena, millaiseksi en sitä itse kuitenkaan miellä. Se täytyy myöntää, että nyxän epävarmuus aiheuttaa paineita minullekin.
Miksiköhän aloitusviestini sai paljon miinuksia? Pelkästäänkö sen takia, että aloitin uuden suhteen "liian" pian edellisen päättymisen jälkeen?
ap
En ymmärrä miinustamista.
Mutta ymmärräthän, että sinä et ole mikään tahdoton olento, joka muuttaa mieltään vaan siksi, että joku perustelee kantansa painavammin.
Voit ihan itse päättää, että haluat jatkaa nykyisesi kanssa. Tai sitten et halua olla kummankaan kanssa - ainakaan nyt. Ihan vaan siksi, että eksä haluaa sinut takaisin, ei ole syy mennä. Koska luultavasti siinä ei ole kyse sinun takaisin voittamisesta vaan sen yhteisen elämän kaipuusta.
Olen itsekin eronnut ja yhä monen vuoden jälkeen kirpaisee välillä se, että meidän piti olla yhdessä vanhainkotiin asti, toteuttaa yhdessä ne suunnitelmat mitä suunniteltiin ja elää siinä talossa, kodissamme, kasvattaa lapset yhdessä. Mutta ei. Se mitä tapahtui, todellakin rikkoi niin paljon että ymmärrän tuon kuvitelman olevan toisessa todellisuudessa. Sitä ei tule koskaan enää olemaan meille.
Joten katson eteenpäin tässä elämässä. Uuden miehen kanssa, joka on erilainen kuin entiseni. Joka ei koskaan tule olemaan lapsilleni isä, vaan NN, oman nimisensä mies.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miinustamista.
Mutta ymmärräthän, että sinä et ole mikään tahdoton olento, joka muuttaa mieltään vaan siksi, että joku perustelee kantansa painavammin.
Kyllä minä nimenomaan yritän elää omien tarpeitteni mukaisesti. Exä ei enää elämääni määrittele, eikä meillä näillä näkymin tule olemaan yhteistä tulevaisuutta. Se minuakin kyllä erityisesti harmittaa, että yhteiset haaveet yhdessä vanhenemisesta eivät sitten toteutuneetkaan. Toisaalta olisihan elämä ollut paljon tylsempää siten. Nyt tuli ainakin eloa molempien elämään :)
Nyxän tarpeet ja toiveet määrittelevät tulevaisuuttani enemmän. Saa nähdä kuinka käy. Voi olla, että omat tarpeeni ja tahtoni eivät tälle nykyiselle sovi . Sillehän ei sitten voi mitään - täytyy vaan nyt yrittää olla ottamatta murheita asiasta.
ap
Olet vielä kovasti suruprosessissa. Eroon kuuluu tunteiden heitteleminen laidasta toiseen. Siksi tuo vaihe ei ole paras uuden suhteen aloittamiseen. Jos asia kovasti sinua riepoo, suosittelen olemaan ihan yksi jonkin aikaa. Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Itse erosin pari vuotta sitten. Aloitin uuden suhteen samantien. Alku oli vaikeaa. Surin vielä entistä ja samalla olin uuteen rakastunut. Varsinkin harkinta-aikana pallottelin vielä ajatusta yhteenpaluusta exän kanssa. Mutta melko pian tajusin sen liittyvän suruun. Olihan meillä yhteiset lapset, joiden perhe oli särkynyt. Minun piti myös työstää itselleni uudet unelmat.
Kävin terapiassa ja sain ajatukseni selviksi. Suru helpotti ekan vuoden aikana paljon. Enää tulee hailakoita surun hetkiä kun eteen tulee jotain, mihin exä olisi ilman eroa kuulunut.
Uusi suhde on edelleen voimissaan ja voi todella hyvin. Se on kuutenkin vaatinut paljon työtä minulta ja uudelta puolisoltani, monia keskusteluja ja runsaasti ymmärrystä. Välit exään ovat nykyisin toimivat, jopa ystävälliset. Nämä prosessit vievät aikaa. Suosittelen sinulle erokirjallisuutta. Esim Jälleenrakennus on hyvä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä kovasti suruprosessissa. Eroon kuuluu tunteiden heitteleminen laidasta toiseen. Siksi tuo vaihe ei ole paras uuden suhteen aloittamiseen. Jos asia kovasti sinua riepoo, suosittelen olemaan ihan yksi jonkin aikaa. Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Itse erosin pari vuotta sitten. Aloitin uuden suhteen samantien. Alku oli vaikeaa. Surin vielä entistä ja samalla olin uuteen rakastunut. Varsinkin harkinta-aikana pallottelin vielä ajatusta yhteenpaluusta exän kanssa. Mutta melko pian tajusin sen liittyvän suruun. Olihan meillä yhteiset lapset, joiden perhe oli särkynyt. Minun piti myös työstää itselleni uudet unelmat.
Kävin terapiassa ja sain ajatukseni selviksi. Suru helpotti ekan vuoden aikana paljon. Enää tulee hailakoita surun hetkiä kun eteen tulee jotain, mihin exä olisi ilman eroa kuulunut.
Uusi suhde on edelleen voimissaan ja voi todella hyvin. Se on kuutenkin vaatinut paljon työtä minulta ja uudelta puolisoltani, monia keskusteluja ja runsaasti ymmärrystä. Välit exään ovat nykyisin toimivat, jopa ystävälliset. Nämä prosessit vievät aikaa. Suosittelen sinulle erokirjallisuutta. Esim Jälleenrakennus on hyvä. Tsemppiä.
Kiitos viestistäsi. Itsekin ollen tiedostanut sen, että uuden suhteen aloittaminen eron ollessa vasta vireillä ei välttämättä ollut järkevää, mutta tunteet veivät mennessään. Tunteet kyllä hieman heittelevät ja välillä tulee tiettyjä epävarmuuden hetkiä nyxän kanssa. Osittain se johtuu siitä, että nyxä ei aivan täysin istu siihen muottiin, joka minulle olisi ihanteellinen. Näissä asioissa palaa taas mieleen, miten asiat olisivat exän kanssa. Toisaalta nyxä on minulle exää sopivampi monissa muissa asioissa. Välillä käy kyllä mielessä, että olisikohan olemassa ihminen, johon olisi yhdistetty exän ja nyxän hyvät puolet, eli minulle se täydellinen kumppani?
En koe erityistyä tarvetta olla yksin - pärjäisin kyllä, mutta ajatus siitä, että jättäisin nyxän vain näiden tiettyjen epävarmuuden tunteiden takia tuntuu kestämättömältä.
ap
Alue: Aihe vapaa
No, kerron miten meillä meni.
Eli viimeinen vuosi eksän kanssa yhdessä oli sitä jatketaanko vai ei. Mitään pettämistä,mt-ongelmia, peli-tai päihderiippuvuutta ei ollut eron syinä. Enemmänkin se että toinen halusi nähdä enemmän ystäväviään, sukulaisia, mennä aktiivisesti (lasten kanssa ja yksinkin) ja toinen halusi olla kotona. Kun toinen oli tyytyväinen niin toisella oli joko kaipuu vaikka ulos rannalle tai toisinpäin että toinen halusi jo kotiin nököttämään.
Erottiin, meillä on yksi yhteinen lapsi. Olin itse sinkkuna 3,5v kunnes tapasin miehen ja pikkuhiljaa muuttui seurusteluksi.
Eksäni tapasi uuden naisensa 5v erosta. Kyllä toivoin että hänkin löytäisi uuden siinä vaiheessa kun itse olin parisuhteessa.
Kun aloin seurustelemaan niin olin tehnyt eron itselleni selväksi. Me itseasiassa tullaan nykyisin eksän kanssa peremmin toimeen kuin silloin viimeisenä yhdessä olo vuotenamme.
Olet aika nopeasti löytänyt uuden miehen. Sitten sinulla on tunteita vielä eksää kohtaan (ei ihminen voi vaan painaa stop-nappia ja lopettaa tunteita toista kohtaan joten ymmärrän hyvin). Suosittelen miettimään että mitä sinä haluat, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä? Ero on tullut ja kuten sanoit niin erossa luottamus on mennyt eksän kanssa. Mitenkäs tämä uusi mies? Ymmärrän että hän on epävarma sillä teidän suhde on tuore ja vasta opettelette olemaan ilman sitä vanhaa tuttua ja turvallista avioliittoa.