Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette muuttaneet kunppaninne kanssa nopeasti yhteen. Miten perustelitte asian päivittelijöille?
12.01.2016 |
Miten saitte kaikki taivastelijat hiljaiseksi? Vai saitteko?
Minusta asiaan vaikuttaa moni seikka. Esimerkiksi se kuinka tiiviisti seurustellaan ja keskustellaanko heti asioista niiden oikeilla nimillä ym.
Vai tapaillaanko silloin tällöin ja kerrotaan omasta menneisyydestä ja nykyisyydestä tipotellen. Kullakin tyylinsä ja se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle.
Välimatka vaikuttaa varmasti ja itse ainakin olen sitä mieltä, että mikään ei takaa onnistumista.
Olen nähnyt kuinka toisella henkilöllä seurustelu kesti lähes 10 vuotta ja kun yhteenmuutto koitti, kesti onnea 3 vuotta ja tuli ero. Seuraavalla kerralla kyseinen henkilö muutti yhteen uuden kumppaninsa kanssa lähes heti (käytännössä heti ja virallisesti meni 3kk). Ja suhde näyttäisi toimivan ja sanoo olevansa onnellinen.
Taivastelijoille vaan ei nämä syyt riitä ja ihan kuin heille tarvitsisi asiaa mitenkään perustella edes, mutta kiinnostaa onko kukaan osannut argumentoida lyhyesti, ytimekkäästi ja ennen kaikkea: tehokkaasti?
Kommentit (17)
No mua ei toisten taivaastelut kiinnosta...joten ei ollut tarvetta selitellä. Korekintaan joku olan kohautus ja "omapa on elämäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä!
Ap
En selittele elämääni ja valintojani yhtään kellekään.
Niin ja muutimme yhteen ensimmäisen yhteisen yön jälkeen käytännössä, eli mies vaan jäi meille asumaan :D Emme tunteneet ennestään, baarissa tapasimme edellisenä iltana ja petiin päädyttiin. Molemmilla oli heti tunne että tässä se on, mun elämäni ihminen. Kuukauden päästä mies oli jo luopunut omasta vuokra-asunnostaan ja asui virallisestikin luonani. Mutta yhtään yötä ei siellä viettänyt sen jälkeen kun tavattiin.
Sanon niille, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Muutettiin yhteen 2 viikon seurustelun jälkeen - opiskelemme samassa kaupungissa, molemmilta loppui vuokrasopimus samaan aikaan. Yhteenmuutto kuulosti paremmalta kuin solussa asuminen.
En selitä sitä ihmisille oikein mitenkään, jos jotakuta ihmetyttää niin ihmetelkööt. Jos olisin siihen soluun muuttanut, niin muut ihmiset siinä solussa olisivat olleet minulle täysin tuntemattomia. Poikaystäväni sentään tunsin jossain määrin kun yhteen muutettiin :) nyt ollaan kohta pari vuotta asuttu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viis muista, mutta itselleni olisi vaikea perustella. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnon saaminen nykyiseltä asuinalueeltani olisi todennäköisesti mahdotonta, jos nykyisestä luopuisin. Pitäisi siis olla tosi varmalla pohjalla suhde, että edes harkitisin vuokrasopimuksen irtisanomista. Ihan vähässä kummassa en myöskään lähtisi etsimään alivuokralaista, koska ensinnäkin minä kantaisin vastuun siitä, jos hän tekee jotain asunnolle, ja toiseksi vuokralaisten suoja on nykyisin niin hyvä, ettei hänestä pääsisi luultavasti helpolla eroon, jos parisuhde päättyisikin.
Oma lukunsa olisi sitten vielä oman tilan tarve.
Eipä kuulosta oikein houkuttavalta. Sitten, kun on parisuhde siinä vaiheessa että tunnetaan toisemme ja "honeymoon" on ohi ja tiedetään todella haluavamme samanlaisia asioita arkielämältä, sitä voisin harkita. En muutaman kuukauden tai edes parin vuoden seurustelun jälkeen.
Ei kukaan ihmetellyt. Ei oltu enää ihan teini-iässä, joten kai ihmiset ajattelivat, että osataan ajatella itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todennut että "kun sopiva tilanne tulee eteen, on siihen tartuttava". Koskee sekä parisuhdetta, taloutta että esim. pk-seudun asuntomarkkinoita. Olisihan sitä voinut eron jälkeen kituuttaa jossain paskayksiössä huitsin hiivatissa, mutta kun sattui löytymään se oikea (kohta 10 vuotta yhdessä) ja samaan syssyyn tuli loistoasunto tarjolle, niin eipä siinä paljon tarvinnut miettiä. Punnittiin hyvät ja huonot puolet ja koska huonoina oli lähinnä noita "no joku kyllä varmaan kommentoi ikävästi" -tyyppisiä, niin tehtiin järkiratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä!
Ap
No voi hitsi. Just piti alkaa leukailemaan, ettei mulla vielä ole kunppania ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan muista että kukaan ois taivastellut meidän yhteenmuuttoa (2,5kk tapaamisesta), vaikka mun exä muutti pois alta samoihin aikoihin ja oli siinä muutakin "lennosta vaihtoa" tavallaan.
Kaikki oli vaan onnellisia meidän puolesta, varmaan näkivät kauas miten onnellisia oltiin verrattuna edellisiin parisuhteisiin ja sovittiin yhteen hyvin. Eka lapsikin pantiin (hihii) alulle yhteenmuuton aikaan (no siis ei tarkoituksella, mutta iloinen yllätys oli), eikä tuotakaan kukaan sen kummemmin taivastellut.
Jos joku olis ihmetellyt niin varmaan oisin vaan todennut että mitä sitä odottelemaan kun hyvältä tuntuu tämä juttu.
Muuttaahan monet opiskelijat soluunkin, TÄYSIN TUNTEMATTOMIEN IHMISTEN KANSSA!
Kai sitä jokainen voi muuttaa kumppaninsa kanssa yhteen heti kun siltä tuntuu. Ei yhteen muuttaminen tarkoita sitä, etteikö tarvittaessa voisi muuttaa taas erilleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies muutti mun luokse heti, ei selitelty kellekään mitään ja nyt 23v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla siihen yhteenmuuttoon liittyi samalla avoero, joten paskaa tuli niskaan mutta kun itse tietää mitä tekee niin mitä sitä selittelemään. Sain kyllä kuulla ettei tuu onnistumaan yms shittiä, mutta kyllä ne nyt näin liki 20v on jo hiljaiseksi todistettu.
Asuin solukämpässä silloin ja käytännössä asuin jo poikaystävän luona heti seurustelun alkaessa, joten ihan mielelläni kustansin vuokrasta puolet :D Perustelin asiaa sillä että joka tapauksessa nukutaan joka yö samassa paikassa ja sillä, että ei se muuttaminen nyt niin kamalaa olisi jos tulisikin ero. Siinäpähän näkee nopeammin että toimiiko suhde vai ei. Ja hyvin on toiminut, monen vuoden jälkeen.
Jos itselläni olisi ollut todella hyvä yksiö jollain suositulla paikalla niin sitten en varmaan olisi riskeerannut sitä kuin vasta vuoden-parin jälkeen. Huolimatta siitä että asuin vain kämäsessä solussa huonolla paikalla niin jotkut ihmiset vastusti ihan vaan siks kun on "Liian pian!!! Mitä sit jos erootte???" ja kun niille totesi että sitten erotaan ja hankin uuden (solu)kämpän niin vastaus oli "Mut silti!"
Omapa on elämäni-vastasin. 1 kk oltiin seurusteltu sekä tunnettu yhtä kauan kun yhteen muutettiin. Nyt naimisissa, omakotitalo jne ja hyvin menee.
minä vastasin ihmettelijöille vaan "mitä sitä odottelemaan"
muutimme yhteen pari kk ensitapaamisen jälkeen
naimisiin mentiin puolenvuoden päästä, silloinkin vastasin ihmettelijöille "mitä sitä odottelemaan"